Vuonna 2020 kaikki on toisin. Ikuiseksi ylioppilaaksi luultu Marko Junkkari valmistuu valtiotieteiden maisteriksi. Laudaturin arvoiseksi arvioidun gradun otsikko on ”Suomen poliittinen historia Jusleniuksesta Junkkariin”.
Kolme viikkoa myöhemmin hän väittelee tohtoriksi. Samalla valmistuu maamme historian laajin ja odotetuin järjestöhistoriikki: Kannunvalajat I ja II. Markolle tarjotaan professuuria yhteiskuntahistorian laitokselta, mutta hän unohtaa ilmoittautua kansliaan.
Vuonna 2020 Markon akateeminen ura kohtaa toisenkin takaiskun.
Yliopiston kirjasto perustaa sivukirjaston Markon kotiin, sillä puolet kirjaston niteistä on jo ennestään siellä – kuten myös valtaosa valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kirjastokorteista.
Kaikki käy – helposti
Mutta vuonna 2020 Marko ei ole käsite vain yliopistopiireissä. Parissakymmenessä vuodessa Markosta on kehkeytynyt EU-kansallisen kulttuurielämämme moniottelija, hahmo jossa yhtyvät Jörn Donnerin boheemius ja Jari Tervon empaattisuus, Mattiesko Hytösen kulmikkuus ja Jorma Uotisen kehon kieli.
Nostettuaan hälyn Sanoma Osakeyhtiön aikeista vallata maamme viimeinen itsenäinen painotalo, Valtion Setelipaino, Marko jättää ovet paukkuen Helsingin Sanomat ja pitää välivuoden etsiäkseen itseään.
Pitkän ryyppyputken päätteeksi hän löytääkin itsensä – kansallisbaletin lämpiöstä, jossa opiskeluajoilta tutut askeleet palautuvat hänen mieleensä. Marko, kuinka tuletkaan uudistamaan kansainvälisen tanssitaiteen konventioita vuonna 2020, kun annat uusintaesityksen Kiveskolmikon kabareesta.
Vuoden 2020 läpimurto taiteessa ei rajoitu vain tanssiin. Hierottuaan runojensa lausuntaa Marko saa valmiiksi runoantologiansa Viisi vuodenaikaa. Teos päättyy hänen vuonna 1995 kirjoittamaansa ”Talvi”-hittirunoon:
Talvi
Syyskuun lopussa
loppuu Mabun sönkötys,
sillä silloin alkaa
talviröhnötys
Talvi on paras viettää peiton alla
sillä ulkona on vittumaista
ja halla
Avovaimon häiritsemästä
hankeen häädin
;jäi seuraksi peiton alle
vain oma handu ja
kaukosäädin
TV 2:n luonto-ohjelmassa linnut laulaa TsirpTsirp
Vuonna 2020 valmistuu myös Markon omaelämäkerrallinen elokuva Ylioppilaselämää, jonka loppukohtauksessa ylioppilasnuorukainen käy raivoisan nyrkkitappelun leningradilaisen kirkon sipulitornissa.
Sanamiähiä
Vuoden 2020 taiteellinen päätyö on silti Markon muistelmatrilogia, joka alkaa hänen toimittajapiireissä tunnetuksi tekemällään elämänohjeella: ”Jutussa pitää olla mahdollisimman vähän asiaa, että jää tilaa vitseille.”
Kirjassa Marko paljastaa hurjia tarinoita nuoruudestaan. Varsinkin Ylioppilaslehden aikaiset seikkailut naisväen parissa herättävät kohua.
Shokeeraavin tarinoista on Markon rehellinen ja paljas kuvaus kolmesta kirjallisuustiedettä opiskelevasta tytöstä, jotka ravintola Erottajassa tunnistavat hänet. Päivä isänä -pakinan hellyttämänä tytöt kilvan kehuvat Markoa siksi, että kirjoituksessaan hän onnistui käsittelemään vauvaa subjektina, ei objektina.
Kuinka koskettavasti Marko kuvaakaan tuota hetkeä, jolloin hän ymmärsi sanamiehen lahjansa – eritoten sen jälkeen kun hän oli kysynyt kollegaltaan mitä subjekti ja objekti tarkoittavat.
Mutta ennen kaikkea 2020 on Markolle henkilökohtaisen itsenäistymisen vuosi. Tehtyään tilinsä selväksi menneisyytensä kanssa hän palauttaa takaisin isältä omimansa ainoan kravattinsa, sen jota hän on taloustoimittajana käyttänyt kaikki nämä vuodet.
Veljmies
