Namuilla menestystä
Oppiminen ja uskonnot ovat aina liittyneet likeisesti yhteen. Temppeleissä on hartauden harjoittamisen ohella opetettu ja sivistetty kansaa.
Intiassa opiskelijat suuntaavat ennen tenttejä Ganeshan temppeliin. Ganesha on elefanttipäinen pömppömaha jumala, Shivan ja Parvatin poika. Ganeshalle uhrataan kukkia, banaaneja ja suitsukkeita. Mutta erityisen perso elefanttimies on makeisille ? siitä iso maha.
Oppineisuuden ohella Ganesha on menestyksen jumala. Eli jos haluaa jossain menestyä, ei elefanttipäätä saa unohtaa. Ganesha heittää näet helposti kapuloita laiskojen opiskelijoiden rattaisiin.
Uhrien lisäksi Ganeshaa voi palvella panemalla jalat ristiin ja laskeutumalla kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös…
Paitsi Ganesha, hindujen opiskelua siunaa Sarasvati, opettamisen, taiteiden ja viisauden jumalatar. Intiassa on lukuisia yliopistoja nimetty mukaansa. Sarasvati Havana, Sarasvatin koti on yksi näistä opinahjoista.
Kun hindu tekee tutkimuksen tai kirjoittaa kirja, hän yleensä muistaa esipuheessa ylistyssäkeellä sekä Ganeshaa että Sarasvatia.
Sarasvatin puoliso Manjushri on puolestaan buddhalaisten oppineiden suojelija, Bodhitsattva, joka miekallaan pilkkoo pimeyden ja tietämättömyyden palasiksi.
Opiskelun ja rakkauden rohdot
Kun opintohuolet painavat, indonesialainen opiskelija kääntyy dukunin puoleen. Dukunit ovat tietäjiä, joilla on rohdot ja neuvot ongelmaan kuin ongelmaan. Tenttinumerot paranevat yrttien ja ennusteiden avulla.
Opiskelu ei ole ainoa missä dukunit auttavat. Rakkaudesta riutuville dukuni voi antaa pussillisen yrttejä. Yrttipussi viedään ihastuksen talon eteen. Kun ihastus kävelee yrttien ohi, hän kiinnostuu yrttien tuojasta.
Monikulttuurisessa Indonesiassa opiskelijoiden osakunnat jakaantuvat uskonnon mukaan. Hämäläisten tai savolaisten sijaan voi liittyä buddhalaiseen, hindulaiseen tai kristittyyn osakuntaan. Johonkin uskontoon on pakko kuulua.
Islam on Indonesian valtionuskonto. Yhdeksänkymmentä prosenttia indonesialaista opiskelijoista on muslimeja. Jokaisella laitoksella on oma moskeijansa ja hartaushetket rytmittävät yliopiston elämää.
Mutta Indonesian islamilaisuus ei ole kovin tiukkapipoista. Erilaiset henget ja jumaluudet ovat hyväksyttyjä yliopistollakin. Javalaisen valtionyliopiston sosiologian laitoksella harjoitellaan henkivoimain käyttöä. Voiman avulla siirrellään esineitä paikasta toiseen. Ylioppilaslehden tietojen mukaan ne leijailevat jopa kolmisenkymmentä metriä.
Kiinalaiset keksivät tentit
Kiinassa opiskelu on aina ollut olennainen osana kulttuuria. Erityisesti tenttimistä pidetään tärkeänä. Aiemmin ylin tentaattori oli keisari. Keisarin toimia valvoi tenttimi sen jumala Kuei-shing. Kuten moni muukin kiinalaisen mytologian hahmo Kuei-shing oli ennen jumaluuttaan tavallinen oppinut.
Jumalten hierarkiassa Kuei-shing on kirjallisuuden jumalan Wen Changin assistentti mutta päihittää suosiossaan oppi-isänsä. Varsinkin ennen 1912 vallankumousta Kuei-shingin kuva koristi lähes jokaisen oppineen kiinalaisen kotia. Rikkaat akateemikot rakensivat tenttijän kunniaksi kokonaisen alttarikojun.
Suositulla ja viisaalla tenttien jumalalla oli kuitenkin jo eläessään ongelma: hän oli ruma, jumalista rumin.
Kerrotaan että Kuei-shingin eläessä keisari ei suostunut antamaan niin rumalle miehelle tohtorin arvoa. Loukkaantuneena Kuei-shing-parka yritti hukuttautua, mutta epäonnistui siinäkin, kun kilpikonna nimeltä Ao toi hänet takaisin kuiville. Kuei-shing kuvataankin yleensä kilpikonnan päätä polkevaksi rumilukseksi, jolla on toisessa kädessään pensseli ja toisessa korjausvälineet.
Kirjallisuuden jumala Wen Changin on myös toinen opiskelijapiireissä tunnettu ja suosittu apuri, Punainen Nuttu -niminen jumaluus. Punainen Nuttu auttaa kokelaita, jotka eivät ole valmistautuneet tentteihin. Hänen ansiostaan voi tentistä päästä lukematta läpi.
Eräiden teorioiden mukaan tenttiminen tuli Eurooppaan 1600-luvulla Kiinasta.
Yliopistopyhätöt
Euroopassa on vähän oppineisuuteen liittyviä jumalia. Barbaareilla ei ole pitkiä opiskelun perinteitä. Suurin osa Euroopan nykyisistä yli opistoista oli alunperin kristillisiä laitoksia.
Monissa yliopistoissa, varsinkin katolisissa, vallitsevat edelleen kristilliset perinteet. Näissä kouluissa on päivittäiset hartaustilaisuudet. Lukukausien alussa kokoonnutaan kirkkoihin pyytämään siunausta lukuvuodelle. Useilla kampusalueilla on omat pyhättönsä.
Erityistä opiskelun jumalaa ei kristityillä ole. Mutta pyhimyksistä Tuomas Akvinolainen suojelee akateemisia opintoja. Akvinolainen on 1200-luvulla elänyt dominikaanimunkki. Dominikaaniuteen liittyy ajatus koko elämän jatkuvasta opiskelusta. Eurooppalainen sivistys ja yliopistoelämä lähti liikkeelle pitkälti munkki- ja luostariveljeskuntien toiminnasta ? tosin vasta luostareista irtauduttuaan.
Katolisessa Euroopassa on Akvinolaiselle omistettuja yliopistoja, mutta muuten muistelu rajoittuu lähinnä henkilökohtaiseen hartauteen. Pyhimyskalenterissa Akvinolaisen päivä on 28. tammikuuta.
Viinaa jumalattarelle
Vanhimmat eurooppalaiset opiskelujumalat löytynevät antiikin ajoilta. Kreikassa opiskeluja mutta samalla myös sotaa ja strategiaa pyhitti järjestyksen jumalatar Athene, roomalaisittain Minerva pöllöineen. Kreikan kielessä yliopisto on edelleen ateneo.
Oppilaitokset muinaisessa Roomassa pyhitettiin Minervalle ja niihin rakennettiin uhrialttari. Minervalle uhrattiin lähes päivittäin heittämällä viiniä tai esimerkiksi viljaa alttarituleen. Joskus uhrina oli lihaa, joka tosin jaettiin osanottajien kesken.
Rehtorista jumalaksi
800-luvun lopulla Japanin ainoan yliopiston rehtorina oli Kiinan kulttuurin tuntija Sugawara no Michizane. Keisari pani merkille Michizanen lah-
jat ja hänestä tuli poliittinen vaikuttaja. Ministeriksi päästyään oppinut Michizane keräsi kuitenkin vastustajia, jotka leimasivat hänet vallantavoittelijaksi ja lähettivät maanpakoon, jossa Michizane pian kuoli. Mutta Michizanen tarina ei loppunut kuolemaan.
Kului vuosi ja vastustavan Fujiwara-suvun jäsen kuoli. Kului toinen ja Fujiwara-suvun päämies kuoli. Kun kuolemaa seurasi vielä maanjäristys, todettiin että Michizanen henki on kostotoimissa. Niinpä Michizanelle palautettiin hänen ministerin arvonsa. Mutta se ei tuntunut loukatulle akateemikolle riittävän, sillä nyt keisarin palatsiin iski salama. Varmuuden vuoksi edesmennyt Michizane korotettiin pääministeriksi ja hänelle rakennettiin temppeli. Eikä aikaakaan, kun entistä yliopistomiestä palvottiin oppineisuuden ja kalligrafian jumalana.
Vielä nykyisin ennen tenttejä ja pääsykokeita japanilaisopiskelijat virtaavat Michizanen shintotemppeliin hakemaan menestystä. Temppelin amuletit ja riipukset menevät kuumille kiville.
Sydän jäi koulunpenkille
Atsteekkien jumalat olivat tunnetusti verenhimoisia ihmisuhrien hamuajia. Poikkeuksena nälkäisten joukossa oli sivistynyt kulttuurin ja
oppineisuuden jumala, sulkakäärme Quetzalcoatl. Oppinutta Quetzalcoatlia riittivät lepyttämään kukkaset, pikkueläimet ja annos uhraajan omaa verta. Sitävastoin Quetzalcoatlin arkkiviholliselle, sodanjumala Tezcatlipocalle piti joka vuosi uhrata muun muassa maan komeimman vangin sydän.
Atsteekeilla oli oppivelvollisuus. Kun atsteekkinuori täytti viisitoista, hänet lähetettiin opiskelemaan joko Quetzalcoatlille pyhitettyyn calmecac -temppeliin tai Tezcatlipocaa kunnoittavaan telpochalliin.
Calmecac oli älymystön koulu, jossa opiskeltiin kirjoitusta, runoutta ja historiaa. Telpochallissa opiskeltiin sotilaaksi ja kunnioitettiin sotataitoja sekä nuoruuden ohikiitäviä iloja. Arvostetussa Calmecacissa oltiin pidättyväisiä ja hillittyjä, kun taas vähemmän arvostetussa mutta suositummassa telpochallissa irstailtiin ja käytiin naisissa.
Mayoilla oppia edusti suuri Itzamna ja pienemmät jumaluudet, kuten apinakaksoset ja kanijumala.
Suloinen totuus
Muinaisessa Egyptissä tietoa ja viisautta edusti Thot, usein koirapäiseksi paviaaniksi kuvattu jumalten kirjuri. Thotin uskottiin keksineen kirjoitustaidon sekä tieteet ja taiteet.
Viisauden jumalan kannattajat pitivät herralleen juhlat vuosittain Thotin kuun 19. päivänä, muutamia päiviä vuoden ensimmäisen täyskuun jälkeen. Silloin Thotin palvelijat lahjoittivat toisilleen hunajaa ja muita herkkuja sekä tervehtivät sanoin ”Suloinen on totuus”.
Artikkelia varten on haastateltu eri kulttuurien asiantuntijoita Helsingin yliopistosta. Kirjalliset lähteet: Jacques Soustolle: Sellaista oli atsteekkien elämä, New Larousse Encyclopedia of Mythology.
Heikki Valkama
Piirros Timo Mänttäri
