Tukholmassa opintoviikot haetaan valkokankaalta

T:Teksti:

Jos Helsingin tuore elokuvalinja ei tyydytä, voi elävien kuvien oppia hakea Tukholmasta ja Kööpenhaminasta, joissa opetuskokemusta on kertynyt 30 vuotta.
    Tukholman vahvuuksia ovat loistava elokuvatarjonta ja sosiaalinen elämä. Kööpenhaminassa opintohin kuuluu pakollisena käytännön työ ja laitoksella käy runsaasti vierailevia luennoitsijoita.
    Nordplus-paikoille ei ole tunkua ja sopimalla vaihto järjestyy ilman stipendiäkin.

Mansikkapaikka Tukholmassa

Ruotsalainen opintomalli tuntuu suomalaisopiskelijasta hermolomalta. Perusjaksolla seurataan kiltisti lukujärjestystä: aamupäivällä luento, iltäpäivällä elokuviin.
    Lukuvuosi rakentuu elokuvahistorian, teoria-, erikois-, televisio-, dokumentti- ja tyylikursseita, joista historian kurssi on laajin. Keskyttimistä häiritseviä sivuaineita ei ole. Suurin osa kursseista suoritetaan kotitenteillä.
    Parhaimmillaan elokuvia katsotaan viikossa kuusi. Elokuvatalon uumenissa sijaitsee Ruotsin elokuva-arkisto, josta Viktor Sjöströmin ja Mauritz Stillerin mukaan nimettyihin teattereihin tuodaan nähtäväksi aarteita toisensa perään. Bergmannia ei tuputeta, mutta mykkäelokuvan suuret ruotsalaiset käydään syystäkin perusteellisesti läpi.
    Motivoivassa järjestelmässä suurin osa opiskelijoista saa lopuksi puristettua valmiiksi proseminaarityön vastineen eli B-uppsatsin ja rekisteriin tipahtaa 40 ruotsalaista opintoviikkoa.

Suhteiden metsästäjät

Elokuvaopiskelu on Tukholmassa katu-uskottavaa. Puolen vuoden välein jo 30 vuoden ajan perusjakson on aloittanut 120 uutta opiskelijaa, joista suurin osa on parikymppisiä.
Yhdelle kurssille mahtui opiskelijoiden joukkoon muun muassa Pandoran taustatanssija, televisiojuontaja, elokuvanäyttelijä ja Cardigansin ensimmäisen videon tekijä.
    ”Melkein jokainen akateemisesti koulutettu tukholmalainen sanoo opiskellessaansa jossain vaiheessa elokuvahistoriaa”, lehtori Tytti Soila kertoo.
    Suomalainen Soila muutti Tukholmaan 70-luvulla elokuvaopintojen hakuun.
    ”Silloin Tukholmassa opiskelijat opettivat toisiaan ja eivätkä ehtineet tehdä väitöskirjojaan. Mitään kokoavaa ajatusta elokuvatieteestä ei ollut.”
    Laitoksella väsättin muun muassa iranilaisen elokuvan historiaa ja marxin henki humisi.
    Nykyisin elokuvahistorian opetus seuraa Soilasta liiankin orjallisesti Bordwellin kronologisesta järjestystä. Soila näkee ruotsalaisen elokuvan tulevaisuuden kannalta opetuksessa yhden suuren vian. Lapsia ei päästetä leikkimään filmillä.
    ”Täältä lähdetään ulkomaille opiskelemaan elokuvantekoa käytännössä. Dramatiska Institutiin pääsee vain keski-ikäisenä kun on vakiinnutta jo alalle. Se on väärin.”

Kööpenhaminan aaltojen murtaja

Johanna Grönqvist lähti Helsingin pohjoismaisten kielten laitokselta Tukholmaan elokuvaoppiin toissa vuonna nordplus-stipendin turvin. Johanna innostui jatkamaan vielä C-tasolle.
    ”Elokuvien katselu vaihtui 800 sivuun kirjallisuutta viikossa. Katsoimme viisi pakollista elokuvaa neljässä kuukaudessa.”
    Johanna kirjoitti C-tutkielmansa, mutta vaihtoi pian onnistuneesti maisemaa. Hän vietti viime kevään Kööpenhaminassa harvinaisena suomalaisvieraana.
    ”Tanskassa käytännön työ on pakollista. Yksi vuoden kestävä kurssi tuotti lasten tv-ohjelmaa, toiset tekivät dokumenttielokuvaa yhdessä antropologien kanssa. Minä tulin kesken vuoden joten en päässyt käytännön kursseille mukaan.”
    Johanna pääsi kuitenkin lukemaan käytännön läheisiä kursseja muun muassa talk shown rakenteesta.
    ”Käsikirjoituksen editoinnin kurssin vetäjällä John Bernsteinillä oli hyvät suhteet Hollywoodiin ja hänellä oli muun muassa erilaisia työversioita Pretty Womaninin käsikirjoituksesta työ eri vaiheista.

Vampyyrien edessä

Johannan tanskalaiset opiskelutoverit olivat eliittiä. Karsinta oli tapahtunut jo perustasolla.
Elokuvahistorian suullisessa tenttissä kuulustelijoita on useita. Etukäteen saa kolmekymmentä kysymystä, joista yksi kysytään tentissä. Puhua pitää 20-30 minuuttia.
    ”Ilmaisukykyyn kiinnitetään ehdottomasti huomiota.”
    Tanskalaisen opiskelun kunnian himoisuudesta kertoo, että ylemmällä tasolla jokaisen kirjallisen tenttivastauksen lukee kaksi ihmistä. Opiskelija voi itse pyytää toiseksi tarkastajista yliopiston ulkopuolista asiantuntijaa!
    Johanna sai opintojärjestelmän ulkopuolisena vieraana joustavasti sopia tenttiajoista ja muodoista opettajien kanssa. Suomalainen kirjoitti paljon esseitä.

Minna Joenniemi