Anonyymit alibin lukijat

T:Teksti:

Der Spiegelin korkeakoulunumero, kommunistinuorten Murros, seksuaalivähemmistöjen Z-lehti, Elämänsuojelija ja lehtipinon alimmaiseksi piilotettuna…
– Mitäs Ylioppilaslehti tekee Alibilla ja Uusi Rikos -lehdellä?
Akateemisen kirjakaupan naismyyjän kysymys yllättää. Asiakaskortti on paljastanut, kenen piikkiin olen ostoksilla.
– Jutun tekemistä vartenhan nämä ostan.
Lauseessa on selityksen makua. Niinpä jatkan analyyttiseen sävyyn.
– Lehtemme Vieraissa-palstalla on ideana viedä alansa huippu uuteen ympäristöön. Aiomme viedä Alibin yliopistolle.
– Alibilla oli parhaina vuosina levikki 73 000. Nyt se on iltapäivälehtien ja television kilpailun vuoksi alle 30 000. Oman alan lehdistä ei ole ollut sille kilpailijaksi. Nyt sen yrittää haastaa Uusi rikos.
– Mielenkiintoista muuten, että suomalaisilla rikoslehdillä on yllättävän paljon naislukijoita. Siksi niissä ei ole pornoa kuten pohjoismaisissa serkuissaan
Kylläpä koulutettua ihmistä hävettää ostaa rikoslehteä.
    Suurempi tabu on lukea sitä yleisellä paikalla. Asetan Uusi Rikos -lehden päärakennuksen kahvilan pöydälle odottamaan, tarttuuko kukaan siihen. Kierrän Alibin kanssa vaivihkaa pyytämässä kommentteja.
    Parin torjunnan jälkeen onnistaa. Teoreettisen filosofian opiskelija on säilynyt impenä rikoslehtien suhteen. Niiden kannet ovat liian sosiaalipornografisia hänen makuunsa.
    Hän aloittaa selailun ilmeettömänä. Neljännelle aukeamalle päästessään opiskelija hihittää – kielioppivirheelle: väkivallasta on aiheutunut kivun lisäksi vasemman käden peukalovamman ja vaatteiden repeentymistä.
    Seuraavan aukeaman otsikko Mätkähti 6.kerroksesta katuun naurattaa jälleen.
    Verisimmälle aukeamalla hän pysähtyy ja lukee nauraen: Rikostutkijat löysivät seinästä verta, aivomassaa ja hiustupsuja. Hupia lisäävät kuvassa olevat nuolet, jotka osoittavat, mitä missäkin on. Sivulla on myös kuva kahdesta tapetusta miehestä ja vesurista
– Suomalaisten pitäisi opetella kommunikoimaan. Tässäkin on ryypätty viikko yhdessä eikä pystytty sanomaan, että tuntuu pahalta. Sen sijaan on pitänyt tappaa kaverit.
    Surmaaja on 23-vuotias ikätoveri. Opiskelijalle alkaa tulla epämukava olo.
– Helpompi olisi lukea pornolehteä. Tarkoitan Playboyta.
– Hyvien ja kauniiden asioiden tutkimiseen omistautunut mies raiskattiin välillisesti päätalon kahvilassa, hän jatkaa vaikertaen.
    Keskustelun aikana vieruspöytään istahtaa kaksi kolmekymppistä miestä. He ihmettelevät näyttävästi, mitä Uusi Rikos-lehti tekee yliopiston kahvilassa. Kumpikaan ei koske lehteen. Hetken päästä toinen lähtee.
– Mullehan jää tähän hyvää luettavaa, toinen huikkaa virnistellen. Hän on vilkuillut koko kahvituokion lehteä, muttei yksin jäätyään koske siihen vaan syventyy papereihinsa. Ohi kävelevä poika hidastaa pöydän kohdalla lukeakseen lehden otsikot.
    Filosofian opiskelija on kuitenkin innostunut Alibista niin paljon, että houkuttaa opiskelutoverinsa paheeseen. Filosofityttö ei ole ensikertalainen. Hän luki neljävuotiaana sitä salaa.
– Vanhemmat ostivat viihdelukemiseksi mökille. En kuvaisi heitä tyypillisiksi Alibin lukijoiksi. Yitini katsoo kyllä Rikosraporttia.
Alibeja on yhä mökillä, mutta niistä ei koskaan puhuta.
– Jos Alibi olisi lojunut nyt pöydälläni, olisin ehkä selannut nopeasti ja siirtänyt sivuun. Mutta haluaisin lukea koko lehden. Pidän lakonisesta tyylistä ja lyhyistä lauseista, ytimekkäästä raportoinnista.
    Tyttö lukee vaivatta verisintä aukeamaa. Hän ahmii parissa minuutissa puolet jutusta.
– Minua kiinnostaa Kyllikki Saaren tapaiset ratkaisemattomat rikokset. Miten niihin löytyy vielä 50 vuoden jälkeen löytyy aineistoa, joka saattaa ratkaista jutun.
    Jätän Alibin yksin pöydälle. Se saa hetken päästä seuraa. Viisikymppinen nainen tarttuu siihen rivakasti. Silmät eivät irtoa lehdestä, kun reissumies ja tee sujahtavat suuhun konemaisesti.
– Päivää. Luette Ylioppilaslehden Alibia. Mitä mieltä olette siitä?
– Tulee usein paha mieli näistä lehdistä. Kun luin tämän artikkelin Joka kolmas ryöstö keskustassa on ulkomaalaisen tekemä, ajattelin tytärtäni. Pitäisikö hänen olla varovaisempi? Sitten ihmettelin, että jos Juhani Lepän tapaus oli näin yksinkertainen, miksi koko Eeva Vuori -kohu nousi. Tästä lukijakirjeestä käy ilmi, että lehti on kirjoittanut jutun aivan tyhjästä. Joten aikaisempien juttujen totuudenmukaisuuteen ei ole luottamista.
– Onko tämä ensimmäinen kerta kun luette Alibia.
– No, olen ehkä lukenut aikaisemminkin.
    Nainen vaivautuu.
– Ei tarvitse nimeä sanoa, mutta oletteko tutkija, opettaja vai opiskelija.
– En sano.
– Sanokaa edes miltä laitokselta.
– Kauppakorkeakoulusta.

Minna Joenniemi
Kuva Petri Juntunen