Vaalit eurohuuman varjossa

T:Teksti:

Euro- ja kunnallisvaalien yhdistäminen on osoittautumassa virheeksi. Tuplavaalien takia poliittinen keskustelu on käynyt entistä sekavammaksi julkisuusflirttailuksi, jolloin vakavat aiheet ovat jääneet sivuosaan. Yhdistelmävaalien takia Suomi tuntuu muuttuneen raamatun tarun kuvaamaksi Baabelin torniksi, jossa kaikki maailman kielet sekottuivat käsittämättömäksi mongerrukseksi. Tämä on merkinnyt takapakkia demokratialle, jossa kansalaisten pitäisi pystyä valitsemaan ehdokkaat kunnollisen keskustelun ja tietämyksen perusteella.
    Yhdistelmävaalien järjestämisestä päättänyt Esko Ahon porvarihallitus oli kuitenkin valmis tinkimään demokratiaan kuuluvasta yhteiskunnallisesta keskustelusta säästääkseen sata miljoonaa markkaa, jotka erilliset vaalit olisivat nielleet. Periaatteena ilmeisesti oli, että kun juustohöylällä leikataan niin menköön myös siivu demokratiasta!

***

Käytännössä tuplavaalit ovat sorsineet kunnallispolitiikkaa, koska eurovaalit julkkisehdokkaineen ovat herättäneet julkisuudessa enemmän kiinnostusta kuin kunnallispolitiikka maanläheisine kysymyksineen. Eurohuuma johtuu varmaankin pitkälti EU-kansanäänestyksestä, jossa kansalaiset saatiin EU:n kannattajiksi valtaisan mielipidepommituksen avulla.
    Kansanäänestyksessä puhuttiin kuitenkin peruskysymyksistä, jotka ovat jääneet eurovaalijulkisuudessa taka-alalle. Kansalaisten luottamus EU:ta tai etenkään europarlamenttia kohtaan tuskin kohenee eurovaalien tuloksena. Kuinkahan moni jaksaa uskoa, että europarlamentissa tehdään todella tärkeitä päätöksiä, kun suomalaisten sanansaattajiksi kelpaavat puolueiden mielestä urheilijoina epäonnistuneet kymmenottelijat tai verbaaliakrobatiaan turvautuvat artistit?

***

On toki myönnettävä, että tuskin emu, hvk, EU:n laajentuminen, yhteinen puolustus ja muut tärkeät EU-kysymykset kansalaisia edes niin kauheasti kiinnostavat. Aiheet eivät kosketa samalla tavalla kuin kansallisen tai paikallisen tason kysymykset, joiden kanssa jokainen joutuu silmitysten arkisessa elämässään.
    Pohjimmiltaan eurovaaleissa on kysymys siitä, kuinka voidaan luoda yhteinen euroidentiteetti ja kansalaisten Eurooppa. Lisää valtaa hamuava europarlamentti yrittää soveltaa kansallisvaltiosta kopioitua demokratiamallia eurooppalaiselle tasolle, ja kuroa näin umpeen EU:n instituutioiden ja kansalaisten välistä kuilua. Todellisuus on kuitenkin vielä kovin etäällä tästä ideaalikuvasta. Siksi olisikin järkevintä pitää kansalliset ja paikalliset kysymykset ykkösasioina, eikä yrittää innostaa kansalaisia keinotekoisesti europolitiikasta kuten nyt yhdistelmävaaleilla aiotaan. Vaikka äänestysprosentti erillisissä eurovaaleissa jäisi neljänkymmenen prosentin hujakoille, ei siitä katastrofia seuraisi. Europolitiikan ydinkysymyksistä päättävät joka tapauksessa kansallisvaltioiden hallitukset ja johtavat eurovirkamiehet, eivät europarlamentaarikot.

Jarkko Vesikansa
päätoimittaja