Britannian 1950-60 -luvuilla syntynyt, uusi taiteilijapolvi esittäytyy Kaupungin taidemuseossa. British Councilin kanssa yhteistyönä syntynyt näyttely esittelee saarivaltion trendikkäimmät, hauskimmat ja ennenkaikkea lahjakkaimmat nuoret taiteilijat pienenä läpileikkauksena. 24 taiteilijan töistä koostuva näyttely ei helposti asetu minkään otsikon alle, sen tähden näyttelyn nimi viitanneekin pikemminkin taiteilijoiden uudenlaiseen asennoitumiseen.
Epävarmuus, muutos ja määrittelemättömyys on vapauttavaa, sen sijaan että se olisi ahdistavaa. Useimmat näytteillä olevat teokset asettuvat käsitetaiteen kategoriaan, toisten saadessa selkeästi vaikutteita minimalismista, pop-taiteesta ja performance-taiteesta.
Vaikka näyttelyn taiteilijoita ei voidakaan loogisesti lokeroida yhden lajityypin alle, voidaan julistaa yhden asian olevan heille yhteistä. Kaikki ovat brittiläisen kulttuuriympäristön, monirotuisen ja moniluokkaisen yhteiskunnan kasvatteja. Hajoavan anglo-amerikkalaisen perinteen ja Britannian nykypäivän kohtaaminen onkin koko näyttelyn keskeinen teema.
Näyttelyssä ilmenevät uuden sukupolven brittiläisen taiteen parhaat puolet, kuten voimakkaan henkilökohtainen ja sympaattisen itseironinen suhtautuminen omaan tuotokseen.
Erityisesti vankkaan taideteoriaan perustuva viileän etäinen taide loistaa poissaolollaan. Sen sijaan katsojalle tarjotaan helposti lähestyttäviä, usein humoristisia video- ja valokuvainstallaatioita, lähes minimalistista uutta pop-taidetta, itsestään muuttuvia veistoksia, ylipäätänsä taidetta, joka pelonsekaisen ihailun sijasta herättää katsojassa uteliaisuutta.
Erityisesti katsojan himoa tyydyttää Angus Fairhurstin videoteos A Cheap and Ill-Fitting Gorilla-Suit, jossa taiteilijan alter-ego, gorilla, hyppii mielipuolisesti kunnes omatekoisesta puvusta purkautuvat saumat ja puku sanomalehtitäytteineen paljastaa alastoman taiteilijan. Älykästä, vapautunutta käsitetaidetta edustaa useampikin teos, mutta erityisen hauska on Simon Pattersonin The Great Bear, jossa perinteisen Lontoon maanalaisen kartan linjat ja pysäkit on nimetty uudestaan; voi mielessään kuvitella kuinka hauskaa olisi ottaa futiksenpelaajalinja (Waterloo) ja vaihtaa näyttelijälinjaan (Northern) Oliver Reedissä (Charing Cross). Tai miltä tuntuisi ottaa Circle-line:n sijaan filosofilinja, jäämällä pois Wittgensteinissa näkisit kaikki Lontoon merkittävät maallisen ja hengellisen vallan monumentit.
Vakavamielisempää, tai ainakin voimakkaammin kantaaottavaa käsitetaidetta edustavat Mona Hatoum ja Fiona Banner.
Hatoumin Prayer Mat käsittelee vapauden ja islamilaisuuden suhteita vaikuttavalla, joskin hieman raskaalla tavalla. Teoksessa niukasti valaistussa tilassa esitellään matto, jonka keskellä on Mekan suunnan näyttävä kompassi. Tarkemmin katsoessa huomaa, että kyseessä on sadoista pronssineuloista rakennettu fakiirin matto. Bannerilta puolestaan on esillä hänen tutkielmiaan Vietnamin sodan ja amerikkalaisuuden kuvastosta, erityisesti Top Gun jaksaa huvittaa ainakin kunnes silmät kipeytyvät. Siinä taiteilija itse selostaa ylettömän pienellä tekstillä koko elokuvan juonen omin sanoin.
Niille, jotka yleensä vierastavat käsitteellistä taidetta sanottakoon, että ennakkoluulojen unohtaminen kannattaa tällä kertaa. Määrittelemättömät on mainio, teeskentelemätön kokoelma älykkäiden, huumorintajuisten taiteilijoiden hyvin valittuja töitä. Tässä näyttelyssä latteuksia ei ole puettu oivallusten asuun.
Määrittelemättömät – Dimensions Variable
Nuoret britit Helsingin kaupungin taidemuseossa (Tamminiementie 6) 5.11.97 – 18.1.98
Liput 20/10 markkaa, alle 18-vvuotiaat ilmaiseksi.
Otto Talvio
Kuva: Hanna Rikkonen
