Sano jotain, Ismo

T:Teksti:

Kun Ismo Alanko aloitti uransa suoraan
Suomi-rockin huipulta parikymmentä vuotta sitten, hänellä oli sanoma. Hassisen koneen keulahahmona Alanko analysoi albumeillaan, kuinka kulttuuri oli kesannolla ja oikeusjärjestelmä ajoi oikeudenmukaisuuden yli.
    Tänään Alanko on guru, jonka ei enää tarvitse laulaa levyillään maailman tilasta. Biiseistä voi tehdä reilusti rakkausralleja, kun yhteiskunnalliset näkemykset välittyvät helpommin haastattelujen kautta.
    ”Mä oon yrittänyt kyllä välttää sellaista mielipideautomaatin roolia, mutta sitä aina sortuu kaikenlaiseen, kun keskustelee ihmisten kanssa”, Alanko sanoo ? ja ryhtyy parin bissen pohjustuksella sortumaan.
    Otetaan aluksi kolme poliittista pointtia: Emu, Martti Ahtisaari ja Helsingin kaupungin olympiahanke. Tiivistetyimmin Alanko muotoilee Emu-kantansa, sillä hänellä ”ei kertakaikkiaan ole näkemystä” asiasta. Ahtisaarta Ismo pitää sympaattisena keulakuvana, mutta epäilee tämän väkevämpiä valtiomiestaitoja. Kun päästään Helsingin olympiahanke -aiheeseen, miehen mielipideautomaatti lämpenee ja näkemyksiä alkaa napsahdella. Hän vertaa hanketta Barcelonan muutaman vuoden takaisiin kisoihin, jotka muuttivat tuttua kaupunkia melkoisesti.
    ”Nehän rakensi puoli kaupunkia sinne lisää. Siellä on kuitenkin niin raju arkkitehtuurin perinne Gaudín ja muiden kautta, että kaikki mitä ne on rakentanut sinne, on tosi tyylikkäästi duunattu. Mutta kyllä siitä varmaan aika iso lasku tuli kaupunkilaisille loppujen lopuksi,” Alanko pohtii ja pyrskähtää nauruun: ”Aihe mikä ei periaatteessa minulle kuulu kyllä millään tavalla.”
    Eipä niin, mutta media vaatii lisää mielipiteitä. Mitenkäs puoluepolitiikka? Miehen tuotannon perusteella voisi kuvitella, että ainakin vihreät ja vasemmistopuolueet olisivat tarrautuneet tiedostavaan taiteilijaan saadakseen tämän vaalilistoilleen.
    ”Joskus 80-luvulla, silloin kun asuin vielä Joensuussa, paikallinen Keskustapuolue kovasti kosiskeli” ? Alanko hohottaa hetken ? ”johtuen ehkä siitä, että isäni oli kepun miehiä.”
    Reaalipolitiikasta Alanko ei ole kiinnostunut. Hän sanoo onnistuvansa ajoittain stressaantumaan omista touhuiluistaan jo niin perusteellisesti, ettei halua edes kuvitella, millaisia paineita politiikan teko toisi mukanaan. Näkökulmaa ja mielipiteitä aiheeseen Ismo on saanut Helsingin Juhlaviikoilta, joita hän oli mukana järjestämässä parin vuoden ajan.
    ”Viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että ei saatana, se on kuvottava maailma. Siinä kuitenkin joutui tekemisiin kulttuuripolitiikan ja kunnallispolitiikan kanssa. Vaikka mehän tehtiin vaan taiteellista linjanvetoa, mutta ei sitä touhua voinut välttyä näkemästä varsinkaan niiden rahasotkujen jälkeen.”
    Politiikka ei siis ole pop, mutta kuinka olisi kirjallisuuden laita. Eturivin rokkareillamme on viime vuosina ollut lähes trendinä laajentaa luovuutensa kenttää myös sanataiteen saralle. Ismo ei lupaa seurata Kauko Röyhkän ja A.W. Yrjänän esimerkkiä ainakaan tämän vuosituhannen puolella, mutta mielipide herrojen tuotannosta toki irtoaa.
    ”Röyhkän romaaneja mä en oo lukenut lainkaan, en osaa sanoa siitä yhtään mitään. Yrjänän runokirjaa mä oon jonkun verran selannut, se vaikuttaa mielenkiintoiselta.”
    Niinpä niin. Mielenkiintoinen on myös Ismon uunituore albumi, mutta kovinkaan näyttäviä näkemyksiä ulkomaailman menosta levyltä on turha etsiä. Niitä vartenhan meillä ovat haastattelut.

Mikko Metsämäki
Kuva Stefan Bremer