Hehkeistä naisista koostuva studioyleisö katselee ihmeissään, kuinka Ruben Stiller poukkoilee ympäri studiota ja valittaa jännittävänsä. Ramppikuumetta ei odota mieheltä, joka ohjelmansa mainoksessa valittaa seksiterapeutille laukeavansa liian nopeasti.
Nauhoituksen alkuun on muutama minuutti. Stilleriä ei tehdä suorana. Se purkitetaan viisi tuntia ennen ulostuloa.
Jännitys ei näy, kun kamera käy. Ylikierroksilla käynyt mies vajoaa nauhoitusten jälkeen sohvalle. Ruben kertoo halunneensa talk shown vetäjäksi jo kauan.
”Täytyy myöntää, että kun Hyviin, Pahoihin ja Rumiin haettiin uutta juontajaa ja lehdet nostivat nimeni esiin, odottelin soittoa.”
Sitä ei tullut. Sen sijaan Rubenista tuli Nelosen kasvo. Stiller kokee panevansa peliin joka ohjelmassa tulevaisuutensa.
”Toivon, että musta kehittyy ammattilainen tässä. Kun tekee ohjelmaa omalla nimellään, se kuluu todella äkkiä. Veikkaan, että tämän ohjelman ikä on korkeintaan kaksi vuotta.”
Sen jälkeen Stiller ottaisi mielellään vastaan eläkeviran Ylen perustoimittajana.
”En jaksa painaa tällaista vuositolkulla.”
Tällä viikolla haastateltavien metsästys venyi todella viime tinkaan. Rubenilla meni hermot heti. Onneksi hänellä on takanaan kokenut taustatiimi.
Narri pehmoilee
Omassa showssa Ruben ei enää huuda ja pärski yhtä äänekkäästi kuin ennen. Hän kirjoittaa kaikki spiikkinsä, vaikka muuttaakin ne viime tingassa kameran edessä. Rauhoittuminen on kasvattanut hänen luontaista televisiokarismaansa.
”Persoonan vaikutusta mystifioidaan. Talk shown persoonan pitää yksinkertaisesti olla hyvä toimittaja. Ei mulla nyt sellaista illuusioita ole, että teen showssani jotain omaperäistä. Esitän samanlaisia kysymyksiä kuin muutkin. Ainoa pelivara on, että voin luoda tunnelman, joka ei ole suomalaisen virallinen.”
Yksi keino siihen on tehdä tao-seksiharjoituksia puistossa.
”Radiossa oppi, että jos ei ole muuta sanomista niin puhu seksistä.”
Vuosien julkisen itsensä nolaamisen jälkeen Ruben ei pelkää tehdä itseään naurunalaiseksi.
”Luojaani siitä kiitän, että musta on tullut narri. Saan toimia vapaammin kuin toimittajat yleensä ja voin tehdä juttuja itseni kautta.”
Julkkisten jako
Broadcastersin televisioperheeseen kuuluu viisi ajankohtaisia vieraita tarvitsevaa puheohjelmaa: Stillerin lisäksi Minä ja Sarasvuo, Satua ja totta, Hurja Joukko ja Varjohallitus.
Talon sisällä sovitaan suosiolla kuka saa kenetkin pinnalla olevan julkkiksen ohjelmaansa. Muuten tulisi päällekkäisbuukkauksia.
Puheohjelmien paljous ja niiden kilpailu korostui Alho-Sundqvist -jupakan aikana. A-Studio sai Alhon ensin. Nelonen keräsi uskottavuuspisteitä, kun Alho vieraili heti seuraavana päivänä Stillerissä. Ruben hymyilytti Alhoa vitsailemalla, että demari tässä haastattelee toista.
Nelonen siirsi Stillerin seuraavalla viikolla torstaista tiistai-iltaan, päällekkäin Timo Harakan vetämän Mustan Laatikon kanssa. Kekkosen dementiahorinat jäivät monelta väliin, kun Harakka vuorostaan tenttasi tunnin Alhoa.
”Katselin Harakkaa nauhalta jälkeen päin itku silmässä. Noin minäkin olisin Alhon haastattelun halunnut tehdä.”
Timo Harakka ei suostu myöntämään, että hän kilpailisi Stillerin kanssa.
”Seitsemän minuutin talk show -haastattelujen vertaaminen 40 minuutin keskusteluohjelmaan on kuin vertaisi lehtiartikkelia kirjaan.”
Stiller kuittaa, että kaikki puheohjelmat kilpailevat keskenään. Nelonen on laskenut, että mikäli Harakan teema ei kanna, Stiller saa mahdollisuuden korjata ison katsojapotin.
Omassa päässään Stiller kilpailee Jari Sarasvuon kanssa.
”Jos mun katsojaluvut olisivat edes puolet Sarasvuon luvuista, niin olisihan se itsestään selvää, että vetäisin kännit.”
Naisten paineet
”Nämä ovat aivan hulluja naisia, eivät pelkää mitään,”kuiskaa levy-yhtiön mies Tanskan prinssin poplaulaja-tyttöystävälle, joka odottelee pukuhuoneessa Hurjan Joukon alkamista. Haastattelua valmistelemassa käynyt Kata Kärkkäinen on juuri poistunut huoneesta.
”Tuo oli se Playboy-tyttö,” mies virnuilee merkitsevästi.
Hurjasta Joukosta Kata tietää kymmenen vuoden kokemuksella, miten naisjulkkiksia arvostellaan eri perustein.
”Mähän tästä joukosta eniten ärsytän. Se on ihmeellistä, että kun minä puhun, kyse on julkkiksen halusta tyrkyttää itseään. Muttei silloin kun Katja tai Marika puhuvat,” Kata pohtii ja muut symppaavat.
Marika Makaroff ja Katja Stshlkin ovat saaneet osansa. Palautetta tulee netitse ja kirjeitse ihailusta aina tappouhkauksiin.
”Naiset on totuttu näkemään televisiossa empaattisina. Naisten huumoria eikä naisten naurua siedetä”, Marika toteaa.
Uhmaaminen on tarkoituskin.
”Eihän me tätä mihinkään muuteta vaikkei joku tykkää.”
Paitsi, että tytöt kiinnittävät huolellisemmin huomiota siihen, etteivät kaikki puhu päällekkäin.
Älä hauku toimittajaksi
Ihmettelen, että naisten hermot kestävät antaa haastattelua kolme tuntia ennen lähetystä. Ohjelman juontojen ja kysymysten tekeminen on vielä kesken.
Katja Stshl päästääkin vähän paineita, kun tiedustelen, minkälainen toimittajatausta kullakin on.
”Aina mielellään huudetaan, että ei ole kyllä yhtään journalistista näkökulmaa tossakaan. Mulla ei ole haluakaan ruveta tekemään Ajankohtaista kakkosta. Olen ollut Jyrkissä vuoden, sitä ennen radiossa ja Laajasalon opistossa. Opin sieltä haastattelutekniikkan ja kohtaamaan ihmisen. Lähestyn mielummin haastateltavia ihmisenä kuin toimittajana. Diggaan sitä, että ihmisten välille syntyy haastattelussa tarve kertoa ja kuunnella.”
Studiossa esiintyvät ihmiset, mutta MTV:n käytävillä kiitää torstai-iltana kolme toimittajan työtä erittäin tehokkaasti tekevää naista.
Naiset ovat kokoontuneet ennen torstai-iltaa vain kerran. Marika on joukosta se, joka valmistelee ohjelmaa kokopäivätyönä Broadcastersin toimistolla.
”Yleensä vasta tiistaina tietää, mistä aiheista tällä viikolla keskustellaan. Tähän mennessä on ollut yllättävän helppoa saada haastateltavia lähetykseen.”
Taustatoimittajia ei ole. Kata ja Katja soittavat Marikalle, jos tulee vieraita mieleen. Kolmen naisen laajoista verkostoista on paljon hyötyä ohjelman tekemisessä.
Tuttujen haastatteleminen lisää myös paineita.
”Tunnen usein olevani jäävi. On pyörinyt Suomen julkkiskuvioissa kymmenisen vuotta. Jokainen haastateltava tuntuu olevan tuttu tai puolituttu”, Kata sanoo.
Myös Katja tasapainottelee jääviyden rajoilla. Hän vetää BMG:llä uutta alamerkkiä Terrier, joka julkaisi Don Huonojen uusimman levyn. Musiikkivieraita kutsuessa hän joutuu pohtimaan, mistä musiikkiteollisuuden piireissä nuristaan.
Paineita tuntuu tulevan joka puolelta, mutta studiossa ne katoavat. Paitsi kun Kata ratkeaa lähetyksessä hirnumaan liian kovaa. Kamera kääntyy pois, Kata laittaa käden suulle. Taas tuli tienattua kasapäin yleisökommentteja.
Tilattua puhetta
Broadcastersia ja Stilleriä tuottava pikkuveli Media-active suoltavat puhetta ruutuun, koska kanavat tilaavat sitä. Nelosen kehitysjohtaja Jussi Lähde tuntee ostajapuolen perustelut.
”Televisiossa on normaalia, että yksi ohjelmatyyppi kerrallaan tulee muotiin. Yksi syy puheohjelmien suosioon on keskustelujen vähentyminen radiossa.”
Talk show -trendillä on Suomessa selkeä alkulähde. Lähde julistaa Hyvät, Pahat ja Rumat -shown vuosikymmenen televisio-ohjelmaksi, joka on vaikuttanut alla toimivien ihmisten maailmankuvaan ja haaveisiin.
HPR todisti, että talk show -ohjelmat herättävät katsojissa eniten keskustelua. Jatkuvajuonisten sarjojen lisäksi ne ovat ainoita ohjelmia, jotka kehittävät riippuvaisuutta.
”Onnistuessaan talk show voi pyöriä kymmenen vuotta. Draaman elinkaari kestää korkeintaan kaksi vuotta. Sarasvuon Jari on ruudussa vielä varmaan, kun me ollemme vanhainkodissa.”
Lähteen mukaan puheohjelmista ei voi koskaan arvata etukäteen, mistä tulee hitti.
Puheohjelmien tuottaminen on halpaa ja niissä voidaan tehdä enemmän kokeiluja kuin draamatuotannossa. Suomessa pyörivistä kuudestatoista puheohjelmasta vain muutama on puhdasrotuinen talk show, jossa juontajien vieraana käy useita ajankohtaisia vieraita.
Lähde arvelee, että seuraaaksi puheohjelmat etsivät entistä enemmän erityisyleisöjä. Ideoita on käyttämättä.
”Meiltä puuttuu vanhusten talk show ja amerikkalaistyylinen myöhäisillan talk show, jonka tiukkaan formaattiin kuuluu bändi sekä alku- ja loppuvitsi”, Lähde heittää esimerkkinä.
Seuraavaksi haetaan asenteellisempia juontajia eikä pyritä objektiivisuuteen.
”Yksi vaihtoehto on, että yleisöt loppuvat. Niin hassulta kuin se kuulostaa. Tässä jälkisosialistisessa yhteiskunnassa ei ole vieläkään totuttu ajatukseen, että katsojat päättävät, mitä tuotetaan.”
Minna Joenniemi
Kuva: Päivi Peltonen
