Kesällä ihmisille tuli yhtäkkiä hätä: sosiaaliturvaa käytetään hyväksi itsekkäin, ahnein perustein! Joensuussa roudataan rosikseen siis paitsi skinejä, myös heidän vihollisiaan, pummeja. Kaiken maailman loiset kuppaavat rehellisten ihmisten selkänahastaan repimää verokertymää elääkseen herroiksi. Hesari oli hyvin, hyvin huolestunut. Kuin kädenojennuksena muutamalla aidolle työttömälle todettiin samalla sivulla pikkujutussa, että eivät sentään kaikki, mutta varokaa vain – teidänkin naapurinne saattaa olla Loinen!
Ilmiantopuhelimet käyvät varmaan kuumina, kun kansalaiset käräyttävät toisiaan Valtion Vastaisuudesta. Vallanpitäjien ikuinen unelma on lähempänä toteutumistaan kuin koskaan aikaisemmin: totalitaristinen hallinto-, valvonta- ja urkintakoneisto saadaan pystyyn kansalaisten näennäisiä oikeuksia rajoittamatta, pelkällä ”kannustuksella”. Ilmiantakaa toisenne, keskuudessamme pesivä saasta on puhdistettava! Ja katso, ihminen on toisensa santarmi. Ehdotan kansalaiskilpailua: kolmesta ilmiannosta linnan juhliin, kymmenestä valkoinen ruusu. DDR:n stasi oli haparoivien amatöörien surkea kokeilu; sen piti pakottaa ihmisiä. Kun annetaan pelkkää porkkanaa, ihmiset käyttävät keppiä itse.
***
Täytyy olla täydellinen idiootti, jos kuvittelee massatyöttömyyden perimmäiseksi syyksi työhaluttomuuden. Kultaisella 80-luvulla työttömyys pysytteli 3 prosentin paikkeilla työvoimasta, vaikka 1) lukuun sisältyi kausityöttömyys ja todelliset sosiaalitapaukset, sekä 2) sosiaaliturva oli millä tahansa mittarilla mitattuna kattavampi ja korkeampi kuin nyt, siten siis houkuttelevampi velttoiluverkko.
Hyvä on, keskuudessamme elää 2 prosenttia systeemin hyväksikäyttäjiä, pistettäköön kuriin. Entä loput 15 prosenttia? Jenkkien rasistisia asenteita tutkittaessa on havaittu, että ”there are niggers and neighbours” – jokainen tuntee jonkun vieroksuttuun ryhmään kuuluvan, mutta uskottelee itselleen ettei kyseinen tuttu ole tyypillinen työtön, neekeri tms. Kaikkihan tietävät, että tyypillinen työtön on itse syypää tilaansa, naapurin Eskolla ei ole vain lykästänyt, mutta kyllä se siitä vielä.
***
Pari päivää loiskäryn jälkeen Hesarissa kirjoitettiin menestyvistä nuorista otsikolla ”menestyksen saa nyt näyttää”. Koska huono-osaisia ei oikeasti ole olemassa, pulleammasta kakkuviipaleesta voi nauttia estoitta. Sosiaaliset ongelmat ovat omantunnonkysymyksiä ihmisille, jotka eivät itse niitä koe. Jotta ”menestyksen voi näyttää”, pitää ensin lunastaa puhdas omatunto patologisoimalla pummit synnynnäisiksi luusereiksi, jotka eivät kuulu meihin. He ovat eri rotua, odottakaa vain, kunhan geenikartoitus etenee.
Lasten sosiaalisia pelkoja tutkineen Robert Colesin mukaan rikkaiden lapset suhtautuvat ympäristöönsä paranoidisemmin kuin pahnanpohjimmaiset. Piirrustuksissaan etuoikeutetut lapset kuvasivat kotinsa ahneiden ja rikollisten massojen piirittämäksi linnoitukseksi, falliseksi suojavarustukseksi, joka jököttää saastan keskellä. Syyllisyyden tunne torjuttiin mielestä demonisomalla köyhät ja osattomat. Näinkö mekin toimimme? Jos suuret sosiaaliset erot tuottavat paranoidisia fantasioita, niiden kasvaessa tarvitaan aivan varmasti lisää poliiseja, helikoptereita ja ulkoisia uhkakuvia. Ufot tulevat, oletko valmis?
Jukka Relander
Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa 1960 ja 70-luvun opiskelijaradikalismista.
