Opiskelijoiden suosikkilajeja ovat naisilla erilaiset tanssit ja miehillä palloilulajit. ”70-luvun lopulta lähtien sähly on ollut opiskelijoiden ehdoton ykköslaji”, jo kohta 30 vuotta Helsingin yliopiston liikuntapäällikkönä ollut Jukka Korhonen muistelee.
Liikuntapalveluja ei tarvitse opiskelijoille tyrkyttää, sillä ilmoittautumispäivinä liikuntatoimiston ovella on yli sadan metrin jono jo kahdeksalta aamulla. Viime syksynä yliopistoliikunnan palvelujen käyttäjämääräksi laskettiin 4 000 kävijää per viikko. Edellisvuodesta määrä on lisääntynyt noin tuhannella.
Säännöllinen harrastus rytmittää viikkoa
Voimajooga tunnilla Merirastilan nuorisotalolla tunnelma on hyvin rauhallinen. Kun kaikki ovat vieneet kympin ohjaajan lippaaseen, tunti voi alkaa yhteen ääneen lausutulla mantralla, joka ulkopuolisen korvissa kuulostaa käsittämättömältä mongerrukselta.
”Olen elämäni aikana kokeillut monenlaisia tanssiharrastuksia, mutta mikään ei ole oikein ottanut tulta”, kuvaamataidon opettajaksi opiskeleva Anu Karjalainen, 22, huokaa. ”Mun on vaikea oppia pitkiä liikesarjoja ulkoa.”
Anu on aina pitänyt peruskuntoaan yllä lenkkeilemällä, uimalla, kuntosaliharjoittelulla ja sulkapalloa pelaamalla. Viime syksynä hän aloitti vihdoinkin säännöllisen harjoittelun löydettyään voimajoogan. ”Parin tunnin treenit kerran viikossa tuovat tiettyä säännöllisyyttä elämään. Se on tärkeää, koska viuhtominen opiskelun ja työn välillä on tällä hetkellä niin hajottavaa” TKK:n videostudiolla kuvankäsittelyhommissa oleva Anu sanoo.
Voimajoogassa kiehtoo sen kokonaisvaltaisuus. ”Siinä yhdistyy lihaskunto, aerobinen liikunta, venytysharjoitukset ja tasapainon harjoittaminen.” Anu käy voimajoogatreenien ohella myös satunnaisesti kuntosalilla ja Dommalla pelaamassa sulkapalloa. ”Haluan harrastaa montaa eri lajia, että liikkuminen pysyy mielekkäänä ja joka lajista jaksaa löytää koko ajan uutta.”
Anun mukaan jokaisella on voimajoogassa omat vahvuusalueensa. ”Vaikka olisi kuinka hyvä ei välttämättä pysty tekemään kaikkia liikkeitä.” Anu on esimerkiksi yllätyksekseen huomannut olevansa aika notkea. ”Koska lajissa voi pärjätä monella alueella, ei liikaa kilpailufiilistä pääse syntymään.”
Aivan ensimmäiset treenit tuntuivat vähän liiankin helpoilta. ”Kun tajuaa miten liikkeet pitää tehdä, ne alkavat tuntua raskailta.” Voimajoogan perusidea on, että tehdään pieniä liikesarjoja melko hitaassa tahdissa ja keskitytään hengitystekniikkaan. Kun lajissa kehittyy, voi koko ajan siirtyä enemmän voimaa vaativiin liikkeisiin. ”Kuten esimerkiksi seistä käsillään ja punnertaa samaan aikaan”, Anu haaveilee. Hän on itse oppinut vähän päällä seisontaa ja kehittänyt tasapainoaan.
Hevin ei voimajoogatreeneistä pois jäädä. ”Kun työstä ei enää tule luonnollista liikuntaa, on suorastaan vaarallista olla liikkumatta”, Anu perustelee harrastustaan. ”Liikunnasta tulee sitä paitsi riippuvaiseksi. Ilman sitä tulen levottomaksi.”
Anu myötää olleensa aluksi hieman ennakkoluuloinen voimajoogan suhteen. ”Ajattelin, että mitäköhän hörhöilyä siihen liittyy.” Tähän asti laji on ollut Anulle tiivis kaksituntinen, joka tyhjentää pään ja rentouttaa vartalon. ”Olis se kiva joskus ottaa selvää taustalla olevasta itämaisista ajatuksista. Vielä en kuitenkaan suunnittele Intian matkaa.”
Merirastilassa kaksituntinen on puolivälissä. Jännittyneet pakaralihakset nousevat ja laskevat ympäri salia ohjaajan Juha Javanaisen laskiessa hitaasti viiteen. Ohjaajan äänen lisäksi salissa ei kuulu kuin raskaita sisään- ja uloshengityksen ääniä.
Voimajoogaa voi Helsingissä harrastaa mm. Nuorisotalo Merirastissa (Jaluspolku 3) 10 mk/kerta ja Tanssivintillä (Keskuskatu 6 G) 35-50 mk/kerta. Viikonloppukurssit 150-390 mk.
Nyrkit heiluva Haartmaninkadulla
Toistakymmentä kuntonyrkkeilijää häärää yliopiston Haartmaninkadun liikuntasalin eri nurkkauksissa. Osa hakkaa raivokkaasti säkkiä, osa iskee kipakasti pistehanskoihin. Pari naisopiskelijaa rutistaa vatsalihasliikkeitä. Toinen pari taas rummuttaa päärynäpalloa.
”Kun aloitin kuntonyrkkeilyn, en tiennyt lajista mitään. Mä olen tällainen ennakkoluuloton kokeilija”, muistelee lajiin mieltynyt Minna Sario, 31. Venäjää opiskeleva Minna on suunnitellut leikkimielisestil, että voisi jopa elättää itsensä tulevaisuudessa lajin avulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi ammattinyrkkeilijäksi ryhtymistä.
”Kun vietin viime kesän Moskovassa tuli mieleen, että mähän voisin pistää pystyyn Venäjän ensimmäisen naisten kuntonyrkkeilysalin.” Heti perään hän tosin epäilee, ettei kuntonyrkkely ehkä istuisi venäläiseen naiskuvaan. Naiset pyrkivät siellä olemaan niin perinaisellisia, että jopa naismiliisit kuljevat korkokengissä!
Suomessa asenteet ovat toisenlaiset. Täällä lasketaan olevan jo yli 10 000 naispuolista kuntonyrkkeilijää. Hanskoja ovat kiskoneet käsiinsä erityisesti akateemiset naiset. Miksiköhän?
”Ehkä naisten ei ole ennen oikein sallittu osoittaa aggressiivisuuttaan tällä tavalla. Pojat ovat saaneet aina pienestä pitäen kisailla ja temmeltää, mutta tyttöjen on pitänyt pysyä tyttömäisinä. Ehkä kuntonyrkkeilyssä naisia miellyttää nimenomaan lajin rajuus.”
Myös teologiaa opiskelevan Tiina Räntilän, 27, mielestä kuntonyrkkely on hyvä keino purkaa aggressioita. ”En tiedä miten olisin saanut tehtyä graduni ilman näitä nyrkkeilytunteja. Tämä on erinomainen keino purkaa paineita”, hän vakuuttaa.
Samaa säkkiä Räntilän kanssa paukuttava Päivi Valtonen, 25, kehuu kuntonyrkkeilyn purevan stressioireiden lisäksi hartia- ja niskavaivoihin. ”Kävin aikani YTHS:n niska- ja selkäjumpissa, mutta sitten päätin kokeillä kuntonyrkkeilyä. Tämä sopi ainakin mulle paljon paremmin.”
Päivi on käynyt katsastamassa yliopistoliikunnan lisäksi muitakin kuntonyrkkeilysaleja. Sekaryhmissä nyrkit viuhuivat hänestä kuitenkin liian voimallisesti. ”Jos parina on joku vahva mies, niin sitä voi olla aika hätää kärsimässä, vaikka kuntonyrkkelyssä vältetäänkin kontaktia. Nämä tunnit ovat vähän pehmeämpi versio.”
Softia tai ei tunnin luputtua kuntonyrkkeilijät painuvat hikisinä suihkuun. Kurssia vetävä Minna Kainulainen toivottaa kaikki mukaan seuraavallakin kerralla. Eikä kukaan jätä varmaankaan tulematta.
Lääketieteellisen tiedekunnan liikuntasalissa Haartmaninkatu kympissä alkoivat kuntonyrkkeilyn alkeiskurssit tammikuun alussa. Tunnit to klo 17-18. Seuraavat kurssit käynnistyvät ensi syksynä. Kuntonyrkkeilyä vo lisäksi harrastaa useilla kuntosaleilla, mm. Sörkkä Gymissä (Sörkän metroaseman vieressä). Puoli vuotta kestävät alkeiskurssit maksavat siellä noin 350 markkaa.
Salsan rytmit verissä
Salsan tanssiminen näyttää helpolta. Annat vaan musiikin viedä ja keikutat vähän lantiota. Arkkitehdiksi opiskeleva Katri-Liisa Pulkkinen, 27, harjoittelee tiistai-iltaisin salsan askelia Dance Zonessa Kukontorin laidalla. Kolmen biisin jälkeen hän käväisee salin laidalla hörppäämäsä vesipullosta. Siinä vaiheessa hän on jo yltäpäältä hiessä.
”Tarkoitus on löytää oma tapa tanssia, että se tuntuu ja näyttää hyvältä”, Katri selittää. Eniten häntä salsassa viehättää musiikki. ”Olen tanssinut myös jazzia ja modernia tanssia, mutta salsa on paljon rentouttavampaa.”
Alun perin salsa on paritanssi, jota tanssitaan kansan joukossa kaduilla. Miespulan takia ei salsa-tunneilla kuitenkaan paljon paritanssia opetella. ”Lähinnä opetellaan askelia, tekniikkaa ja ryhmässä esiintymistä”, Katri selittää ja peräänkuuluttaa lisää tanssitaitoisia miehiä salsa-tunneille. Tällä hetkellä heitä on noin yksi kymmentä naista kohti.
Katri ei treenaa vain pitääkseen kroppaansa kunnossa vaan häntä viehättä oman ruumiillisen kielen löytäminen. ”Se, oppiiko käyttämään omaa kroppaansa itsensä ilmaisussa, on haastavaa.”
Tanssiminen on myös keino paeta stressiä. ”Työnnän joskus opiskeluasioita sivuun ja lähden tanssitunnille. Tulee huomattavasti vapautuneempi olo, kun on vähän aikaa arjen keskellä toisenlaisessa ympäristössä, eri ihmisten kanssa ja toteuttaa erilaista ilmaisukieltä”, Katri kuvailee. Hän vakuuttaa, ettei samankaltaista energiaa tuottavaa ja rentouttavaa fiilistä voi saada kuin tanssimisesta. ”Salsan perusaskelet ovat helppoja. On itsestä kiinni, kuinka paljon haluaa heittäytyä musiikkiin ja pistää lantion notkumaan.”
Jatkossa Katri aikoo käyttää myös yliopistoliikunnan palveluja hyväkseen, sillä kuubalainen Jual Pujals aloittaa salsa-tuntien pitämisen myös yliopiston tiloissa. ”Juan on mielettömän energinen, selvästi opettamiselle omistautunut tanssija. Hänessä ruumiillistuu tanssin energia ja riemu.”
Porthaniassa alkavat Juan Puhalsin salsa-tunnit 5.helmikuuta klo. 16.15-17.15. Ilmoittautumisia otetaan vastaan liikuntatoimistossa 29. tammikuuta klo. 8.30 alkaen. Liikuntatarra 50 mk/lukukausi.
Salsa-tunteja Helsingissä mm. Tanssivintissä (Kaivokatu 10 A), Dance Zonessa (Kukontori) ja Baila Bailassa (Olympiastadion, Paavo Nurmen tie 1). Kertamaksut 30-40 mk, kk-kortit 300-400 mk.
Sählääjä pelaa päivittäin
Samuli Neuvonen, 22, säntää palloa kuljettavan vastustajan perään Herttoniemessä sijaitsevassa Sport Pointissa. Sählymailat kalahtavat yhteen ja pallo singahtaa toiselle puolelle salibandy-kenttää. Ylivoimalla pelaavien vastustajien hyökkäys kilpistyy alkaakseen jälleen uudelleen.
Kolmosdivarissa pelaavan Laajasalon Kullervon tämänilaiset treenit kestävät vain puoli tuntia. Ajasta otetaankin kaikki irti. Ensin koko jengi harjoittelee järjestyneesti maalivetoja ja sitten alivoima ja ylivoimapeliä.
Yliopistosählyyn tottuneesta toimittajasta salibandyn kuviot eroavat jokamiehen pelistä kuin Kiffenin b-junnujen futis Brasilian MM-joukkeen taidokkaasta jalkapallosta: pelaajat tuntevat paikkansa eikä kukaan säntäile turhaan metriäkään.
Mutta katoaako pelistä samalla ilo?
”En mä välitä paljoakaan taktiikasta. Musta on tärkeintä, että tulee ylipäätään liikuttua. Se on aina iloinen asia”, Samuli miettii treenien jälkeen.
Sählyä hän alkoi pelata aloittaessaan yliopisto-opiskelut pari vuotta sitten. Eikä koko ikänsä liikkunut Samuli ole näyttänyt pitkää nenää ympäristötieteen opiskelijoiden sählyvuorolle, vaikka hänet houkuteltiin viime kesänä mukaan salibandyjoukkueeseen. Ei tosin olisi oikein varaakaan, koska Samuli hoitaa MYY:n urheiluvastaavan postia. Reilusta kymmenestä aktiivisählääjästä koostuva MYY:n joukkue on osallistunut yliopiston sählysarjaan sekä Opiskelijoiden liikuntaliiton sekasähly-tapahtumaan.
”Onhan sähly sellaista päätöntä juoksemista. Ainejärjestön sählyvuoro on kuitenkin enemmän sosiaalinen tapahtuma. Meillä on vuoro Viikin monitoimihallissa perjantai-iltana, joten me mennään yleensä pelin jälkeen syömään. Se on kiva tapa päättää viikko.”
Sählyn suosion salaisuudeksi Samuli arvelee lajin helppoutta ja halpuutta. ”Sähly on halpa ja helppo tapa harrastaa suhteellisen raskasta urheilua. Aiemmin mun ykköslajini oli tennis, mutta se on opiskelijan kukkarolle liian kallista. Tennisvuorot maksavat helposti yli satasen.”
Liikunta on Samulille elämäntapa. Opiskeluistakaan ei kuulemma tulisi mitään ilman säännöllistä liikuntaa. Urheiluharrastukset haukkaavatkin Samulin ajasta niin suuren palan, ettei vapaa-ajan ongelmia synny. ”Parhaimpina viikkoina treenejä riittää joka illaksi.”
Sählyä voi harrastaa yliopistolla mm. Porthanian, Hallintorakennuksen ja Viikin liikuntasaleissa. Vuoroja saavat ainejärjestöjen ja vastaavien joukkueet. Muita pelipaikkoja löytyy mm. kouluilta ja Herttoniemessä sijaitsevasta Sport Pointista.
Katarina Eriksson ja Jarkko Vesikansa
Kuva: Niko Nurmi
Piirrokset Antti Huovinen
