Säkenöivästä voimasta

T:Teksti:

Ydinvoiman kannattajat, tulkaa esiin!
    Vielä on tilaisuus keskustella kansallisista energiaratkaisuista perinpohjaisesti ja avoimesti. Aihe ei vaikenemalla katoa. Atomienergian vastustajat ottavat sen varmasti vaaliteemaksi.
    Ympäristöministeri Pekka Haavisto ennakoi tulevaa keskustelua ovelasti pullauttamalla keskeneräisen tutkimustuloksen kasvihuonekaasuista julkisuuteen. Sen mukaan Suomen päästöt ovat jo lähes Kioton ympäristösopimuksen vaatimalla vuoden 1990 tasolla. Ydinvoiman puoltajien pääargumentti, fossiilisten polttoaineiden tarpeen väheneminen, vesittyy sopivasti ennen energiakeskustelun seuraavaa vääntöä.
    Suomi on aiemmin seurannut Saksaa ja Ruotsia suurissa päätöksissään, mutta enää ei. Ruotsin esimerkki ei enää kelvannut, kun se päätti luopua ydinvoimasta. Ruotsia ei myöskään peesattu Emu-kysymyksessä. Silloin seurattiin Saksaa. Entä nyt kun vallan vaihduttua vihreät ovat saaneet Saksan hallitusohjelmaan lupauksen ydinvoimasta luopumisesta? Saksan energiaratkaisu tuskin ilahdutti suomalaisia teollisuuspiirejä. Ydinvoiman kannalla olevat kokoomus ja demarien ay-siipi silti vaikenevat. Eikö juuri nyt pitäisi paukuttaa perusteluita uuden atomivoimalan rakentamiselle?
    Talouselämän pääkirjoituksen (23.10.) mukaan metalliteollisuus tarvitsee ydinvoimavaihtoehtoa ? erityisesti silloin, jos läntinen maakaasulinja jää toteutumatta ja Kioton sopimusta noudatetaan silti kirjaimen mukaan.
    Mikäli vaalien jälkeisen eduskunnan enemmistö kannattaa ydinvoimaa, energiaratkaisu on selvä. Mutta tehdään päätös avoimesti keskustellen, ei sammutetuin lyhdyin. Annetaan äänestäjien päättää.

Jan Erola,
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: Uraani halkeaa

Päätoimittaja Erolan päässä on tapahtunut ydinreaktio, jonka seurauksena hän on oivaltanut, että Suomessa ei ydinvoimakysymyksessä pelata avoimin kortein. Samalla hän vihjailee, että Suomella olisi mahdollisuus tehdä päätös itsenäisesti seuraamatta ydinvoimasta luopuneita kohtalonyhteyden määrääjiä, Ruotsia ja Saksaa.
    Ilmeisesti ylimääräisen säteilyannoksen saanut Erola ei oivalla, että Suomi-ilmiöllä on uudet kasvot. Aiemmin Suomi on tehnyt historialliset ratkaisunsa Saksaan ja Ruotsiin sitoutuen. Uuden itsenäisyyden merkiksi innokas ajopuu uiskenteli Emuun ja kohta voimme muista riippumattomina liittyä Natoon. Uhmaikäisen lailla vapaudentunteestaan humaltunut Suomi on energiakysymyksessä kaikista länsimaista poikkeavasti (Ranskaa lukuun ottamatta) tosissaan harkitsemassa ydinvoiman lisärakentamista. Ydinvoimasta on päättänyt luopua jopa suuri ja mahtava Yhdysvallat (HS 25.10.).
    Todellisuudessa ajopuu nimeltä Suomi ui nyt kilpailukyvyn koskessa. Energiakysymyksessä on päättäjien ohjeistajana Saksan ja Ruotsin syrjäyttänyt ensin metsä- ja sittemmin metalliteollisuus, joka vaatii ydinvoiman lisärakentamista investointeihinsa vedoten. Vientiteollisuuden talutusnuorassa kulkevat demarit ja kokoomuslaiset eivät halua nostaa kissaa pöydälle ennen vaaleja. Vallan makuun päässeet vihreätkään eivät tunnu olevan enää täysin varmoja siitä, kannattaako mokomasta ydinvoimasta tehdä hallituskysymystä.
    Penäämällä keskustelua aiheesta Erola nostaa samalla kätensä ylös: tulkoon ydinvoima, kunhan tulee pääovesta eli avoimen keskustelun kautta. Voimme samalla olla sekä avoimia että nöyriä tekemällä kuuliaisesti kuten teollisuus vaatii. Erola liittyy ihailtavalla tarmolla suomalaismedian sanoimmehan mielipiteemme, mutta yhteisellä asiallahan tässä ollaan -perinteeseen.
    Olennainen keskustelu olisi käytävä siitä, kuinka Suomi voisi mahdollisimman ekologisesti kestävällä tavalla luopua kokonaan ydinvoimasta.

Jaakko Lyytinen
Lapin hakatut tundrat tuulivoimaloille, kiitos