Helsingin yliopistossa herättiin opiskelijoiden työllistymisen edistämiseen kaksi vuotta sitten, jolloin yliopiston rekrytointipalvelut aloitti toimintansa. Rekrytointipalvelut ylläpitää työnantajia varten tarkoitettua rekisteriä töitä hakevista opiskelijoista ja järjestää työllistymiskursseja opintojen loppuvaiheeseen ehtinelle.
Pian apajalle hyökkäisivät myös täydennyskoulutuskeskukset. Nykyisin yliopisto-opiskelijoille tarkoitettuja työllistymiskursseja järjestää rekrytointipalvelut, Apaja ja Vantaan täydennyskoulutuskeskuksen urasuunnittelupalvelut. Työnjako on periaatteessa sellainen, että rekrytointipalvelut tarjoaa apuaan yliopisto-opiskelijoille, Apaja kaikille akateemisille työttömille, samoin Vantaan täydennyskoulutuskeskuksen urasuunnittelupalvelut. Käytännössä kaikki yksiköt vikittelevät asiakkaikseen yliopisto-opiskelijoita.
Tarvitseeko maisteri täydennyskoulutusta?
Yliopiston täydennyskoulutus- ja kehittämiskeskuksen johtaja Anna Riitta Piilonen myöntää, että työllistymiskoulutuksessa esiintyy sekavuutta ja häiritsevää kilpailua. ”Mutta miten ihmeessä yliopisto voisi estää esimerkiksi sen, että Vantaan yksikkö tai Apaja tarjoaa yhteistyötä ainelaitosten ja tiedekuntien kanssa”, hän kysyy.
Piilosesta yksiköiden välistä yhteistyötä pitäisi kehittää, jotta opiskelijat tietäisivät minkä yksikön puoleen kannattaa milloinkin kääntyä.
”Kolmen yksikön välisessä kilpailussa ei ole mitään järkeä”, rekrytointipalveluita johtava Jussi Liimatainen tuomitsee. Hän katsoo, että työnantajien kuva yliopisto-opiskelijoista hämärtyy, kun heitä markkinoi kolme kilpailevaa yksikköä. Rekrytointipalveluille tulisikin antaa Liimataisen mielestä yksinoikeus järjestää työllistymiskoulutusta yliopisto-opiskelijoille.
”Työnantajahan voi kuvitella, että esimerkiksi Vantaan urasuunnitteluyksikön kautta markkinoitava, kauppaopiston vuonna 1974 suorittanut ja kaksi vuotta työttömänä ollut myyntineuvottelija on Helsingin yliopiston opiskelija.”
Liimatainen ihmettelee myös sitä, että sekä työ- että opetusministeriö syytävät työllistymiskoulutukseen nurkumatta yhä lisää käteistä. Täydennyskoulutus heittää hänen mielestään varjon yliopisto-opiskelijoiden ammattitaidon ylle. ”Täydennyskoulustuskeskusten järjestämien kurssien takia työnantajat saavat pahimmassa tapauksessa sellaisen kuvan, että yliopisto-opiskelijat ovat niin huonoja, että he tarvitsevat valmistumisvaiheessakin täydennyskoulutustusta.”
Työllistymispalveluiden supermarket?
Yliopistossa on vireillä suunnitelmia yhdistää rekrytointipalvelut, Apaja ja täydennyskoulutus saman katon alle. Tällöin opiskelijoiden työpaikkojen välittäminen ja työelämän taitojen kohentaminen siirtyisi uudelle suurelle yksikölle, joka palvelisi niin perus- kuin aikuisopiskelijoitakin.
Yliopiston opintoasioiden toimistoa johtava Marjo Ranta ei pidä ajatuksesta. ”Siinä menisivät puurot ja vellit sekaisin. Minusta on ihan luontevaa, että yliopiston rektytointipalvelut palvelee nimenomaan perusopiskelijoita.”
Jarkko Vesikansa
