Solidaarisuus on hieno sana. Valitettavasti se ei vain ole nyky-Suomessa kovin hyvässä huudossa. Yhteisvastuullisuus ja myötämielisyys eivät myy, koska niissä on jotenkin vanhan ajan leima. Ne kuulostavat ikäviltä, koska ne muistuttavat inhimillisyydestä. Ahneudella on sen sijaan menekkiä.
Ahneus merkitsee itsekkyyttä ja kerskailevaa yksilöllisyyttä. Se myy hyvin. Ahneus loistaa mainoksissa, jotka myyvät unelmalomia, nopeita autoja ja einespizzoja. Ahneudesta tehtaillaan juorulehtien otsikoita ja tyhjänpäiväistä tv-viihdettä.
Nyky-Suomi on ahneiden valtakunta. Miten muuten voisi selittää sen, että nopeasti yleistyneet optiojärjestelyt saavat yli-innostuneen vastaanoton julkisuudessa. Niitä puolustellaan, koska ne muka sitovat työntekijät ja ennen muuta johdon yrityksiin.
Todellisuudessa optiot ovat nerokas tapa saada johto ja muu henkilöstö antamaan kaikkensa, jotta yrityksen omistajat rikastuisivat.
Optiot hyödyntävät nykyihmisen ahneutta. Ne saavat palkkatyöläisen polkemaan lisää vauhtia oravanpyörään. Hän ei tee sitä työn eli liikunnan ilosta, kuten lemmikkihamsteri, vaan siksi, että saisi yltäkylläisyyteensä vielä yhden herkun lisää.
Optiot sopivat hyvin nykymenoon siksi, että ne ovat epätasa-arvoisia. Yritysjohto saa nimittäin lähes poikkeuksetta merkitä valtaosan optioista koko henkilöstölle suunnatuissa kannustinjärjestelmissä. Kaiken huippuna ovat yrityksen hallituksen jäsenille annetut optioedut. Ne takaavat, että suuripalkkaiset yritysjohtajat, jotka kaveeraavat keskenään firmojen hallituksissa, saavat kokouspalkkioidensa päälle vielä lisää hynää. Rikkaat siis rikastuvat entisestään, ja köyhät palkkaorjat saavat tyytyä leivänmuruihin.
Myös ylisuuret palkankorotusvaatimukset sopivat hyvin ahneiden valtakuntaan. Hitaimmatkin ahneet ovat tajunneet sen nyt, kun talous on pari kolme vuotta pyörinyt ylikierroksilla ja yritykset ovat turvottaneet taseitaan.
Esimerkiksi käy hyvin viikkotolkulla lakkoilleet lennonjohtajat. He tuntuvat uskovan siihen, että raha tekee onnelliseksi. Siksi kannattaa lakkoilla.
Mikseivät he lakkoile esimerkiksi parempien työolojen, inhimillisempien työvuorojen tai vaikkapa lentoturvallisuuden parantamisen puolesta? Koska he ovat oppineet läksynsä: kannattaa rahastaa, kun vielä voi. Huomenna ei ehkä enää olekaan töitä.
Ahneiden valtakunta on siitä mieletön paikka, että siellä voi saada samanaikaisesti sekä palkkaa että eläkettä. Normaalijärjen mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta ei – se on yleinen käytäntö. Enkä nyt tarkoita pelkästään Sirkka Hämäläistä, joka saa eläkettä Suomen Pankista ja nostaa samaan aikaan palkkaa Euroopan keskuspankista.
Tarkoitan niitä tuhansia entisiä ammattisotilaita ja kymmeniä entisiä kansanedustajia, jotka ovat virkauransa jälkeen jatkaneet työntekoa yksityisellä sektorilla ja nauttineet samalla sekä uudesta työstä saamastaan palkasta että entisestä työstä keräämästään eläkkeestä. Se on kohtuutonta, mutta laillista ahneutta, ja sitä paitsi helvetin huono esimerkki muille.
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.
Simo Sipola
sipola@productionhouse.fi
