Päätoimittaja Ville Lähde tunsi löytäneensä paikkansa maailmassa, kun ensimmäinen ympäristövallankumouksellinen aikakauslehti saatiin ulos viime vuoden huhtikuussa.
Muutoksen keväässä on ainekset pieneksi klassikoksi. Laittomista iskuista kertova toimintaraportti viimeisellä sivulla herätti heti huomiota. Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi esitti eduskunnalle kirjallisen kysymyksen, riittävätkö poliisin voimavarat ehkäisemään lehdessä kuvattua vandalismia.
Tänä vuonna omakustanteelle siunattiin kulttuurilehtitukea 10 000 markkaa.
Painosmäärä on kolme tuhatta. Lehden saa postissa nelisen sataa tilaajaa, jotka muodostavat erikoisen värisen sateenkaaren eläinoikeusteinejä, ammattiyhdistysaktiiveja, luomuviljelijöitä, tiehankkeiden vastustajia, vasemmistolaisia sekä lehden ja sen lukijoiden vastustajia.
Katukauppa käy festivaaleilla, vappumarsseilla ja valikoiduissa tapahtumissa, muun muassa Vihreiden liittokokouksessa. Lauri Ihalainen ja Tarja Halonenkin ovat uteliaisuudesta sijoittaneet Muutoksen kevääseen vitosen.
Muutoksen kevään vuosikerrasta karttuu aktivistille kirjahyllyyn tuhti hakuteos. Teemanumeroiden aiheina ovat olleet tiehankkeet, energiapolitiikka, metsät, ilmastonmuutos, työ ja viimeisimpänä ruuantuotanto. Seuraava lehti käsittelee naisliikettä.
Ainoa keskustelufoorumi
Pitelen kädessäni Muutoksen kevättä ja aion juuri kysyä Heidi Hautalalta, tunteeko europarlamentaarikko lehden. Ilmeisesti tuntee, sillä hän kaivaa jo rahaa ostaakseen neljä kappaletta. Minä en myy, mutta ilmaiskappaleen annan kommentointia varten.
Hetkeä aiemmin Hautala puhui ruuantuotanto-paneelissa kiivaasti maailmankaupan järjestöstä WTO:sta, joka vastikään kumosi kilpailutuomioistuimessa EU:n asettaman kiellon USA:n hormonilihan tuonnille. Hautala nimeää poliittisen uransa suurimmaksi pettymykseksi päivän, jolloin Suomen eduskunta lähes keskustelematta liittyi WTO:hon.
Tuoreimmassa Muutoksen keväässä kommentoidaan myös WTO:ta otsikolla globalisaatio ruuantuotannossa.
”Globalisaatio on tämän ajan tärkein poliittinen keskustelu. Enkä oikeastaan tiedä Suomessa yhtään toista lehteä, jossa käytäisiin aiheesta näin vilkasta keskustelua.”
Ei siis esimerkiksi Vihreässä langassa.
Muutoksen keväässä on osoite ja puhelinnumero EU:n byrokraatille, jolla on päävastuu WTO-politiikasta. Voiko kirjoittamalla hänelle oikeasti vaikuttaa?
”EU-komission virkamiehet ovat aiempaa enemmän kiinnostuneita kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen mielipiteistä. Se on ollut mullekin positiivinen havainto.”
Hautala selaa lehteä eteenpäin ja kehuu, miten harvinaista herkkua on lukea ulkomailla tapahtuneista konflikteista, jossa kansalaisaktivistit ovat puuttuneet peliin.
Heidi alkaa nauraa.
”Mutta tämä vallankumousretoriikka ei ehkä mua henkilökohtaisesti puhuttele. Taidan olla sovinnainen. Vallankumouksen etujoukon mielestä kaikki muut ovat liian revisionistejä.”
Tosin pääkirjoituksen lyhyt taksin käytön puolustuspuhe on Hautalasta sympaattinen osoitus siitä, että kirjoittajilla on varaa ottaa etäisyyttä tiukoista opeista. Laitonta suoraa toiminta Hautala ei tue.
”Itse kallistunen sille kannalle, että ekotaasi (luonnonsuojelun nimissä tehty sabotaasi) tulisi sulkea asioista pois. Kaikkein kiusallisin piirre on, että radikaaleimmat ainekset eivät tule esiin. Tekijät pakenevat paikalta.”
Tutkijan tunteenpurkaus
Vasemmistojohtajat ovat havainneet, että Muutoksen kevät on osallistumisen arvoinen keskustelufoorumi. Eurokansanedustaja Esko Seppänen on kirjoittanut artikkelin EMU:sta, SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen yleisönosastolle kirjoituksen Naturasta.
Suomen Akatemian vanhempi tutkija Matti Hyvärinen ei ole kuullut Muutoksen keväästä. Hyvärinen kirjoitti pari viikkoa sitten Helsingin Sanomiin ankaran yliön, jossa hän nimitti turkistarhaiskuja tekeviä Eläinten Vapautusrintaman jäseniä uuslukutaidottomiksi terroristeiksi, jotka kokevat eläimet Disney-animaatioiden pikkuihmisiksi.
”Se ei ehkä ollut niin loppuun ajateltu sanavalinta. Kirjoitan aina kiivaasti, kun ryhdyn kirjoittamaan jostain tuoreeltaan.”
Nyt hän lukee uuslukutaidottomien lempilehteä ja kuvaa sitä kokonaisuutena hämmentäväksi.
”Lehdestä löytyy älyllisesti hyvin kiehtovia kehitelmiä. Mutta niiden sekä uhoavien toimintaraporttien ja pahoja poliiseja vilisevien kirjoitusten välillä on viehättävä paradoksi, joka saa jälleen kysymään, onko tässä loppujen lopuksi ajateltu kovin paljon mitään. Tuntuu, että jos jotain ajattelua on, se suuntautuu muulle kuin politiikan alueelle tai politiikan seuraamuksien ajatteluun. Politiikkakäsitykseltään tämä on lapsellinen.”
Hyvärinen kieltää, että iskut turkistarhoihin olisivat osa uutta kansalaisaktiivuuden nousua.
”En haluaisi antaa sille puolelle mitään erityisesti yhteiskunta- tai vaihtoehtoliikkeen leimaa. Laittomuudet ovat yhteiskunnallisen liikkeen mahdollisuuden pois heittämistä.”
60-lukulaisten lapset
Nuorisotutkija Kari Paakkunaiselle Muutoksen kevään esitteli ystävä, jonka peruskoululainen tytär ostaa lehteä. Paakkunainen on innoissaan.
”Minusta tämän lehden ja laittoman toiminnan kautta on päästy mediassa dialogiin, jota muulla tavalla ei olisi saavutettu.”
Nelikymppistä Paakkunaista huvittaa, että hän tunnistaa sukunimistä kirjoittajien vanhempia.
”Näköjään taustalta löytyy 60-luvun lopun liberaali- ja vasemmistolaista ajattelua.”
Myös tylsä taitto ja agitaatioretoriikka on peritty 70-luvulta.
”Tässä oikeasti vastutetaan eikä käydä mitään leikkidialogia.”
Eroja vanhempien ajan poliittiseen ajatteluun löytyy.
”Enemmän ponnistetaan yhteiskunnasta ja uskotaan kansalaisverkostoon, mitä isäpuolueiden kädestä syöneet 70-lukulaiset eivät uskaltaneet tehdä.”
Paakkunaisen mielestä kyseessä on niin kutsuttu uusi moraalinen liike. Ongelmana on, että kasvien ja eläinten puolesta on vaikea puhua. Saksalainen ympäristöliike on pitkään keskustellut ajaako se maailmankaikkeuden, telluksen, symppajiensa vai jäseniensä asiaa. Lisäksi ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii usein suurta yleistä konsensusta, mitä Muutoksen kevät ei tavoittele.
Paakkunainen ei silti tuomitse lehteä.
”Euroopan unioni ei ole pelkkä kumppanuusmalli vaan tässä on mahdollisuus päästä kohti pluralistisempaa, aidosti riitelevää verkostoa.”
Vastapuolen lukutapa
Furcenterin mielenosoituksista tunnetun Turkistalo Oy:n tiedottaja Päivi Mononen-Mikkilä sanoo selaavansa Muutoksen kevättä kun kerkiää.
”Maailmassa on niin paljon muutakin luettavaa.”
Turkistuottjat eivät aio koskaan kirjoittaa vastinetta lehteen, joka pyrkii heidän elinkeinonsa tuhoamiseen. Animalian kanssa he pystyvät keskustelemaan.
Yksi viimeisen numeron artikkeleista kiinnostaa suoranaisesti turkistuottajia. Minkki ja myytit -artikkelissa tutkija Jouko Pokki sanoo, ettei minkkien vapauttaminen tarhoilta juurikaan vaikuta jo olemassaolevaan minkkikantaan. Tutkijalta haetaan siunausta vapautuksille.
Mononen-Mikkilä ei halua puhua biologin suulla. Hän sanoo kuitenkin kuulleensa, että yksikin karannut minkki pystyy tekemään hillittömästi tuhoa.
Satu Hassi tuomitsi vastikään turkistarhaiskut todeten samalla, että jo pelkkä karanneiden minkkien määrä riittää syyksi lakkauttaa koko elinkeino.
”On totta, ettei minkki kuulu Suomen faunaan, mutta tuo on lähtökohtana aika järkyttävä. Kuitenkinhan minkit ovat päässeet tarhoilta vain vahingossa!”
Aktivistin kielikoulu
Samuli Sakari ei ole saanut hoidettua Muutoksen kevään tilauskuponkia postiin, vaikka onkin aktiivilukija.
Ensi maanantaina 19-vuotias Samuli osallistuu niin kutsuttuun mediamielenosoitukseen todistaakseen, ettei aktivismi ole katoamassa kuten ylikomissaario Heikki Maijanen väitti televisiossa. Tiedot mielenosoituksista luetaan yleensä flaijereista tai tapahtumakalenterista, mutta Samuli kuulee niistä lukemamattakin.
Samuli liittyi Valkeakosken Suoraan toimintaan jo yläasteella. Hän siteerasi Muutoksen kevättä lukion ainekirjoituksissa. Punakynää tuli aina, vaikka Samuli kuvitteli katsoneensa asioita monelta kantilta.
”Muutoksen kevät ei ole mulle mikään totuuden torvi. Olen usein eri mieltä. En esimerkiksi usko työväenliikkeeseen tai ammattiyhdistyksiin.”
Samuli väittelee mielellään. Aktivistiystävien kanssa suosikkiaiheena on ekologinen vallankumous ja sen toteuttamistavat. Samuli pistetään usein tiukoille, koska radikaalista nuoresta miehestä maailma olisi parempi paikka ilman neljää viideosaa nykyisestä väkimäärästä.
”Mikä on tietysti ristiriidassa sen kanssa, että olin Tsernobylissä avustuskuljetuksen mukana viemässä keskoskaappeja.”
Muutoksen kevään vaikutuksen kuulee Samulin käyttämästä retoriikasta. Hän selittää monisanaisesti, miten manipulointi kuuluu olleellisena osana vaikuttamiseen. Ja miten liike tarvitsee hyviä julkisuushahmoja. Pikkutytöt eivät aina edusta asiaansa loogisesti, mikä olisi ehkä tarpeen.
Samuli oli kurssitettavana Vaasan siviilipalveluskeskuksessa samaan aikaan kun keskuksen vastapäiseen turkistarhaan tehtiin isku. Hyväksyykö hän laittomat iskut?
”En tiedä enää missä vedän rajan. Se riippuu tilanteesta. Jätskikioskin polttamisessa ei ole mitään mieltä. Kannatan kansalaistottelemattomuutta, jossa rikotaan lain yhtä kohtaa ja vastataan itse teosta. Jossain määrin hyväksyn muunkin laittoman toiminnan. Raja menee tapauskohtaisesti.”
Turkisiskuissa hän valitsisi turkiksien värjäämisen hennalla mielummin kuin eläinten vapauttamisen. Eikä ole lainkaan vakuuttunut siitä, että turkisiskut edistävät asiaansa suuren yleisön silmissä. Mutta toisaalta.
”Yleinen mielipide ei ole tärkein, jos omalla toiminnalla saa jotain aikaan.”
Minna Joenniemi
Piirros Ville Nihtilä
