MAI vei

T:Teksti:

Alma materissa herätyyys!
Kansainvälinen investointisopimus MAI etenee hyvää vauhtia OECD:n elimissä ja yliopistolla ollan pihalla kuin Lasse Norreksen lumilinnassa. Sopimuksella saattaa olla suuriakin vaikutuksia tiedemaailman tulevaisuuteen.
    Hidas herääminen MAI-tietoisuuteen on ymmärrettävää. Sopimusta on valmisteltu vähin äänin vuodesta 1995. Suomalaiset kansalaisjärjestöt ryhtyivät kansainvälisen mallin mukaan pitämään meteliä sopimuksesta vasta viime tammikuussa. Tiedotusvälineet seurasivat hitaasti, mutta helmikuussa asiaa oltiin käsitelty jo valtalehdissä ja television ajankohtaisohjelmissa. Maaliskuun alussa opetusministeriöstäkin kommentoitiin, mitä MAI-sopimus merkitsisi kansallisen kulttuurimme tukiaisille.
    Yliopiston kannalta MAI-sopimuksen pääsisältö on, että ilman maakohtaisia varaumia henkiseen omaisuuteen tehdyt investoinnit tulevat vapaan kilpailun piiriin. Sopimusluonnoksessa määritellään henkinen omaisuus (intellectual property) hyvin löyhästi. Se voi tarkoittaa sekä taidetta että tiedettä. Tämä saattaisi merkitä kansallisten tiedemäärärahojen uudelleenjakoa. Kaikki MAI-sopimuksen allekirjoittaneista maista tulleet tukihakemukset tulisi panna samalle viivalle. Periaatteessa tämä koskisi opintotukeakin.
    Alkuperäisen aikataulun mukaan sopimuksen perusperiaatteet pitäisi lyödä lukkoon huhtikuussa. Näin tuskin tapahtuu.
    Vielä maaliskuun lopulla ei Helsingin yliopiston johdolle ollut edes juolahtanut mieleen, että sopimus saattaisi koskettaa yliopistoa. Tietämys sopimuksesta oli lähellä nollaa myös oikeustieteellisessä ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa, joita MAI-sopimuksen tasoisen asian kuvittelisi kiinnostavan jo ammattimielessä.
    Pihalla ollaan ja pahasti.

Jan Erola
päätoimittaja

Vastapääkirjoitus: By the way

Päätoimittaja Erola on yllättänyt professorit housut kintuissa. Tieteenalansa huiput eivät tienneet MAI:sta yhtikäs mitään, vaikka sopimuksella saattaa olla suuriakin vaikutuksia yliopiston toimintaan.
    Niinpä niin ¾ saattaa. Suuria vaikutuksia akateemiseen maailmaan saattaa olla Nokian yrityskauppojen onnistumisella tai valtiontalouden velkaantumisasteella. Samoin maata lähestyvä asteroidi tai opetusministerin mielenterveys saattavat vaikuttaa tiedeyhteisön elämänmenoon.
    Silti niiden seuraamatta jättämisestä Erola ei elämöi, sillä hän ei osaa. Kansainvälisen sopimuksen ja yliopisto-opetuksen välisen syy?seuraus -suhteen selvittäminen on yhtä lailla ylivoimaista. Mutta koska MAI:n merkitystä ei kukaan virkamies ole vapaaehtoisesti arvioinut, kenttä on avoin kelle tahansa konditionaalissa puhuvalle toimittajalle.
    Niinpä kirjainyhdistelmä MAI:sta on tehty valveutumisen mittari. Keräämällä irtopisteitä professoreiden tietämättömyydellä Erola liittyy niiden toimittajien joukkoon, jotka ovat olevinaan valveutuneita mutta todellisuudessa pesevät kätensä koko asiasta. Miksi kukaan ei tiedä MAI:sta mitään! Miksi kukaan ei kirjoita MAI:sta mitään! Saisinko kolumnipalkkioni förskottina, kiitos!
    Tottakai kansainvälisen oikeuden tai kansantaloustieteen johtavan auktoriteetin luulisi seuraavan omaa alaansa. Mutta onko mitään järkeä, että kaikkien professoreiden oletetaan vahtivan jokaista mahdollisesti toteutuvaa mahdollisesti heidän tieteenalaansa mahdollisesti vaikuttavaa asiaa? Siinä tapauksessa poliittista historiaa lukenut Erola voi totuttautua ajatukseen, että hänen oman pääaineensa seminaarit käsittelisivät kysymystä: entä jos Kekkonen olisikin ollut nainen?

Otto Mattsson,
ja förskottina, kiitos.