Vallan kasvot: osa 1

T:Teksti:

Yritykset eivät halua vallankäyttäjiksi

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila on jo nostettu mahdolliseksi presidenttiehdokkaaksi. Yrityksille kumarretaan uuden nousukauden aallonharjalla ja tavalliset palkansaajatkin alkavat päästä osakesijoittamisen makuun.
    Helsingissä Fredrikinkadulla muutettiin vanha kirkko noin vain ravin-tolaksi. Se ei herättänyt edes keskustelua; se oli liiketoiminnallisesti järkevää. Jos Neuvostoliitossa olisi 50-luvulla tehty samoin, lännessä olisi kauhisteltu ”kommunismin kulttuuria tuhoavia hirmutekoja”. Historian professorin Markku Kuisman mielestä tämä kuvaa ajan henkeä: mikään ei ole pyhää taloudellisten rationaliteettien edessä.

Skeptinen yritysvaikuttaja

Ilkka Herlin edustaa taloudellisia rationaliteetteja. Siksi häntä kuunnellaan. Siksi hän haluaa vaikuttaa näkemyksillään mielipiteisiin.
Kone Oy:n hallituksen jäsen Herlin puhui viime keväänä eduskunnassa kestävän kehityksen työryhmälle. Kuulemassa oli ministereitä sekä liuta kansanedustajia. ”Pitää pyrkiä tuotteisiin, jotka kuluttavat vähän energiaa ja resursseja”, esitelmöi Herlin.
    Ilkka Herlin, 38, esiintyy avoimesti vallankäyttäjänä. Äidinpuoleisesta isoisästään, akateemikko Kustaa Vilkunasta, väitellyt Herlin on varsinaiselta ammatiltaan historiantutkija. Kestävän kehityksen työryhmälle pitämänsä esitelmän jälkeen häntä on pyydetty erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan kestävästä kehityksestä yritysmaailmassa ja ympäristönäkökulmasta.
    Herlinin sanoilla on painoa, koska hän edustaa merkittävää perheyhtiötä. Hänen isoisänsä isä osti aikoinaan Koneen, jonka liikevaihto on tätä nykyä yli 12 miljardia markkaa. Hissinvalmistajana Kone on maailman neljänneksi suurin.
    Vaikka Herlin puhuu idealistisista arvoista, hän uskoo yritysmaailman lakeihin.
    ”On tehtävä tulosta, muuten ollaan entisiä pelaajia”, hän sanoo suoraan. Tulosta voidaan tehdä satsaamalla yleisesti hyvinä pidettyihin arvoihin, mutta se on aina toissijaista. Jos arvoratkaisuja tehdään, niiden on oltava taloudellisesti järkeviä.
    ”Voi olla, että hissintekijöiltä pian vaaditaan hissejä, joiden valmistukseen ei ole käytetty ydinvoimaa. Ympäristökysymyksestä voi tulla kilpailuvaltti”, Herlin jatkaa.
    Koneen uusin menestystuote on esimerkki Herlinin teesien mukaisesta tuotekehittelystä, joka hyödyntää uutta teknologiaa ja sitä kautta säästää energiaa ja materiaaleja. MonoSpace-hissi ei tarvitse lainkaan erillistä konehuonetta ja energiaa kuluu 60 prosenttia aikaisempia hissejä vähemmän.
    ”Sen suosio on ylittänyt kaikki odotukset”, toteaa Herlin tyytyväisenä. MonoSpacen kaltainen tuotekehittely vaikuttaa, koska kilpailijat joutuvat seuraamaan menestystuotteen jäljillä.

Varovaisena maailmalla

Koneen työntekijöistä ja tuotannosta reilusti yli 90 prosenttia on ulkomailla. Se oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka kansainvälistyi kauan ennen 90-luvun vapaata talouspolitiikkaa. Uusin yhtiön tehdas perustettiin viime syksynä Kiinaan.
Koneen kokoluokan kansainvälisellä yrityksellä on merkitystä Suomelle. Poliitikot haluavat tukea yhtiötä, koska se on suomalainen ja sellaisena sen toivotaan myös pysyvän.
    Halutessaan Kone voisi vaikuttaa Suomen harjoittamaan kauppapo-litiikkaan. Ilkka Herlin ei kuitenkaan pidä mahdollisena tilannetta, jossa Koneen pitäisi ottaa kantaa esimerkiksi Kiinan ihmisoikeustilanteeseen.
    ”En pidä itseäni niin viisaana ja kaikkivoipana besserwisserinä, että pystyisin sanomaan, miten koko maailman pitäisi toimia.”
    Herlin katsoo, ettei hän voi tietää, mikä on oikein. ”Rahansakin voi laittaa eettisiin sijoitusrahastoihin. Mutta kenen etiikkaa ne noudattavat?” hän ihmettelee.
    Herlinin mielestä on kuitenkin perusteltua vaatia yrityksiltä myös moraalista vastuuta. Sen toteutumisen suhteen hän on skeptinen. ”Yrittää täytyy. En usko kestävään kehitykseen, mutta siihen voi pyrkiä.”

Tuotekehittelyssä on tulevaisuus

Suurissa kysymyksissä ja globaalitasolla vaikuttaminen ja vallankäyttö ovat yrityksille vieraita. Siitä kieltäydytään vetoamalla kovenevaan kilpailuun. Herlinin mielestä yritysten vaikutusmahdollisuudet ovat jopa vähenemään päin. Oman yrityksen tuotteen on oltava samanlainen kuin kilpailijalla, mieluiten vähän parempi.
”On iso riski lähteä eri tielle kuin kilpailijat”, Herlin perustelee.
    Enemmän kuin hisseillä, vaikuttaa voi Herlinin mielestä vaikka kännyköillä. Uuden teknologian aloilla nopeita ratkaisuja joudutaan tekemään jatkuvasti ilman, että niiden seurauksia ehditään paljonkaan miettiä. Silti ratkaisuilla voi olla ennakoimattoman suuri vaikutus. Internetin kaltainen teknologinen sovellutus saattaa mullistaa alan kuin alan.
    Tulevaisuus on tuotekehittelyn, uskoo Herlin. Arjen vaikuttajat kehittävät tuotteita, joita kansalaiset huomaavat tarvitsevansa. Kone satsaa tällä hetkellä Suomessa hissimalleihin, jotka voidaan asentaa vanhoihin hissittömiin taloihin. Suurten ikäluokkien vanheneminen vaikuttaa suoraan tuotekehittelyyn.
    Yritys tuntuu elämässämme yhteiskunnassa myös hyvin arkisella tasolla. Kone voi työllistää äidin, kouluttaa tyttären ja kehitellä mummolle invahissin.

Yritykset historian virrassa

Yritysjohtajat kieltävät olevansa vaikuttajia. Firmat eivät ole tavoitelleet valtaa ja siksi sen käyttäminen avoimesti tuntuu olevan vastenmielistä. Muihin kuin omaan yritykseen liittyviin asioihin ei haluta ottaa kantaa. Mutta miksi yrityksillä sitten on valtaa?
Historioitsija Markku Kuisma tarjoaa selitykseksi historiallista kaarta. Sata vuotta sitten tilanne muistutti paljolti nykyistä: yrityksiä omistettiin kansainvälisesti ristiin rastiin ja ne toimivat lähes ilman mitään rajoituksia. Liberaali, kosmopoliittinen henki oli vallalla.
    30-luvun laman ja toisen maailmansodan jälkeen yritykset ryhmit-tyivät itsepuolustusasemiin valtion ympärille. Kansallisvaltiot vahtivat omistusta ja taloutta säädeltiin poliittisesti. 80-luvulla vastavoimien tarve kasvoi ja sen tuloksena syntyi tilanne, jossa nyt elämme: yltiöliberalismi ja usko vapaisiin markkinoihin palasivat.
    ”Mitään uutta tässä tilanteessa ei ole, vain volyymit ovat uusia. Kapitalistisesta maailmasta ja yrityksistä on tullut osa sitä maailmaa, jota arvomme säteilevät. Yritys organisaatiomallina tunkee kaikkialle, esimerkiksi yliopistoon”, Kuisma selittää sitä, miten yrityksille on syntynyt lisää valtaa yhteiskunnallisen läpitunkevuuden kautta. Se on uutta.
    Tarvetta liberalismia rajoittaville vastavoimille on jo ilmassa. Ehkä yritykset tulevaisuudessa haluavat lisää yhteisiä poliittisesti päätettyjä pelisääntöjä. Tai sitten ne ilmoittautuvat avoimesti valtaistuimen haltijoiksi ja Jormasta tulee presidentti.

Pilvi Torsti
Kuva Petri Juntunen