Mielisairaalasta opiskelija-asuntola

T:Teksti:

Opiskelija-asuntotuotantoon pitäisi saada lisää aravalainaa”, Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalipoliittinen sihteeri Pia Metsähuone sanoo tiukasti. Tänä vuonna opiskelija-asuntoihin myönnetty aravaraha on 300 miljoonaa markkaa, josta puolet on mennyt vanhoihin kohteisiin. Ensi vuodeksi valtio pudottaa sosiaaliseen asuntotuotantoon suunnattua tukea yli puolella toissavuotisesta.
    ”SYL:n tavoitteena on, että opiskelija-asuntotuotannon lainoitukseen saataisiin 400 miljoonaa markkaa. Summalla voitaisiin hankkia 1á500 uutta asuntopaikka ja 1á400 asuntopaikkaa voitaisiin peruskorjata”, Metsähuone laskeskelee. Hän painottaa, että koulutusjärjestelmästä huolehtivan valtion pitäisi katsoa asiaa kokonaisuutena. Kun opiskelijamäärää lisätään, on panostettava muihinkin opiskelun edellytyksiin kuten asumiseen.

Rahaa löytyy, tontteja ei

Valtion tukihanojen kuivuessa opiskelija-asuntosäätiöt ovat suunnanneet katseensa muu-alle. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Psoas aloittaa syksyllä opiskelija-asuntojen rakentamisen markkinahintaisella lainarahalla. Oulussa rakennetaan vanhaan mielisairaalaan 150 asuntopaikkaa. Toimitusjohtaja Jukka Ruopsa uskoo, että tulevaisuudessa suurin osa opiskelija-asunnoista rakennetaan markkinahintaisella lainalla.
”Kun aravarahaa ei heru ja opiskelijoita on paljon jonossa, muita vaihtoehtoja ei ole”, Ruopsa perustelee.
    Markkinahintaisen lainan korkotaso on korkeampi kuin aravalainan. Vapaalla rahalla rakennettujen asuntojen vuokrat tulevat hieman kalliimmiksi kuin muiden opiskelija-asuntojen. Ero ei ole kuitenkaan kohtuuton: vanhasta sähköshokki- tai potilashuoneesta tehdyn 27 neliön yksiön saa 1á600 markalla kuussa. Myös Helsingin opiskelija-asuntosäätiö Hoas on valmis ottamaan tarvittaessa lainaa vapailta markkinoilta.
    ”Kaikki rahoitusvaihtoeh-dot ovat mahdollisia, mutta käytämme toki edullisinta saatavilla olevaa rahaa, joka todennäköisesti tulee valtiolta. En usko, että valtio tulee lopettamaan tai olennaisesti leikkaamaan opiskelija-asuntojen tukea”, Hoas:n toimitusjohtaja Jarmo Vanhanen kertoo.
    Vanhanen ei kuitenkaan kytkisi nykyistä asuntopulaa rakentamiseen. Hänen mukaansa pitäisi ensin tarkistaa nykyisten opiskelija-asuntojen käyttöaste ja sitten etsiä valmiita kiinteistöjä, jotka voisi vähällä vaivalla muuttaa opiskelija-asunnoiksi.
    Nykyinen asuntopula, josta julkisuudessa on kirjoiteltu, on Vanhasen mukaan paisuttelua.

Hätämajoitusta ja asunnonvälitystä

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä asunnonvälityksessä käy tohina. Välittäjä Niklas Finne vastailee puhelimeen ja yrittää samalla auttaa jonottavia opiskelijoita.
”Hakemuksia tulee koko ajan lisää”, Finne kuvailee tilannetta. Asuntojen kysyntä on moninkertainen tarjontaan verrattuna. Opintonsa asunnotta aloittamaan joutuville HYY tarjoaa väliaikaista hätämajoitusta.
    Opetusministeriön laskelmien mukaan koko maassa tänä vuonna tarvittaisiin noin 3á000 uutta opiskelija-asuntopaikkaa. Valtion opiskelija-asuntotuotantoon myöntämät aravarahat riittävät korkeintaan 600 asunnon rakentamiseen.
    ”Opiskelijoiden asunnontarve kohdistuu kantaan, jossa on pahin pula. Korkeakou-lukaupungeissa on tarjolla työpaikkoja, joten työnhakijat ja opiskelijat joutuvat kilpailemaan samoista asunnoista”, Suomen Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Ukko Laurila tietää.

Asuntopula kiristää toimeentuloa

HYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri Kirsi Eerikäisen toteaa, että opiskelijat ovat ristiriitaisessa asemassa. Virallisten tavoitteiden mukaan kolmen opiskelijan neljästä pitäisi valmistua viidessä vuodessa. Kiristynyt asuntotilanne syö toimeentuloa ja ajaa töihin, minkä seurauksena opiskelut venyvät.
”Pahimmillaan käy niin, että opiskelija ei pysty aloittamaan opintojaan Helsingissä, koska ei saa asuntoa”, Eerikäinen ennustaa. Hänestä asuntotuotantoa tulisi lisätä samaan tahtiin kuin opiskelupaikkoja.
    Ukko Laurila painottaa, että valtion taloutta hoitaessaan hallitus on ollut viisas kiristäessään sosiaalista asuntotuotantoa. Jos jo nyt täysillä pyörivälle rakennusalalle työnnetään tukea, valuu tuki suoraan hintoihin ja rakennusala ylikuumenee. Rakentaminen kallistuu, vaikka asuntotuotanto ei olennaisesti lisäänny. Hänen mukaansa opiskelija-asuntosäätiöiden on aika hakea rahoitusta muualta kuin valtiolta.
    Vaikka Laurilankin mukaan asunnoista on puutetta, kriisistä ei vielä opiskelijan kohdallakaan ole kyse. Nyt vain joudutaan hankkimaan asunto kauempaa tai tyytymään heikompaan laatuun: soluasumiseen, alivuokralaisasuntoon tai huoneen jakamiseen.
    ”On ihmeellistä, että opiskelijat haluavat heti korkean elintason. Opiskelun kärsimyksiin kuuluu opiskelijatyyppinen asuminen”, hän päivittelee.

Heikki Valkama
Kuva: Ville Tietvinen

Hoas antaa asunnot ulkopaikkakuntalaisille fukseille

”Jonot on pahat, sille ei voi mitään”, Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoas:n asiakaspalvelupäällikkö Susanne Hakkarainen toteaa. Hän kertoo, että Hoas pyrkii täyttämään ensisijaisesti opiskelunsa aloittavien ulkopaikkakun-talaisten asunnontarpeen. Jonossa olevien helsinkiläisten ei kannata odottaa yhteydenottoa ennen kuin tilanne on saatu hallintaan. Pahimman suman hän veikkaa purkautuvan loka-marraskuussa.
    ”Tilanne ei ole missään nimessä lukossa, vaan elää koko ajan ja asuntoja vapautuu”, Hakkarainen muistuttaa. Asuntopula on kuitenkin hänen mukaansa todellinen ja syksyllä se kärjistyy.
    Myös osakuntien jäsenilleen tarjoamat asunnot ovat tällä hetkellä pääosin täynnä. Asuntolan isännöitsijä Heikki Holm Hämäläis-Osakunnasta kertoo, että asuntoja ensisijaisesti saavat fuksitkin ovat joutuneet jonoon. Hämäläisillä on 770 asuntopaikkaa, osakunnista eniten.
    ”Olemme luvanneet lokakuun alkuun mennessä heinäkuun fuksihaussa hakeneille asunnon”, hän sanoo. Vasta fuksien asuntojonon hellitettyä joskus syyskuun puolessa välissä kannattaa Holmin mukaan muiden kysellä asuntoa.

Osakunnat: www.helsinki.fi/jarjestot.html#osakunnat
Hoas: www.hoas.fi

Heikki Valkama

Mummot majoittavat opiskelijoita Kuopiossa

Kuopiossa kaupunkilaiset auttavat opiskelijoita asuntopulassa. Eläkeläismies tarjoutuu majoittamaan opiskelijan koko talveksi omakotitalon yläkertaan, jos tämä vain auttaa lumitöissä. Perhemajoitukseen pääsee niin pitkäksi ajaksi kuin itse haluaa 600 markan kuukausivuokralla.
    ”Tarjolla on niin hyviä asuntoja, että ottaisin itse, jos jaksai-sin nähdä muuttamisen vaivan”, Kuopion Yliopiston Ylioppilaskunnan (KYY) pääsihteeri Risto Lähteenmäki kehuu valikoimaa.
    Kaupunkilaisten apuun vedottiin jo viime syksynä. Lähteenmäen mukaan hätämajoituspaikkoja tarvittiin, koska Kuopion opiskelijamäärät ovat kasvaneet eikä asuntoja ole tarpeeksi.
    Kampanjan tuloksena saatiin runsaasti asuntoja suurimpaan hätään, osa tarjosi majoitusta myös pidemmäksi aikaa.
    Opiskelijat saavat itse valita, minkä asunnoista haluavat. Toiset pääsevät unelmakämppään tai mukavaan perheeseen, toisille käy kurjemmin. Osasta asunnoista kiskotaan koviakin vuokria. Pääsihteeri kertoo karsivansa joukosta pois liian kalliit asunnot ja seksivaatimuksiin viittaavat tarjoukset.
    Lähteenmäen mukaan tyypillinen hätämajoittaja on liian suuressa asunnossa yksin asuva eläkeläinen. Myös akateemiset ihmiset, jotka ovat olleet samassa asemassa, ottavat opiskelijoita luokseen. Kolmas ryhmä ovat vanhemmat, joiden oma lapsi on ollut vastaavassa tilanteessa.
    Helsinkiläinen Terhi Pesonen on tullut Kuopioon opiskelemaan hoitotiedettä. Ensimmäisen yönsä Pesonen vietti matkustajakodissa, jossa hänellä ei kuitenkaan ole varaa asua kovin pitkään.
    ”Alkuun käy melkein millainen asunto vain, mutta haluaisin kyllä oman yksiön”, Pesonen kertoo.
    Hätäasuntoja jaettaessa Terhiä näyttää onnistavan: tarjolla on alle kahden tonnin yksiö keskustan lähistöltä. Soitto vuokranantajalle paljastaa, että asunto on jo mennyt. Muutama muukin ilmoitus vaikuttaa sopivalta mutta vuokranantajia ei saada kiinni. Terhi palaa matkustajakotiin vielä yhdeksi yöksi. Toiset menevät sukulaisten luo, kaupunkilaisten sohvanpätkille tai tutorinsa kotiin palatakseen taas seuraavana päivänä katsomaan, josko tarjolla olisi kohtuuhintaisia yksiöitä läheltä keskustaa.

Marianne Zitting