Pitäisi ostaa uusi takki. Meidän perhepiirissä on siirrytty lahjakortteihin jo joitakin vuosia sitten: joulun jälkeen on halvempaa. Stockalla oli juuri purkupäivät, sitten alkoi ale. ”Osta nyt – säästät!”. Ikkunoissa kirkuu -50%. Mukaan tönimään.
Olen rationaalinen kuluttaja. Jos maito maksaa Siwassa enemmän, ostan Alepasta. Korkotason laskettua harkitsen asunnon hankkimista – jos jobbari ei ehdi ensin – ja ulkomaanmatkailuni on lisääntynyt lentoveron poistuttua. Kun käyn kaljalla, ajattelen mahdollista krapulaa. Myyn työvoimaani eniten tarjoavalle, valittuani alan sen mukaan, mikä kannattaa.
Nyt mättää. Ainakin humanistinen alanvalintani oli irrationaalinen päätös. Haaveilin nimittäin pääseväni kirjoittelemaan kaikenlaisia mukavia juttuja ja jättää suuret setelit niitä kaipaaville.
***
Kansantaloustiede perustuu olettamukseen, että ihmiset toimivat rationaalisesti. Modernisaatiokeskustelussa on esitetty sellainenkin väite, että koko rationaaliseen elämänhallintaan tähtäävän mentaalisen rakenteen synnytti Bank of England. Pankki lainasi rahaa ihmisille edellyttäen, että se maksetaan takaisin. Systeemi pakotti ihmiset asettamaan itselleen päämääriä, elämään järkevästi ja luopumaan välittömästä mielihyvän tavoittelusta. Suomalaiselle maaseudulle järjestys vietiin toteuttamalla isojako. Valta ja vastuu siirtyi yhteisöltä yksilöille: minkä kylvät, sen kynnät.
Kaupungeissa uuden opin omaksui ensin eliitti, sitten keskiluokka ja työväki. Niin keskiluokan ryhtiliikkeiden kuin perinteisen työväenliikkeenkin moraaliset päämäärät sisälsivät ihanteen hallittavissa olevasta elämästä. Vaadittiin raittiutta ja vastustettiin velttoutta, kehitettiin sairaslomat ja irtisanomissuojat. Työväenliikkeen tarkoituksena oli luoda maailma, jossa elämänhallinta olisi mahdollista kaikille.
***
A, B, C ja D-kansalaisten Suomessa edellinen kuvio ei oikein toimi. Paras A-luokka käy töissä, B:t pätkittäin. C-ihmiset etsivät töitä ja D-ryhmä on peruspäivärahalle pudonnutta sosiaalista jätettä, joka ei töitä uskokaan saavansa. Rationaalinen elämänhallinta on varattu A-ryhmälle, loput ovat joustoihmisiä. Kun työtä on vähemmän, joustoihmiset joustavat. Yrittäjän riski on siirtymässä työntekijälle. Ei sairaslomia, ei lastenhoitovapaita, ei irtisanomissuojaa, vuosilomia, pekkaspäiviä, omistusasuntoja eikä tietoa tulevasta.
Joustoihmisyys on ongelma paitsi joustoihmisille itselleen, myös kansantaloustieteilijöille. On hankalaa kuvata maailmaa rationalistisen mallin mukaisesti, jos valtaosalla väestöä ei ole edellytyksiä toimia omassa elämässään rationaalisesti. Nykypolitiikka kuitenkin perustuu kansantaloustieteelle. Ihminen joutaa vientiteollisuuden voiteluöljyksi tai pätkäksi kansantalouden kasvukäyrää. Eräs kansantaloustieteilijäkin totesi äskettäin, että devalvaation ja koroilla pelaamisen käytyä talouden kansainvälisten kytkösten myötä mahdottomiksi työttömien määrä jää viimeiseksi pelivaraksi. Järjestelmä on ja pysyy, ihmiset joustavat. Elastisimmat meistä pääsevät Hartwall-halliin töihin.
Jukka Relander
Kirjoittaja valmistelee edelleen väitöskirjaa 60- ja 70-lukujen opiskelijakulttuurista.
