Kansainvälisestä investointisopimuksesta MAI:sta käyty keskustelu nosti pinnalle kysymyksen, kuka valvoo kenenkin etua. Virkamiehet olisivat valmisteluvaiheessa vaienneet sopimuksen kuoliaaksi, elleivät kansalaisjärjestöt olisi nostaneet asiaa tapetille.
”Aluksi minullekin kerrottiin ulkoministeriöstä, että MAI-sopimus koskee vain investointeja. Se on siis täysin erillinen kaikesta muusta. Silti useissa ministeriöissä laaditaan varaumia sopimuksen takia”, Eeva Simola kertoo.
Simola on ollut näkyvimpiä hahmoja MAI-keskustelussa. Hän työskentelee projektisihteerinä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa KEPA:ssa, joka tuottaa tietoa ja palveluita 180:lle kehitysyhteistyötä tekevälle jäsenjärjestölleen Kirkon ulkomaanavusta aina Yetsän seudun kehitysmaaseuraan.
Toimittajataustainen Simola on tottunut median käsittelijä. Kansantaloustieteen loppututkinnon suoritettuaan hän on käynyt Helsingin Sanomien toimittajakoulun ja työskennellyt Hesarin lisäksi myös Yleisradiossa ja Vihreässä Langassa. Syksyllä Simola aloitti KEPA:ssa kauppapoliittisena projektisihteerinä. Hän on seurannut omasta aloitteestaan erityisesti MAI-sopimusta.
”Myös opintotuet kuuluvat MAI:n uhanalaisiin asioihin”, hän muistuttaa opiskelijalehden toimittajalle.
Simolan mukaan MAI:ta on valmisteltu pitkään salavihkaisesti. Se on tullut yllätyksenä jopa ministeritason vaikuttajille, kuten Claes Anderssonille.
Alunperin MAI-sopimus vuosi julkisuuteen internetin kautta, sen jälkeen kun amerikkalainen ja kanadalainen kansalaisjärjestö olivat saaneet sopimuksen käsiinsä.
Sittemmin OECD on pitänyt omaa verkkopalveluaan. ”Mutta sieltä puuttuu sopimuksen mielenkiintoisin osa. Se, josta ilmenee mikä jäsenmaa sanoo mitäkin kiistakysymyksiin”, Simola kertoo.
Tiedotusvälineet reagoivat laiskasti
Suomessa ensimmäisten joukossa MAI-kysymyksen havaitsi kansainvälisistä verkkokeskusteluista Maan ystävät ry:ssä vaikuttava tutkija Olli Tammilehto. KEPA:n hallitus otti ensimmäisen kerran kantaa marraskuussa.
Suomessa tiedotusvälineet reagoivat aiheeseen aluksi laiskasti. Helmikuun alusta lähtien asia on ollut enemmän esillä. ”Kirjoittelu onkin ollut valtaosin kriittistä sopimusta kohtaan”, Simola kiittelee.
Hänen mukaan syy tiedotusvälineiden hitauteen voi olla siinä, että OECD on koettu tylsäksi järjestöksi, jota ei tarvitse seurata. Sitä on käytetty lähinnä jäsenmaidensa hallitusten tutkimuselimenä.
Toinen tekijä on ollut MAI-sopimuksen laajuus. Aiheeseen ei uskallettu tarttua. ”Taloustoimittamisessa tyydytään liian usein raportoimaan tapahtumia ilman, että asioita taustoitetaan tai sidotaan kokonaisuuksiin”, Simola pohtii.
Kun kansalaisjärjestöt heräsivät, niitä ei pidetty asiantuntevana lähteenä. Simolan mukaan piirre on yleinen. Julkisuuskynnyksen ylittäminen on usein kansalaisjärjestölle vaikeaa.
Mutta tilanne on hänen mukaansa muuttumassa. ”Jos virkamiehet eivät ymmärrä, että MAI koskettaa kaikkia, on hyvä että kansalaisjärjestöt muistuttavat elävästä elämästä. Se ei tarkoita, etteikö sitä voisi tehdä asiantuntevasti.”
Nyt myös suuret järjestöt kuten kansainvälinen luonnonsuojelusäätiö WWF kampajoi MAI-sopimusta vastaan. ”Toisin kuin OECD, WWF on löytänyt ristiriitoja MAI-sopimuksen ja kansainvälisten ympäristösopimusten välillä”, Simola kertoo. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto on ilmoittanut vastustavansa sopimusta nykyisessä muodossaan.
Varaumia tehdään
Alkuhaparoinnin jälkeen suomalainen virkakoneistokin ottaa MAI-sopimuksen vakavissaan. ”Opetusministeriössä on laadittu omat kulttuurivaraumat. Ne kaivetaan pöytälaatikosta, mikäli EU ei saa läpi koko unionia koskevaa kulttuuripoikkeusta. Myös sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan omia varaumia”, Simola on kuullut.
MAI-sopimuksen neuvotteluaikataulua on jo venytetty vuodella ja lisää lykkäystä on luvassa. Mihinkään kädet sitovaan julkilausumaan ei Simolan mukaan tulekaan hirttäytyä.
”Silloin ollaan henkisesti sitoutuneita sopimukseen, vaikka sen lopullisesta muodosta ei ole varmuutta. En ymmärrä, miten investoinnit voidaan erottaa muusta yhteiskunnasta. Tottakai ne liittyvät ympäristöön, kehitykseen ja ihmisoikeuksiin sekä kulttuuriin ja työelämään”, hän selittää tuohtuneena.
Simolan mukaan MAI:n siivellä saattaa huomaamatta livahtaa kaksi isoa asiaa läpi:trans-atlanttinen vapaakauppa-alue sekä kansainvälisen rahoitusjärjestön IMF:n sääntöuudistus, joka pyrkii myös vapauttamaan pääomaliikkeitä. Seurattavaa siis rittää.
”MAI saattaa myös kaatua kokonaan – mahdottomuuteensa”, Simola pohtii.
MAI-tietoa puolesta ja vastaan osoitteesta http://www.rtk.net/preamble/mai/maihome.html
Jan Erola
Kuva: Tuomas Kolehmainen
