Suomen korkeakoulut eivät halua enää kasvattaa opiskelijamääriään. Koko 1980- ja 1990-luvun opiskelijoita on otettu yliopistoihin ja muihin korkeakouluihin vuosi vuodelta enemmän.
”Nyt yliopistoilta tuleva viesti on, että ’jo riittää koulutuksen laajentaminen'”, kertoo opetusneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä.
Hänen mukaansa kaikki tiedekorkeakoulut ovat samaa mieltä. Opiskelijamäärien lisäys pitäisi ohjata ammattikorkeakouluihin.
Helsingin yliopistossa ei ole tehty periaatepäätöstä siitä, että sisääntulevien määrää vähennettäisiin. Vararehtori Thomas Wilhelmsson sanoo, että yliopiston mielestä on hyvä, ettei tutkintomääriä kasvateta.
Humanistisessa tiedekunnassa keskustellaan sisäänottojen vähentämisestä aloilla, joilla opiskelijat eivät valmistu. Kesken jättäneet opiskelijat eivät tuo yliopistolle nykyjärjestelmässä tulosrahaa.
Yksi ajatus on ollut, että jos valmistumisprosentti on alle 40, vähennettäisiin paikkoja. Dekaani Fred Karlssonin mukaan vielä ei ole päätetty, missä aineissa opiskelijoita vähennettäisiin.
Sisäänotot kasvaneet jatkuvasti
Yliopistoihin on otettu jatkuvasti enemmän opiskelijoita. 1990-luvulla ylempien korkeakoulututkintojen opiskelijoita on tullut lisää peräti neljännes, noin 25 000 opiskelijaa.
Helsingin yliopistossa aloittaa nyt huomattavasti suurempi opiskelijamäärä kuin vuosikymmenen taitteessa. Kun vuonna 1989 yliopistolla aloitti 3 300 opiskelijaa, oli uusien määrä viime vuonna noin 3 900. Nousu on kääntynyt hienoiseen laskuun.
Suurin lisäys Helsingin yliopistoon tuli vuonna 1995, kun lastentarhanopettajat ja eläinlääketieteellisen opiskelijat liittyivät yliopistoon. Muuten opiskelijamäärä on kasvanut huomaamatta, parilla opiskelijalla sieltä täältä.
Työvoimapoliittisista syistä aloituspaikkoja lisättiin vuosikymmenen alussa, kun hallitus antoi rahaa nuorison työttömyyden estämiseksi.
Yliopiston turvottaminen ei ole vain viime vuosien ilmiö. Kyösti Lallukan tuore tutkimus todistaa, että opiskelijamäärien paisuttaminen oli tapana jo 1980-luvulla.
Tuolloin peruskoulutuksen rahoja jaettiin aloituspaikkojen määrän mu-kaan. Yliopistot kahmivat järjestelmällisesti itselleen enemmän opiskelijoita kuin valtioneuvosto oli määrännyt. Esimerkiksi Helsingin yliopistolle luvattiin valtioneuvostossa 12 vuoden aikana reilut 30 000 paikkaa, mutta HY antoi peräti 7 000 aloituspaikkaa enemmän.
Lallukan mukaan yliopistot saavat syyttää paljolti itseään siitä, että opiskelijoilla kyynärpäät kolisevat yhteen kirjastoissa ja peruskursseilla joutuu käytävälle istumaan.
Valmistumissuhde ei nouse
Nykyään yliopistoille maksetaan sen mukaan, kuinka monta maisteria ne arvelevat tuottavansa. Yliopisto määrää itse sisäänotettavien opis-kelijoiden luvun.
Rajusti kasvaneet opiskelijamäärät viittaisivat siihen, että yliopistot ovat ottaneet ylimääräistä ”raaka-ainetta” voidakseen taata riittävän maisterituotannon.
Opetusministeriön Anita Lehikoisen mukaan valmistumisprosentti ”ei ole ainakaan parantunut” 1990-luvulla. Tarkkaa tietoa ei ole, mutta ministeriö arvioi, että 70 prosenttia korkeakouluopiskelijoista valmistuu kymmenen vuoden sisällä aloittamisesta.
Tutkija Sanna Vesikansan tekemän selityksen mukaan 5,5 vuotta opiskelleista vain 23 prosenttia oli valmistunut viime vuoden vaihteessa. Vuotta pidempään opiskelleista joka neljäs oli valmis.
”Aika säälittävää”, Lehikoinen kommentoi.
Valmistumisprosentit vaihtelevat rajusti: lääkäreistä, opettajista ja juristeista lähes kaikki valmistuvat. Sen sijaan esimerkiksi kieltenopiskelijoita ja tietojenkäsittelyn opiskelijoita otetaan reilusti liikaa, jotta edes joku jäisi tutkintoon saakka.
On aika huolehtia
Opetusministeriön tavoitteen mukaan 75 prosenttia opiskelijoista pitäisi saada valmiiksi viidessä vuodessa. ”Hyötysuhteen” parantamiseksi ja valmistumisen nopeuttamiseksi opetusministeriö asetti ns. Mustajoen työryhmän, joka esitti mahdollisuutta rajoittaa opinto-oikeus viiteen vuoteen.
Opetusministeriön Lehikoinen uskoo, että seuraavaksi siirrytään korottamaan opiskelijoiden valmistumisprosenttia. Iskusana on ”huolenpito”.
”Minusta kaikki viimeaikaiset keskustelut ovat tukeneet sitä väit-tämää, että yliopistoilla on velvollisuus huolehtia opiskelijoistaan.”
”Jos todella tulee 75 prosentin valmistumistavoite, ei ole mieltä ottaa hirveän paljon opiskelijoita. Lisäksi opetuksen laadun kannalta olisi parempi, jos ryhmät olisivat pienempiä”, sanoo humanistisen dekaani Fred Karlsson.
Matias Möttölä
Piirros Jussi Karjalainen
