Tyttökuoro laulaa Jaakko kullan säveleen: ”Aurinkovoimaa, aurinkovoimaa, vaadimme, vaadimme. Sitä löytyy paljon, vaikka kuinka paljon, ilmaiseks, ilmaiseks.”
On huhtikuun viimeinen lauantai. Kolmen Sepän patsaalla muistellaan Tshernobylin ydinonnettomuutta. Samalla käynnistetään eduskuntavaalikampanjaa vastustamalla viidettä ydinvoimalaa.
Vihreiden kansanedustaja Ulla Anttila nousee puhumaan. ”Kaksitoista vuotta sitten meitä oli 2 000 osoittamassa mieltä ydinvoimaa vastaan”, hän haikailee.
Nyt paikalla on kaksikymmentä. Silti syntyy mielikuva väenpaljoudesta. On lauantai ja paras ostosaika.
”Ydinvoiman vastustus ei ole vähentynyt, toimintatavat ovat vain muuttuneet”, hän vakuuttaa. Lisätäkseen sanojensa painoarvoa Anttila kertoo, että 83 prosenttia Tshernobylin puhdistustöihin osallistuneista on sairastunut säteilytauteihin.
Anttila muistaa, että ennen vuoden 1991 eduskuntavaaleja kansanedustajilta sentään tentattiin ydinvoimasta. Seuraavissa vaaleissa niin ei enää käynyt.
”On tärkeää, että energiapolitiikka nostetaan keskustelun keskiöön. Ilman kansalaisjärjestöjä energia voi jäädä pois kokonaan vaaliteemoista”, hän kosiskelee paikalle vaivautuneita aktivisteja.
Eroon öljystä
Vihreiden euroedustaja Heidi Hautala kytkee Suomen tulevat energiaratkaisut globaaleihin yhteyksiin. Suuryrityksetkin satsaavat muihin energiamuotoihin kuin ydinvoimaan. Hänen mukaansa jopa öljyjätti Shell aikoo investoida yli kaksi miljardia markkaa uusiutuviin energiavaroihin.
Sama tieto on The Economistissa (18.4.98), jossa Shellin toimitusjohtajiston eläkkeelle jäävä puheenjohtaja Cor Herkströter arvioi yhtiön olevan 50 vuoden kuluttua jo puoliksi muussa energiabisneksessä kuin öljyssä.
The Economistin mukaan uusiutuvien energiavarojen houkuttelevuus kasvaa hyvää vauhtia. Syynä on yhä edullisemmaksi muuttuva hinta. Tuotekehittely on puolittanut aurinkoenergian hinnan kymmenessä vuodessa.
Hautala on tyytyväinen investointipäätökseen. ”Ehkä nyt toteutuu 80-luvun ennustuksemme: jos Shell omistaisi auringon, meillä olisi jo aurinkoenergiaa”, hän nauraa.
”Kansalaisten selän takana saatetaan silti kehittää muka turvallisia ydinvoimaratkaisuja”, hän varoittaa ja suosittaa maakaasua siirtymäkauden ratkaisuksi. ”Se ei ole ristiriidassa uusiutuvan energian kanssa. Samaa tekniikkaa, jota käytetään maakaasun polttoon ja ehkä jopa kuljetukseen, voidaan käyttää biomassan käyttöön.”
Hautalan mukaan suomalainen teollisuus saa vertailujen mukaan erittäin edullista energiaa. ”Integroituvat sähkömarkkinat tasaavat hintaeroja eri alueiden välillä”, hän lisää.
Keskustan vuosaarelainen kansanedustajaehdokas Jarmo Nousiainen puuttuu Hautalan puheeseen. ”Kuluttaja maksaa 52 penniä kilowattitunnilta, keskisuuri teollisuus 33 ja suurteollisuus vain 22 penniä kilowattitunnilta.”
Vaalit painavat mieltä
Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Eva Biaudet marssittaa lapsensa mikrofonin luo vahvistamaan ydinvoiman vastaista sanomaansa. Biau-det’n mukaan ydinvoiman turvallisuus ei ole muuttunut miksikään sen jälkeen, kun Suomeen rakennettiin ensimmäinen voimala vuonna 1974.
”Seuraavan 10?20 vuoden aikana Suomessa ei ole tarvetta suurvoimalalle, eikä siten ydinvoimallekaan”, Biaudet päättelee ruotsiksi. Hän ennustaa
– toisin kuin edustaja Anttila – että energia tulee olemaan keskeinen vaaliteema.
Nousiainen puolestaan pelkää, että Suomi luisuu Keski-Euroopan energiareservaatiksi. Hän haluaa, että Suomi neuvottelee MAI-investointisopimukseen oman ydinvoiman ja -jätteen kieltävän varaumansa. Se estäisi ylikansallisia ydinvoimainvestointeja tulemasta Suomeen.
”Yhtenä syynä tähän on keskieurooppalaisten vihreiden ja radikaaliliikkeiden vaatimukset ydinvoimaa vastaan. Suomalaiset ympäristöliikkeet ovat sinisilmäisesti myötäilleet Keski-Euroopasta johdettua ympäristöpolitiikkaa”, Nousiainen provosoi – ja pyytää heti anteeksi yleisöltään.
Nousiainen haluaisi unohtaa Kioton ympäristösopimuksen. ”Hiilidioksidipäästöjen pohjalta käytävässä energiakeskustelussa ydinvoima kävelee muiden vaihtoehtojen yli”, hän pelkää ja katsoo, että Suomessa on vahvaa ydinvoiman piilokannatusta. Hän perää vihreää realismia.
”Jos alamme nyt hyväksyä ydinvoimaa, unohdamme muut vaihtoehdot. Ensin satsaukset puu-, turve- ja tuulienenergiaan. Sitten vasta päätetään ydinvoimasta.”
Jan Erola
Kuva Petri Juntunen
