”Compañeros!” kiilaskatseinen Mikko-Olavi Seppälä julistaa ja kohottaa nyrkkiin puristuneen kätensä. ”Revolution has begun!”
Monikymmenpäinen vallankumouksellisten joukko taputtaa ja viheltää innoissaan toverijohtajalleen, joka on kuin ilmetty Che Guevara. Palavakatseinen Seppälä kykenee vaivoin peittelemään iloista virnettään tovereiltaan, jotka ovat tulleet Vanhalle ylioppilastalolle kaikkialta Euroopasta: kuka Kroatiasta, kuka Itävallasta, kuka lähempää Tanskasta.
Mutta tänä iltana isänmaalla ja syntyperällä ei ole väliä. Vallankumous yhdistää kansainvälisiä historia-aineiden opiskelijoita, jotka ovat saapuneet Helsinkiin pääsiäisloman ajaksi osallistuakseen Revolution?!-konferenssiin.
Kokoontumisen isäntänä on kansainvälisen historianopiskelijoiden järjestön ISHA:n Helsingin jaosto. Viiden päivän ajan opiskelijat puivat vallankeikauksien syitä ja seuraamuksia
eri näkökulmista: taloudesta ja kulttuurista perinteiseen poliittiseen.
Vuosittain järjestettävät ISHA-konferenssit ovat puoleksi historiaa, puoleksi hauskanpitoa. Päivisin opiskelijat vetäytyvät työryhmiin kuuntelemaan ja kommentoimaan toistensa esitelmiä. Vaikka vieraat ovat yhdentyvästä Euroopasta ja vähän sen ulkopuoleltakin, yhtenäistä eurohistoriaa ei olla viilaamassa.
”Minun ryhmäni esitelmät vaihtelivat antiikista matkailun historiaan ja johonkin pieneen heimoon Kroatian vuoristossa”, konferenssin akateemisesta ohjelmasta päävastuun kantanut Sakari Saaritsa naurahtaa. ”Turha siitä olisi jotain conclusions -tyylistä yhteenvetoa tehdä, eikä se nykyään olisi uskottavaakaan.”
Iltaisin yhteinen sävel löytyy helpommin. Vanhan avajaisjuhlia seuraa jokailtainen bilesarja, jossa samanhenkinen interrail-sukupolvi vaihtaa muutakin kuin kuulumisia.
Historiaa hyvästä sydämestä
Majoituksen, muonituksen ja ohjelman järjestäminen lähes sadalle opiskelijalle ei ole ollut yksinkertaista. Humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan eri historia-aineiden opiskelijoista koostuva Helsingin jaosto aloitti konferenssin valmistelun jo puolitoista vuotta sitten.
Akateemisessa puolessa apua saatiin laitosten henkilökunnalta. Esitelmöitsijöiksi lupautui historiantutkijoita apulaisprofessori Juha Siltalasta aina Joensuun yliopistosta saapuneeseen tutkija Ilkka Liikaseen saakka.
Käytännön toteutus on kuitenkin ollut opiskelijoiden kontolla.
”Kaikki tehdään vapaaehtoisvoimin. Kukaan ei saa rahaa”, parivaljakkonsa Rae Häikiön kanssa järjestelyjen koordinoinnista vastannut Mikko-Olavi Seppälä kertoo ISHA:n periaatteista. Jopa järjestön sihteeristö, joka majailee Leuvenissa Belgiassa, työskentelee palkatta.
Hyväsydämisyydellä on ylevä tarkoitus: raha ei saa olla este kansainvälisille kontakteille. Helsingin konferenssin 165 000 markan budjetti rakentuu pääosin opetusministeriön tuesta ja Kordelinin säätiön myöntämästä apurahasta. Vieraat maksavat vain matkansa sekä nimellisen osallistusmismaksun ? ja saavat konferenssin lisäksi hotellimajoituksen ja perusteellisen Helsinki-pläjäyksen.
”Antoivat lähtiessään kiitoskortin, jossa luki: revolution did not fail”, väsynyt Seppälä kertoo elämänsä rankimman pääsiäisen jälkeen.
Ensi vuonna on helsinkiläisten vuoro nauttia muiden vieraanvaraisuudesta. Seuraavan konferenssin on luvannut järjestää ISHA:n Heidelbergin jaosto.
Otto Mattsson
Kuva Petri Juntunen
