Kun huoneeseesi alkaa kerääntyä kasoittain sinulle kuulumatonta tavaraa tai alat jäädä toistuvasti kiinni pikkuvarkauksista, on syytä harkita hoitoon hakeutumista". Psykologian laitoksen yliassistentti, filosofian tohtori Juhani Ihanus kuvaa kleptoma nian, hillitsemätöntä varastelua aiheuttavan sairauden oireita.
"Kleptomaani ei tarvitse varastamaansa tavaraa, eikä kyse ole rahallisesta hyödystä. Hän tuntee jännittynyttä odotusta ennen tekoaan. Varastamisen aiheuttaa sisäinen pakko.
"Näpistelytarve voi juontua lapsuudesta saakka. Varhaiset vaillejäämisen kokemukset voivat heijastua aikuisuuteen. Tulee hillitön himo tiettyihin esineisiin. Kleptomaniaa voi aiheuttaa myös tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunne, Ihanus kertoo.
Kleptomaani ei itse tajua tilaansa. Hoitoon hakeudutaan vasta, kun ympäristö huomaa varastelun – eli kun alkaa jäädä kiinni.
Jokainen varastaa
Kleptomania on sairautena harvinainen. Mutta tämä ei tarkoita, että varkauksia tapahtuisi vähän. Suurin osa meistä on huomaamattaan varkaita. Jos ei aivan varkaita, niin ainakin näpistelijöitä, sosialisoijia tai talteenottajia. Ihanus hieman toppuuttelee syytettä: "Eiväthän kaikki kuitenkaan varasta.
"Hotellin pyyhkeitä tai kaupan kyniä hamstraavia hän ei luokittelisi varsinaisesti kleptomaaneiksi. "Heillä voi tietenkin olla taipumuksia, mutta yleensä varastaessa ajatellaan, että tätä vois tarvita.
"Omia näpistyksiään Ihanus ei suostu kommentoimaan. "Ei se mitenkään ihmeellistä ole, vaikka joskus sellaisia ideoita olisi.
"Yliassistentti Ihanuksellakaan ei taida olla aivan puhdas omatunto.
"Yleensä varastamista seuraa pettymys kun tyhjyys ei poistu. Joitain vaivaa jälkeenpäin myös huono omatunto. Omantunnontuskat riippuvat kuitenkin maailmankatsomuksesta. Varastamistilanteessa kleptomaani ei tunne syyllisyyttä.
"Anastettujen tavaroiden palauttaminen osoittaa Ihanuksen mukaan pyrkimyksiä eheyttää itseään. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että kaikille jää joskus kynä tai kaksi käteen.
"Kun kyniä alkaa olla kasoittain, on ehkä hyvä harkita palauttamista.
"Oppineet konnat
Koulutus tai yhteiskuntaluokka ei ole este näpistelylle. Yliopistossa vaihtavat mitä erilaisimmat tavarat päivittäin omistajaa. Professorit pihistävät leivänpalasia ja tutkijat kahvikuppeja. Poikkeusta eivät tee edes tulevat papit tai tuomarit.
Köyhät varastavat tarpeeseen, mutta rikkaille näpistely on huvi. Kestosuosikkeja kääntölistalla ovat käyttöesineet, kuten kynät ja tuhkakupit. Kuumaan kamaan kuuluvat myös esimerkiksi hotellien pyyhkeet, ruokailuvälineet ja työmaiden varoitusmerkit.
"Pyyhkeitä katoaa tasaisesti sekä hienoista sviiteistä että tavallisista huoneista", hotelli Inter-Continentalin housekeepingistä kerrotaan. "Sellaisetkin ihmiset varastelevat pyyhkeitä, joiden ei uskoisi sitä tekevän.
"Joillekin varastaminen on harrastus. Paremmisssa piireissä kerrotaan pelattavan pelejä, joissa parhaan esineen nyysinyt voittaa.
Mutta varastamiseen liittyy vain harvoin glamouria. Sievässä nousussa olohuoneeseen kannettu liikennemerkki ei enää aamulla naurata eikä liputon salko omistajalleen iloa tuo.
Tuhkakupin tai maustepurkin sujahtaessa takin alle on tekoa helppo perustella sillä, että esine on halpa. Myös valtiolta ja suuryrityksiltä varastaminen hyväksytään helpommin kuin naapurilta nappaaminen. Pieniä varkauksia helpottaa sekin, ettei niistä jää kiinni. Ja vaikka jäisi, rangaistukset ovat olemattomia.
"Harvemmin pieniin näpistyksiin lähetetään edes poliisipartiota", Malmin poliisiasemalla myönnetään.
Viattoman tuntuisista rikoksista kärsivät kuitenkin lopulta kaikki. Ravintoloiden tuopit vaihtuvat muovisiin, hotellien ilmaissaippuat maksullisiin.
Tuorein ja surullisin esimerkki opiskelijoiden liimanäppisyydestä löytyy Helsingin yliopistosta. Ylioppilaskunnan alasaunalle hankittiin viime vuonna 130 uutta pyyhettä. Nyt niitä on jäljella enää yhdeksäntoista. Niinpä pyyhkeet on päätetty poistaa kokonaan käytöstä.
·Näpistely yliopistolla ei rajoitu harmittomiin sosialisointeihin. Avoimet ovet antavat tilaisuuden vakavasti otettaville varkaille. Lompakkoja ja arvoesineitä katoaa käytäviltä, naulakoista ja jopa opettajien huoneista.
"Lompakkojen ja laukkujen lisäksi pitkäkyntiset suosivat nahkatakkeja", kertoo vahtimestari Asser Sainio.
"Aivan erikseen ovat murrot. Viime vuonna Porthanian kirjakauppaan murtauduttiin monta kertaa.
"Sainio ei tiedä, jäävätkö varkaat koskaan kiinni. Poliisi ei ilmoita tutkimusten tuloksia, eikä kadonneiden tavaroiden löytymisestä muisteta kertoa vahtimestareille.
·
Tekopyhät tiedekunnat
Yliopiston pahimmat roistot ovat tulevia pappeja ja tuomareita – ainakin jos kirjavarkauksien perusteella lasketaan. Sekä oikeustieteellisen että teologisen tiedekunnan kirjastoissa vahvistetaan varasteluväite.
"Tenttejä on harvoin, kirjoja vähän ja tenttijöitä paljon", oikeustieteellisen kirjastonjohtaja Marjatta Sulevo perustelee mutta toppuuttaa, etteivät oikislaiset ole erityisen epärehellisiä.
Aiemmin varkaudet olivat suurempi ongelma, mutta nyt kirjojen kääntämistä rajoittavat varkaudenestolaitteet.
Myös Inka Müller opiskelijakirjastosta kiittää varkaudenestolaitteita. "Harvinaisuudet ja kulttijulkaisut häipyvät edelleen helposti hyllyiltä. Tom of Finland -kirja hävisi heti", Müller nauraa. Himoittujen listalle kuuluvat ranskalaiset laatusarjakuvat ja vähäpainoksiset paikallishistoriat.
·
Astiasto kotiin
Porthanian Unicaféta emännöivälle Alli Kuparille näpistelijät ovat riesa. Kuparin mukaan monen opiskelijan asunnossa on Unicafen kahvikupit. Röyhkeimmät hankkivat keittiöönsä koko astiaston.
Kupari kertoo, kuinka eräs tyttö jäi kiinni yrittäessään viedä haarukan ja veitsen. Tyttö joutui nolona palauttamaan näpistämänsä välineet, mutta mitään rangaistusta tai poliisiaisaa ei varkausyrityksestä edes harkittu.
"Joka vuosi on näpistelyn vuoksi hankittava uudet haarukat, veitset ja lusikat", Kupari tuohtuu. "Eivätkö opiskelijat ymmärrä, että varkaudet vaikuttavat lopulta ruoan hintaan?
"Unicafen ravintoloissa näkee usein opiskelijoiden ja tutkijoiden käärivän leipää paketteihin kotiin vietäväksi. Erityisesti opettajien on nähty kuljettavan mukanaan kokonaisia limppuja. Leivän hamstrausta katsotaan yleensä läpi sormien.
"Jos joku menee liiallisuuksiin, voidaan huomauttaa, että leipä on tarkoitus syödä ravintolassa", Kupari perustelee.
Heikki Valkama
Kuva: Saila Solin
