Pamput pystyyn

T:Teksti:

Brooklyn Southin avausjakson aiheuttama hämmennys ei ole hälvennyt. Sarjan keskuksena toimiva poliisiasema joutui ensi minuuteilla mustan huumediilerin ampumamaaliksi. Viisi poliisia kuoli. Periamerikkalaisella kostomentaliteetilla ampuja hoidettiin hengiltä. Pyhää raivoa kihisseet poliisit käytännöllisesti katsoen lynkkasivat syyllisen. Vapauttavaan tuomioon päätynyt sisäinen tutkinta on ollut sarjan teemana jo yli viiden jakson ajan.
    Brooklyn Southin alku on tiivistelmä koko sarjan mentaliteetista. Hill Street Bluesin, NYPD Bluen ja muiden poliisisarjojen lailla Brooklyn South on ensemble-sarja: päähenkilöitä ja rinnakkaisia tarinoita on monia.
    Bochcon uutuudessa lainvalvojat eivät kuitenkaan ole ihanteellisia, eivät edes haavoittuvia yhteiskunnan tukipilareina ja vakauden turvaajina. Brooklyn Southissa yhteiskunta on yhtä kuin poliisiasema, jonka mukaan sarja onkin nimetty. Oikeudenmukaisuuden linnaketta ympäröivä maailma on kontrolloimaton uhkavyyhti, joka jatkuvasti horjuttaa lakia.
    Poliisisarjalle on toki ominaista kartoittaa järjestyksenpidon ja monimutkaistuvan maailman hankauspintoja, mutta Brooklyn Southin järjestyskeskeisyyden tekee tympeäksi sarjan tapa kuvata vähemmistöt ongelman synonyyminä. Tähän mennessä ongelmia ovat aiheuttaneet mustien lisäksi ainakin jutskut, skotit ja seksuaaliset vähemmistöt, joita ovat edustaneet klovneiksi pukeutuneet ryhmäseksi-irstailijat.
    Brooklyn South poikkeaa perinteisistä poliisisarjoista myös asujen osalta. Sen päähenkilöillä on univormut. Toistensa näköiset, sisäisen tutkinnan tottakai väärinymmärtämät ja urheilulliset jenkit ovat kuin armeija rikollispetojen viimeisellä rintamalla. Tunnelma on pahimmillaan niin totalitaristinen, että tuntuu kuin Paul Verhoevenin yhteiskuntasatiirisen tieteiselokuvan Starship Troopersin kuvaama tulevaisuus olisi jo saapunut.
    Mutta Starship Troopers on propagandaelokuvan muotoa noudattava huikea vitsi. Brooklyn South taas on kuin nykyhetkeen sijoitettu versio Verhoevenin spektaakkelista, mutta ilman sen satiirista asennetta. Starship Troopersissa sotilasvaltion ja natsiestetiikan vihollisia ovat jättihyönteiset. Brooklyn Southissa vihollinen on kamaria ympäröivä vuoden 1998 Yhdysvallat, jossa jokainen on potentiaalinen häirikkö ja jossa poliisien silmäänpistävän sadistinen aggressiivisuus on sekä ymmärrettävää että välttämätöntä.
    Huonosti käyttäytyvien miesten
Gary totesi sarjansa viime jaksossa, että ”90-luvulla on vaikeaa olla jätkä”. Brooklyn Southin neo-SS-miehet ovat oiva todiste Garyn sosiologinkyvyistä. Kuluvalla vuosikymmenellä miehen roolit ovat moninaistuneet ennennäkemättömällä tavalla.
    Valtakulttuurilla on tapana reagoida sukupuolierojen höltymiseen niitä kiristämällä. Tunnetuin esimerkki tästä on Dirty Harry, jota pidetään systeemin vastauksena aikansa vaihtoehtokulttuureille.
    Samalla tavalla Brooklyn Southin machot menevät pidättämään vaarattomia seksihurjastelijoita pamput isällisesti ojossa, mutta 90-lukulaisten naisten kanssa he ovat aivan aseettomia tai vähintään poikamaisen arkoja. Vaikka maailma muuten asettuisi järjestykseen, nainen on yhä suuri mysteeri.
    Tämä tulkinta voi tietenkin olla väärä. Se on itse asiassa toivottavaa. Ehkä Brooklyn South on satiiri.

Manu Haapalinen
Kuva: Nelonen