Äänestämisen ihmemaassa

T:Teksti:

Sinä alle 30-vuotias äänestäjä. Mieluisin puolueesi on eimikään. Olemassa olevista puolueista eniten myönteisiä ajatuksia sinussa herättää todennäköisimmin Vihreä liitto. Seuraavana tulevat keskusta, kokoomus ja demarit. Noin puolet sinusta aikoo äänestää eduskuntavaaleissa.
    Edellinen on pääteltävissä vuoden 1996 kunnallis- ja eurovaalien jälkeen tehdyistä kyselyistä. Nuorisoasian neuvottelukunnan (NUORA) tutkimus tukee väitettä, että puoluelaitos on menettänyt yhteyden erityisesti nuoriin aikuisiin. Lisäksi NUORA:n kysely toi esille helposti arvattavia nuorten äänestäjien tyyppipiirteitä: naiset ovat hieman miehiä aktiivisempia, mieluisimmat puolueet ovat perinteisiä isoja puolueita ja opiskelijat äänestävät aktiivisemmin kuin työttömät ikätoverinsa.
    Mutta tilastoista ihmisiin: Aiotko sinä äänestää ja jos aiot niin ketä? Kuulutko siihen puoliskoon suomalaisista, joka pitää äänestämistä kansalaisvelvollisuutena? Vai äänestätkö enemmän ”fiilispohjalta” ja vain silloin, kun vaaleissa sattuu olemaan tarjolla sopiva ehdokas? Yhtä kaikki, mikäli aiot ääntäsi käyttää, kaikki mitä seuraavassa kerrotaan koskettaa juuri sinua ja sinun ääntäsi.

Ääni vihreille meneekin kenraalille

Yhden äänen tarina voi olla yllättävä, koska Suomessa noudatetaan suhteellista vaalitapaa. Käytännössä se tarkoittaa, että aktiivisen kansalaisen ääni saattaakin mennä aivan muualle kuin hän oli ajatellut.
    Erityisen arvaamaton äänen tie voi olla monelle nuorelle äänestäjälle, jotka useimmiten ilmoittavat äänestävänsä henkilöitä, eivät puolueita. Esimerkkejä löytyy edellisistä vaaleista. Ruben Stillerin (sd) tarjoamalle poliittiselle vaihtoehdolle antoi äänensä vajaat kolme tuhatta helsinkiläistä. Stiller ei päässyt eduskuntaan, sen sijaan hänen ääniensä avulla Arkadianmäelle nousivat esimerkiksi sellaiset tuoreet vaihtoehdot kuten Reino Paasilinna ja Erkki Tuomioja.
    Kaikkein tyrmistyneimpiä olivat varmaan monet Rkp:n äänestäjät. Pitkän linjan yhteiskunnallisille hahmoille Ingvar S. Melinille tai Carl-Olaf Homénille tarkoitettu ääni veikin eduskuntaan radiopopulisti Klaude Kopterin (alias Klaus Bremer).
    Kiteytettynä: henkilön valitessaan äänestää myös puoluetta. Suomessa noudatettava suhteellinen vaalitapahan toimii siten, että puolueen kaikkien ehdokkaiden äänet vaalipiireittäin lasketaan yhteen. Eniten henkilökohtaisia ääniä saanut saa vertailuluvukseen koko potin, seuraavat sitten 1/2, 1/3, 1/4 jne. Taivaspaikat Arkadianmäelle jaetaan vertailulukujen mukaan. Tästä johtuu, että paljon henkilökohtaisia ääniä kerännyt ehdokas saattaa jäädä rannalle, jos on valinnut huonosti ääniä keräävän puolueen.
    Kokonaan oma tarinansa ovat vaaliliitot, joiden avulla eri ryhmät ja puolueet pyrkivät yhdistämään äänipottiaan ja näin saa-maan vertailuluvut korkeammiksi. Tulevissa vaaleissa ääriesimerkin vaaliliittojen ongelmallisuudesta äänestäjille tarjoilee Keski-Suomen vaalipiiri, missä vihreät ja nuorsuomalaiset ovat vaaliliitossa. Edellisten vaalien tulosten valossa vihreiden ja nusujen yhteisäänet riittävät kor-keintaan yhteen edustajapaikkaan. Sen saa eniten henkilökohtaisia ääniä kerännyt ehdokas, joka hyvin todennäköisesti on entinen ilmavoimien komentaja Rauno Meriö, jonka nusut ovat houkutelleet listoilleen. Näin ääni vihreille saattaisi merkitä kansanedustajaa, joka muun muassa vaatii armeijalle lisää sotakalustoa ja pitää lopullisena päämääränään Karjalan palauttamista.
    Helsingissä vaaliliittoja ovat solmineet pienet ryhmittymät. Kaikkein moniarvoisin on takuulla viiden kopla, jonka muodostavat Suomen kristillinen liitto, Suomen eläkeläisten puolue, Kirjava puolue, Vapaan Suomen liitto ja Perussuomalaiset.

Pilvi Torsti