Ensin ollaan rakastuneita ja muutetaan hetipian yhteen. Nainen on niin touhuissaan ja haluaa osoittaa loistavan emotalenttinsa, ettei missään nimessä rasita uutta miestään sellaisilla perusasioilla kuin ruoanlaitto tai siivous. Mies on mielissään, kyseessä on siis loistovaimo. Vähän ajan päästä ollaan vähemmän rakastuneita ja enemmän tottuneita. Nainen haluaa rakentaa yhä enemmän yhteistä pesää unohtaen, että miehelläkin on mielipiteitä sisustamisesta. Miehessä tärkeintä on luottokortti.
Kun koti on kunnossa alkaa nainen väsyä siihen, ettei mies ota häntä koskaan huomioon esimerkiksi auttamalla keittiössä. Mies saa kuulla useita huomautuksia, kunnes lopulta ymmärtää raahautua keittiöön. Mutta koska nainen halusi tehdä alussa kaiken itse, ei miehellä ole pienintäkään käsitystä siitä, missä kipot ja kupit sijaitsevat. Mies ei osaa mitään ja sotkee vain. Mies menee takaisin naisen valitsemalle nahkasohvalle, jossa hän ei sotke mitään, jos muistaa pitää jalkansa poissa sohvatyynyiltä ja maksaa Kodin Anttilan luotolliselle tilille 110 markkaa kuukaudessa.
***
Mies on häkeltynyt. Nainen on loukkaantunut. Ensin hän tekee kaikkensa, sitten vähän pyytää apua ja lopulta toinen ei viitsi edes keskittyä hommiin kunnolla, vaan sotkee.
Valmistettuuaan aterian jälleen yksin ja siivottuaan keittiön taas yksin, nainen raivostuu: ”ja taas sohvalla!” Mies ei enää ymmärrä. Sohvahan on ainoa paikka, jossa hän on saanut luvan olla lähes niin kuin hän haluaa. Eikä hän muualla oikein haluakaan olla. Mies ei enää saa pitää tavaroitakaan niin kuin haluaa, koska vaatekaapit ovat yhteisiä ja naista ärsyttää ainainen sukkasekamelska, joka räjähtää silmille oven avautuessa. Miehen omat tavarat, kuten ristipääruuvarit ja sen sellaiset on siiretty vinttiin pahvilaatikoihin, koska ne ovat naisesta rumia.
***
Mies alkaa harrastaa: pallopelejä poikien kanssa. Ja jälkilöylyjä. Pallohallien kuppiliossa saa istua miten haluaa eikä kukaan valita sotkemisesta tai milloin mistäkin. Naisella alkaa keittää: tämä tästä vielä puuttui. Naisesta on omituista, että mies haisee kaljalle pelattuaan pallopelejä. Mies alkaa viihtyä yhä enemmän poikien kanssa. Nainen alkaa olla yhä enemmän yksin makuuhuoneessa.
Ja niin kuin hän oli kaiken valmis tekemään miehelleen, sisustamaan kodin nätisti ja laittamaan ruokaa ja siivoamaan. Eikä mies vaivaudu olemaan edes kotona. Nainen päättää pakata tavaransa ja lähteä sen itsekkään sian luota.
Mies tulee pallopelistä eikä näe naista missään. Hän tulee siihen johtopäätökseen, ettei koti ollut naisestakaan tuntunut kodilta. ”Mutta miksi nainen oli jättänyt hänet? Heillähän oli hyvä suhde.”
Mies käy sohvalle. Varovasti hän asettaa jalkansa sohvatyynyille, ensimmäistä kertaa ja alkaa lukea Biltemaa. Mies hymyilee – hänestä tuntuu ikään kuin hän olisi kotona. Mutta jotakin olohuoneesta puuttuu – ai niin, stereot. Ne nainen oli vaatinut laitettaviksi ovien taakse piiloon, olivat muka rumat. Huomenna hän ei aiokaan mennä pelaamaan – ehkä sitten seuraavalla viikolla.
Pauliina Airaksinen
