Ratkaisuja asuntopulaan
Käytännön avain 1
Katot käyttöön
”Menkää opiskelijat katoille”, kehotti 50-luvulla Helsingin yliopistossa opiskellut rouva viime syksynä HYY:n seminaarissa. Hän viittasi opiskelijoita vaivaavaan asunto-ongelmaan ja Helsingin keskustan matalaan rakennuskantaan.
Liekö rouva tiennyt, miten ajankohtainen hänen ajatuksensa oli. Viime syksynä arkkitehti Juha Ilonen voitti kaupungin asukkaiden ideakilpailun yksinkertaisella ehdotuksella, jonka oivallus oli, että Kallion tasakattotalot ovat oivaa tonttimaata.
Uutta ideassa ei ole ullakkorakentaminen sinänsä. Vanhojen jugentalojen ullakoitahan on kunnostettu asunnoiksi jo pitkään. Toistakymmentä vuotta Helsingissä on ollut voimassa poikkeuslupa, joka mahdollistaa vanhojen rakennusten ylöspäin kasvamisen. Jugend-taloissa ullakkorakentaminen on kuitenkin kallista ja valmistuvat asunnot luksustavaraa.
Sen sijaan uudisrakentaminen katoille olisi edullista. Lisäksi kaikki kunnallistekniikka ja palvelut olisivat alueilla valmiina.
Ilosen laskujen mukaan pelkästään Kallioon saisi helposti pari sataa pienasuntoa. Eikä potentiaalinen tonttimaa rajoittuisi Kallioon: Helsingin asuntokannasta 20 prosenttia on peräisin 60-luvun tasakattokaudelta, joten esikaupunkialueet ovat täynnä kattorakentamiseen soveltuvia taloja.
Ruskeasuon esimerkki
Toistaiseksi lisäkerroksia ei Kallion katoille ole rakennettu. Ilosen idea vaatisi toteutuakseen taloyhtiöiden innostumisen.
Tällainen into on ollut ratkaisevaa, kun asunto-osakeyhtiö Kiskontie 11 Ruskeasuolla päätti tehdä ullakostaan asuntoja viime vuonna. Vuonna 50 valmistunut pula-ajan talo oli julkisivuremontin tarpeessa. Rahoitus oli kuitenkin ongelma, koska yhtiövastike oli jo ennestään korkea ja edellisten remonttien lainaa oli vielä maksettavana. Talon kolmihenkinen johtokunta sai isännöitsijältä idean: myydään ullakko pois ja rahoitetaan remontti myyntituloilla.
”Rakentaminen oli silloin suht’ halpaa ja valtiolta oli mahdollista saada korjausavustusta. Me uskoimme, että homma kannattaa”, muistelee johtokunnan puheenjohtaja Hannu Kalajoki.
”Minun tehtäväni oli saada hanke juntattua läpi yhtiökokouksessa”, Kalajoki naurahtaa. Ihan mutkatonta se ei ollut. Tarvittava kahden kolmasosan enemmistö 18 osakkaasta oli kuitenkin hankkeen takana. Lopulta yhtiöiltä pyydettiin tarjouksia. Kädenväännön jälkeen valittiin firma, joka huolehti sekä kahden ullakkoasunnon rakentamisesta että talon julkisivuremontista. Rakennuttajan huoleksi jäi myös valmistuvien kahden ”juppiasunnon” myyminen.
Asunnot valmistuivat loppuvuodesta 1998. Toinen on vielä myynnissä. Kalajoki on erittäin tyytyväinen hankkeeseen. ”Suosittelen tätä ilman muuta myös muille taloyhtiöille ja olen jo puhunut monien tuttavien kanssa. Tällä tavalla saadaan helposti lisää asuntoja kantakaupunkiin ja sehän on ihan kaupunginhallituksessakin hyväksytty strategia”, Helsingin kaupungin suunnittelijana työskentelevä Kalajoki toteaa.
Opiskelijoille kattoasuntoja?
Arkkitehti Ilosen voittamasta ideakilpailusta vastannut kaupungin suunnittelija Pertti Näre uskoo, että Kallion katoille tulee elämää lähitulevaisuudessa. Kaupunki suhtautuu kattorakentamiseen myönteisesti ja taloyhtiöt voitaisiin saada mukaan rahan perässä: Helsingin seutu kasvaa ja asuntojen hinnat nousevat. Asunnoista saamillaan tuloilla taloyhtiöt voisivat rahoittaa remontteja, joita 60-luvun talot erityisesti julkisivujensa osalta kipeästi kaipaavat.
Entä voisiko kattorakentaminen tarjota mahdollisuuksia opiskelija-asumiseen? Arkkitehti Ilosen mielestä kyllä. Hän uskoo, että nimenomaan suuri yksittäinen Hoasin kaltainen organisaatio voisi lähestyä taloyhtiöitä ja ehdottaa kattorakentamista. Näin saataisiin lisäasuntoja nimenomaan kantakaupungin läheisyyteen.
Hoasin toiminnanjohtaja Jorma Vanhanen suhtautuu varauksella ideaan. Periaatteessa Hoas voisi olla mukana, muttei minään aktiivisena aloitteentekijänä.
Suunnittelija Näre pelkää, että taloyhtiöt eivät välttämättä olisi valmiita myymään asuntojaan opiskelijoiden asunnoiksi. Opiskelijoille on jäänyt menneiltä ajoilta ”huonon vuokralaisen” maine.
Johtokunnan puheenjohtaja Kalajoki uskoo, että asukkaat olisivat olleet valmiita ottamaan vastaan myös opiskelijoita, jos esimerkiksi Hoas olisi ollut hankkeessa mukana.
Käytännön avain 2
Vanhat rakennukset asunnoiksi
Yksi ratkaisu asuntopulaan on tyhjien vanhojen kiinteistöjen kunnostaminen asunnoiksi. Sellaisia taloja on Helsingissä rutkasti. Kiinteistöviraston insinööri Erik Nieminen kertoi Helsingin Sanomissa (1.2.) löytäneensä jopa 600 vanhaa pienehköä taloa, joiden tulevaisuutta mietitään. Viitisenkymmentä niistä on tyhjänä. Taloja on siunaantunut kaupungille esimerkiksi maanhankinnan sivutuotteena. Potentiaalisten asuntojen määrää on vaikea laskea.
Talojen kunnostamisessa on ansioitunut erityisesti Oranssi ry. Aiemmin Oranssi valtasi rakennuksia, nyt kaupunki tyrkyttää yhdistykselle lähes arvottomia taloja puoli-ilmaiseksi. Oranssi ry:n periaate on, että asuntoa kaipaavat nuoret kunnostavat itse talonsa yhdistyksen ja kaupungin työllistettyjen tuella. Nuoret valitaan hakijoista.
”Me pystymme kunnostamaan yhden talon kerrallaan. Korjaus kestää puolitoista vuotta, suunnittelu mukaan lukien kaksi vuotta”, Maija Paju Oranssista kertoo. Pajun mukaan tilaa olisi muillekin talojen kunnostajille.
Yksi vaihtoehto uudisrakentajiksi ovat opiskelija-asuntosäätiöt. Oulussa on vanha mielisairaala muutettu opiskelija-asunnoiksi ja Tampereella muunnetaan kenkätehdasta.
Esimerkkitapauksia on Helsingissäkin: vuonna 1990 Oranssi valtasi kohteen Kumpulassa. Kun kaupunki ei suostunut luovuttamaan taloa Oranssille, Hoas teki vuokrasopimuksen ja kunnosti sen.
”Korjaaminen on kallista ja hankalaa, hyvin työvoittoista. Enemmän pitäisi tehdä, olemme vain pieni nyrkkipaja”, Paju sanoo. ”Helsingissä olisi tilaa, toivoisimme lisää samankaltaisia yhdistyksiä.”
Kuka korjaisi lisää?
Tällä hetkellä Oranssi ry kunnostaa Tapanilassa vanhaa kansakoulua kuudeksi solu- ja perheasunnoksi. Kunnostustyö maksaa taloineen päivineen noin miljoonan.
Varoja kunnostukseen on tullut muun muassa raha-automaattiyhdistykseltä ja opetusministeriöltä. Opetusministeriön rahat tulevat työpajatoimintaan, joka on tarkoitettu nuorille rakennusalan työttömille. Kaupungilta on saatu lainaa 500 000 markkaa.
”Rahoituksesta 60 prosenttia on lainaa ja 40 prosenttia avustuksia. Tällä hetkellä olemme kaiken asuntotuotantorahoituksen ulkopuolella, joten joudumme keräämään avustuksia”, Paju kertoo. Vaikka Oranssin resurssit eivät riitä useisiin kohteisiin kerrallaan, on suunnitelmia uusiin hankkeisiin vireillä. Seuraavan kohteen korjaustyöt alkavat vuonna 2000 ja nyt pohditaan myös kokonaan uuden talon rakentamista Oranssin menetelmillä.
”Uudisrakentaminen on kallista ja sitä tekevät vain suuret ja mahtavat isoilla koneistoilla. Vuokrat nousevat korkeiksi. Vapaarahoitteisissa asunnoissa neliövuokrat ovat 60 markasta ylöspäin, meidän mielestämme yläraja on 45 markkaa. Haluaisimme kokeilla uudisrakentamista, jossa säästöt perustuvat kierrättämiseen ja asukkaiden omaan työhön.”
Paju epäilee suurten asuntorakennuttajien intoa kunnostaa pieniä vanhoja rakennuksia asumiskuntoon. ”Hoas:n tai VVO-yhtymän (entinen Valtakunnallinen vuokratalo-osuuskunta) kaltaiset rakennuttajat saavat normaaleista valtion asuntorahaston kanavilta valtion takaamaa lainaa. Mikään ei estäisi heitä uudisrakentamasta. Resurssisyistä isommat rakentajat eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita pienkohteista.”
Paju painottaa, että Hoas:n kaltaisten järjestelmien olemassa olo on hienoa. Mutta kaikkien rakennuttajien pitäisi kuunnella asukkaita enemmän.
”Suuret asuntotuottajat on perustettu ajamaan eri ryhmien etuja. Nyt ne ovat ryhtyneet valvomaan omaa etuaan. Meidän toimintamme on asukaslähtöistä”, Paju arvioi.
Pilvi Torsti ja Heikki Valkama
Piirros Anssi Keränen
