Keskonen: Kärpäsistä härkäsiä

Oli ihailtavaa, kuinka Suomen Tietotoimiston päätoimittaja Kari Väisänen yritti valistaa uuslukutaidotonta kansakuntaa ja kerrata julkisesti journalismin aakkoset. Alku oli hyvä: ABC DEF GHIJKL MNO PQR STT… STT…
    Siihen kohtaan Väisänen sitten kompastui. U niin kuin uskottavuus.
    D kuten doping oli kuitenkin jymyuutinen. Jos koko asiaa nyt voidaan uutisena pitää: jo taannoin 70-luvulla suomalaisten urheilijoiden ympärillä alkoi pyöriä epämääräisen oloisia tummapukuisia miehiä.
    Aivan. Mormonit olivat löytäneet tiensä pukuhuoneisiin.
    Dopingskandaali on ollut oiva malli siitä, että mikäli uutisesta saadaan paisutettua tarpeeksi suuri, se alkaa ruokkia itseään tehden toimittajakunnan tarpeettomaksi.
    Esimerkki. Juuri kun ampullilööpit olivat muuttuneet puhelintoivekonsertista tutuksi kuka-haastaa-kenetkin-ja-millä-summalla -debatiksi, lehtien otsikoihin nousi triatlonisti P. Kiuru , joka syyttää entistä mäkivalmentajaa kiellettyjen aineiden tarjoamisesta. Miehen nimi? M. Pulli.
    Mihin tässä enää pakinoitsijoita tarvitaan?
    Pulli toimi muuten aikoinaan Matti Nykäsen henkilökohtaisena valmentajana. Nykäsen viimeaikaiset toilailut muistaen voi hyvin olla, että Matti on tripannut ennenkin. Mutta nyt kohun kohteeksi joutui murtomaahiihto. Ja se jos jokin on koskematon laji tässä maassa, jossa hyvä ettei uskontunnustusta päätetä Isän, Pojan ja Pyhän Hangen nimeen. Meillä on tiettävästi sivakoitu kauan ennen kuin hiihdosta tuli välineurheilua. Silloin suksisauvana kelpasi keppi ja porkkana käytettiin mitä sattui saamaan.
    Kuinkahan koko sotku vaikuttaa Naganon olympialaisiin? Puhtaalta pöydältä ei enää voida lähteä, sillä Pihtiputaan mummokin on ryhtynyt tarkkailemaan hiihtäjien tuskaisia ilmeitä ylämäkiosuuksilla. Että kasvohormoni se siellä varmaan jyllää.
    Toivottavasti Japanissa ei kuitenkaan käry käy. Joku voi tietenkin kysyä sarkastisesti, eikö dopingtarvikkeita ole Japanissakin saatavana ainakin pääkaupungin markkinoilla?
    Toki on.
    Ilmiö pitää siitä huolimatta yrittää saada kuriin, sillä farssin ei soisi toistuvan Sydneyn kesäolympialaisissa. Kuvitelkaa millainen haloo nousisi, jos Valentin Konosen kisatuomisina olisi kiellettyjen aineitten vaikutuksen alaisena suoritettu pitkänmatkankävely eli kemiallinen sadankäynti. Alkoholi piristeenä saattaisi olla asia erikseen: hiljainen tossuttelu on jokapäiväistä kävelypiireissä.
    Kylmä fakta kuitenkin on, että lääkkeitä saa jos lääkäri määrää. Nuorille medisiinareille pitäisikin suunnata enemmän huume- ja hormonivalistusta. Aina peruskoulun suomentunneista alkaen. Siellä niitä kovia aineita opitaan kirjoittamaan.·