Esikoiskirja komeilee kauppojen hyllyillä. Työn alla on oma näytelmä. Riikka Takala työstää tekstejään hitaasti – ja loppuun asti.
On aikaista puhua läpimurrosta. Mutta Riikka Takalan, 27, näkymät voisivat olla huonommatkin.
Viime syksynä ilmestyneen Koira nimeltä Onni ja muita onnettomuuksia -esikoisnovellikokoelman ensimmäinen painos on jo myyty loppuun. Teos sai huomiota Helsingin Sanomain esikoisteoskilpailussa. Arvostelut ovat olleet myönteisiä. Helsingin Sanomissa teos mainittiin yhdeksi vuoden parhaista.
Dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta hiljattain valmistunut Takala luonnostelee nykyään näytelmää, mutta se on vielä kovasti alkutekijöissään. Hän tekee myös käännöstöitä ? tällä hetkellä on työn alla Lillanissa ruotsiksi pyörivä näytelmä Sylvia.
Kun Riikka Takala pyrki teatterikorkeaan, hänellä ei ollut selvää käsitystä, millaiseen työhön se oikeastaan johtaa. ”Kun olin päässyt pääsykokeissa kolmanteen vaiheeseen, minä uskaltauduin kysymään joltain että mitä se dramaturgi oikein tekee. Se joku ? vanhempi opiskelija ? luuli sitä filosofiseksi kannanotoksi.”
Turhankin helposti esiin nouseva kysymys dramaturgien ja kirjailijoidenkin toimeentulosta ei ainakaan vielä huoleta Takalaa. Vastavalmistuneen dramaturgin ja hänen kurssitovereidensa työtilanne ei ole toivoton, vaikka kovin vakaaksi ja taatuksi työtilannetta ei voi luonnehtia.
”Olisi hienoa, jos voisin tehdä rinnakkain sekä dramaturgin että kirjailijan hommia”, Takala pohtii.
Esikuvien hahmot elävät
Esikoisteostaan Takala alkoi kirjoittaa hiljalleen opiskeluaikanaan muiden projektiensa ohessa. Hän kertoo olevansa kirjoittajana hidas. ”Kirjojen ja näytelmien vastaanotto on suht julmaa. Haluaisin olla aina tyytyväinen siihen mitä päästän käsistäni.”
Takala mainitsee esikuvikseen näytelmäkirjallisuuden puolelta Harold Pinterin ja Sam Shepardin, jotka ovat hyvin tekstilähtöisiä ja joilla on selkeän juonelliset kohtaukset. Proosakirjallisuuden puolelta hän ihailee muiden muassa Gabriel Garcia Márquezin värikästä tekstiä, jonka hahmot elävät Takalan mielestä kirjojen ulkopuolellakin.
Yhtenä suurena haasteena kirjailijalle Takala näkeekin juuri sen, että osaisi luoda hahmoja, jotka eivät jää vain kirjojen sivuille vaan jäävät elämään lukijan mieleen ja huuhailemaan nurkkiin.
”Sodan ja rauhan ja Muumipeikkojen hahmot asuu meillä”, Takala kertoo. ”Niin kuin myös Kolmen sisaren ja Tuntemattoman sotilaan hahmot.”
Tulevaisuuttaan Takala ei lähde mielellään arvailemaan. ”Kymmenen vuoden päästä olen kai helvetissä tai muuttunut syöpäläiseksi”, Takala kafkailee mutta vakavoituu: ”Minun ei tarvitse vielä huolehtia tai kantaa vastuuta kaikesta. Mutta ehdottomasti minä haluaisin jatkossakin kirjoittaa lisää, sekä näytelmiä että proosaa.”
Sami Rainisto
Kuva: Riku Isohella
