Gerberakukan muotoinen Kiipulan puutarhaoppilaitos on ensimmäinen suomalainen sadun pohjalta rakennettu talo. Eliel Saarinen kumppaneineen koristeli jugendlinnoja satuaihein, mutta arkkitehti Erkki Pitkärannan ja taiteilija Jan-Erik Anderssonin arkkitehtitoimisto Rosegardenille satu on rakentamisen perusta.
Puutarhaoppilaitoksen opettajista on tullut innokkaita sadunkertojia. Heitä kuulemaan saavutaan läheltä ja kaukaa. Muutamassa viikossa uudisrakennuksen avajaisten jälkeen tarinasta on muovautunut opettajien ja 80 opiskelijan suussa lukemattomia versiota. Yksi niistä kuulu näin:
Alkemisti Ericus Kibulis oli huimasti aikaansa edellä 1400-luvulla ja teki geenimanipulaatiokokeita. Hän kehitti supermehiläisen. Parvi niitä hyökkäsi luojansa kimppuun ja Kibulis päätti olla sörkkimättä enää koskaan luonnon järjestystä.
Mehiläiset lensivät etelään. Heidän jälkeläisensä Jamesson palasi tutuille seuduille ja asettui laboratorion raunioiden päälle kasvaneeseen jättimäiseen kukkaan.
Gerberatalon sisällä on kolme valtavaa koivunlehteä, joiden päällä on opiskelijoille lekottelutuoleja. Raunion uumenissa on tietokoneita, joista yhden kovalevy nappasi Jamessonin loukkuun ja kertoi sille Kibuliksen tarinan.
Kaikkea muuta kuin koulumainen uudisrakennus on parantanut koulun henkeä. Elämänlaatua lisäämässä on chicagolaisen taiteilijan Shaun Deckerin ääniteos, joka täyttää rauniot sekoituksella 40 erilaisen suomalaisen linnun laulua sekä sateen ja tuulen lempeää suhinaa.
Taiteen herra Huuhaa
Tarinan alkulähde on taiteilija Jan-Erik Andersson, lasten ja lastenmielisten sankari. Anderssonista tuli taiteilija, koska hän oli änkyttämisen takia koko teini-ikänsä hiljaa ja opetteli tarinoimaan piirtämällä.
Viime syksynä Vuosaaren ala-asteelaiset marssivat uuteen monitoimitaloon, jonka koko lattian peittää värikäs tarina pikkusaaresta, joka eksyi äitisaaresta 10 000 vuotta sitten. Jokaisessa luokassa asuu sielu, jonka lapset ja taiteilija ovat rakentaneet yhdessä.
Leinolan ala-asteen oppilaat Tampereella hoilaavat yhä kreisiä hulu bula tööt tööt -laulua, jonka koulun Kantojen valtakunnaksi muuttanut Andersson keksi lasten kanssa neljä vuotta sitten. Andersson kutsuu teoksiaan, jotka kohdeyleisö ottaa tekemisen kautta omakseen, sosiaalisesti lämpeneviksi.
Kotikaupunkinsa Turun asukkaille Andersson kertoo tarinaa Aurajoen uuden sillan päällysteessä. Sitä koristaa linnantontun hiippalakki ja Valpuri Innamaan kiehkura. Valpuri on historiallinen henkilö, tahtonainen, joka oli eronnut kahdesti ja hoiti laivafirmaansa itse.
Andersson kutsuu itseään feministitaiteilijaksi. Lasten kanssa puuhastelua ei hänen mielestään arvosteta taidemaailmassa tarpeeksi. Lisäksi Andersson siivoaa. Pari vuotta sitten hän valmisti merkillisen siivousasun, joka päällä hän lakaisi surumielisenä galleria Sculptorista taidetta ulos ja teki valolle tilaa. Välillä hän joi yleisön kanssa sumppia.
Vähän machompia ovat syömisperformanssit, joita Andersson harrastaa yhdessä Kari Juutilaisen kanssa. Tampereen teatterin ikkunassa he muun muassa söivät sukelluspuvussa mustaamakkaraa, Belgiassa jääpöydältä poroa.
Anderssonin luovanhullu taide on herättänyt kiinnostusta ulkomailla. Hän hääräsi lasten kanssa viimeksi Ruotsissa Söderteljen taidemuseossa. Leedsiin Englantiin valmistuu toukokuussa suklaasta jotain ennen näkemätöntä.
Erotiikkaa navetassa
Arkkitehti Erkki Pitkäranta korostaa ylpeänä, että Rosegarden on harvinainen taiteilijan ja arkkitehdin tiimi. Yleensä arkkitehdit jättävät taiteilijoille vain koristelijan tehtävän.
Siivousfirma Solin omistaja Liisa Joroinen yhytti vuonna 1995 Pitkärannan ja Anderssonin suunnittelemaan pääkonttorin sisustuksen, jota ei koskaan toteutettu. Ensimmäinen Rosegardenin piirtämä rakennus, Kuminatalo, valmistui viime kesänä Teuvaan.
Suunnitellessaan ulkonavettaa eli pihattoa Andersson ja Pitkäranta tutustuivat perusteellisesti lehmien sielunelämään. Omistajapariskunta kertoi, että kumina on lehmien herkkua. Niinpä pihatosta tuli kuminan siemenen muotoinen.
Avonavetan ihanuus on siinä, että lehmät voivat hölkötellä vapaana käytävällä. Lehmillä on näköyhteys navetan keskellä karsinassa märehtiviin vasikoihinsa. Sivummalta juustonmuotoisesta siivekkeestä lehmien sieraimiin löyhkää sonnin haju. Nuori omistajapari haluaa, että heidän lehmiensä elämässä on erotiikkaa.
Maito käsitellään tonkanmuotoisessa rakennuksessa ja säilötään kermatölkkirakennukseen.
Rosegarden suosii kierrätysmateriaaleja. Pihaton kantavat paalut ovat puhelinpylväitä.
Navetan avajaisissa Andersson siivoili lattioita. Rinnallaan hänellä oli mustiin muovivetimiin ja punaisiin nyrkkeilyhanskoihin pukeutunut performanssitaiteilija Irma Optimisti. Irma imi letkulla tonkasta maitoa ja kasteli sillä Anderssonin kottikärryissä lojunutta muovisydäntä, joka oli täytetty kuminan siemenillä ja tomaattimehulla.
Pohjanmaalaisten sipinä ja virnistely viesti, ettei moista ollut ennen nähty navetan avajaisissa. Mutta ei vaihtelua pahaksikaan pantu.
Minna Joenniemi
Kuva: Petri Juntunen
