”Vähän niinkuin ristin tietä, jos niin saa sanoa”, kuvailee Ralf Lindblom 1980 alkaneita opintojaan. Gradua vaille valmis teologian maisteri jäi kolmen aktiivisen opiskeluvuoden jälkeen miettimään elämänsä suuntaa. ”Olo oli hyvin ristiriitainen. Toisaalta koin olevani oikealla alalla, toisaalta oli sisäinen epävarmuus. En halunnut tehdä papin työtä, jollen ole täysillä mukana.”
Elämänkokemusta Ralf hankki muun muassa myyjänä ja seurakunnan työntekijänä. Seurakunnassa hän on saanut tuntumaa monista oman alansa töistä. ” Kaikki välivuodet eivät välttämättä näy ansioluettelossa mutta itselleni ne olivat tärkeitä. Ihmistuntemus on kehittynyt, nyt osaan paremmin kohdata ihmisten hädän. Omaa alaani ajatellen tämä on ollut kuin toinen opintoputki.”
Nyt Ralf haluaa saada pappisvihkimyksen, ilman gradua ja tutkintoa se on mahdotonta. Pitkän työelämässä vietetyn ajan jälkeen paluu opintojen pariin ei ole aina ollut helppoa. Ralf tekee graduaan Lutherin kirkko-opista kirkkopostillassa, ”tunnen tiettyä sympatiaa Lutheria kohtaan, hänkin kävi läpi kovaa pohdintaa ja oli toisinaan pallo hukassa.”
Työtä on tehtävä
Heikki Majava tuli yliopistolle 1983. Polttareita käsittelevää graduaan hän on tehnyt kuusi vuotta. Eri pituiset työsuhteet yliopistolla ovat vieneet aikaa. Tällä hetkellä Heikki työskentelee folkloristiikan vs. amanuenssina. ”Perheellisen miehen on tehtävä työtä.”
Vaikka gradun tekeminen on työn takia viivästynyt, asia ei harmita. ”Jos olisin pystynyt tekemään graduni aikoinaan, olisin siihen nyt tyytymätön. Ajattelu muuttuu hirveästi, teksti ja oma näkemys tulevat järkevimmiksi. Ehkä se on kypsyyttä käsitellä asioita.”
Fonetiikkaa ja puheviestintää opiskeleva Carla Rindell kutsuu itseään välivuodelle jääneeksi opiskelijaksi. Kirjoitusten jälkeen mainosalalla hurahti yli kymmenen vuotta. Yliopisto-opinnot Carla aloitti 30-vuotiaana. Myöhäisestä aloituksestaan huolimatta hänellä ei ole paineita gradun tekoon ja nopeaan valmistumiseen. ”Kun takana on jo yksi uraputki, ei ole enää niin kiire. Nyt etsin kiinnostavia luentoja ja mahdollisimman monipuolista kokonaisuutta.”
Carla tekee edelleen mainosalan keikkaduunia. Talous ei anna mahdollisuuksia kokopäiväiseen opiskeluun, opiskelijankin on maksettava asuntolainansa. ”Toisaalta työtä on tehtävä, jotta pysyisi koko ajan hollilla, työkokemus on kuitenkin se, joka tulee painamaan valmistumisen jälkeen.”
Paikka auringossa
Poliittisen historian opiskelijan Markus Heydemannin 1988 aloitetut opinnot ovat venyneet enemminkin alku- kuin loppupäästä. Ensimmäisinä vuosina Markus kävi opinto-opasta läpi opistotyyliin. ”Suoritin opintoja tentti tentiltä enkä etsinyt kiinnostavia luentosarjoja.”
Markus jakaa opiskeluaikansa kahteen periodiin, joista ensimmäinen oli päämäärättömyyden ja visiottomuuden aikaa. Stressi ja huoli siitä mitä tulee valmistumisen jälkeen ohjasivat keräämään työkokemusta. ”Valtsikasta valmistuneelle ei riitä pelkkä tutkintotodistus, paikka auringossa on lunastettava jo opiskeluaikana.”
Toinen periodi on ollut määrätietoisen työskentelyn aikaa. Vastuunottamisen ja onnistumisten myötä itseluottamus on kasvanut. Natsien kulttuuripropagandaa käsittelevä gradu on kulkenut neljän vuoden ajan mukana työn sivussa.
Markus suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Gradun tekemisen ohella hän pyörittää omaa toiminimeä. Tavoitteena on saada gradu valmiiksi ensi kevääseen mennessä. ”Tavallaan toivon, että voisin opiskella vielä pidempään, tällä elämänkokemuksella opiskelusta saisi paljon enemmän irti.”
Teoria ja käytäntö
Mari Hatakan gradu lähti liikkeelle kolme vuotta sitten rakkaudesta. Rakkaus osoittautui kuitenkin liian abstraktiksi aiheeksi, gradu muuttui seurustelun tutkimukseksi. Samaan aikaan gradun kanssa Mari aloitti keikkailemisen Leningrad Cowboyseissa ja Fabulettes orkesterissa. Keikkailun lisäksi gradun valmistumista on viivästyttänyt rimakauhu.
Alussa Marin lähtökohta seurustelun tutkimiseen oli hyvin teoreettinen. ”Eteen tuli tenkkapoo, miten yhdistää teoria ja se mitä ihmiset puhuvat”. Gradu jäi pöytälaatikkoon muhimaan. ”En suoraan sanoen uskaltanut koskea koko juttuun.”
”Välillä hävettää, kun ihmiset kyselee mitä gradulle kuuluu, mutta kysehän on mun jutusta. Ei tämä ole hukkaan mennyttä aikaa, työstä tulee ajan kanssa parempi.” Tauon aikana suunta on selkeytynyt. Materiaali on kasassa. ”Nyt kun tiedän mitä tutkin, paniikkia ei enää ole.”
Mikä vika gradussa
Auli Kangas teki gradunsa gradusta. Jyväskylän yliopistossa valmistuneessa työssä 16 kasvatustieteilijää kertoo oman gradunsa syntytarinan. Toisille se oli läpihuutoa, toiset se sai itkemään. ”Ensin itkin minä, välillä itki vauva ja lopulta taisi itkeä mieskin”, eräs Aulin haastateltavista kertoo.
Vasta valmistuneiden kasvatustieteilijöiden mielestä graduun ohjaamisen voisi aloittaa jo toisena opiskeluvuonna, ettei gradu tuntuisi niin isolta vaan olisi normaali työ muiden joukossa. Nyt gradusta tulee helposti opintojen loppuvaiheessa häämöttävä peikko.
Opiskelijat kaipaavat opetukseen enemmän kirjoittamista, esseitä ja seminaareja. Heikki Majavan mielestä kirjoittamisen opetteluun menee graduvaiheessa liikaa aikaa.
Perinteinen gradu valmistaa tieteentekijöitä. Kankaan haastateltavien mielestä pakollisen näyttökokeen sijasta gradun pitäisi käsitellä todellisia ongelmia.
”Miksei kirjallista työtä voisi korvata käytännön työllä, esimerkiksi kasvatustieteilijät voisivat vetää ja analysoida työpaikkojen henkilöstökoulutusta”, Kangas ehdottaa.
”Ihmiset ovat erilaisia ja oppivat eri tavalla, eikö lopputyö voisi lähteä liikkeelle ihmisten omasta kokemuksesta ja persoonasta. Annetuilla aiheilla ei pitkälle pötkitä.”
Satu Lehtinen
Kuva: Niko Nurmi
