On keskiviikkoilta ja kello on 18.05. Televisioruutuun pyörähtää monelle jo tuttu Kauniiden ja rohkeiden tunnusmusiikki. ”Naiset on tässä just tommosia nyyhkyjä”, Tiina Torikka sanoo. ”Miehet toimii enemmän asiantuntijan roolissa.”
Kolmikko sanoo seuraavansa Kauniita ja rohkeita aina silloin tällöin. ”Ehkä kerran kahdessa viikossa”, Annika täsmentää. Juonessa pysyy kärryillä, vaikka sitä katsoo vain välillä. He eivät selvästikään pidä ohjelmaa suuressa arvossa, sillä sen sanotaan olevan hyvää taustahälyä. ”Opiskelijapiireissä tää on suuri vitsi nykyään…hyvin pitkälle ihmiset tietää mitä sarjassa tapahtuu”, Tero kertoo.
Eli sarjaa kuitenkin seurataan? ”Jos joku poika sanois, että katsoo Kauniita ja rohkeita joka päivä, sitä kyllä pidettäis vähän omituisena”, Tiina miettii.
Annikan mukaan sarjan naiset keskittyvät miehen pitämiseen, hoivaamiseen, tai vamppaamiseen. ”Miehet ei erotu persoonina, ne on enemmän poikia, aviomiehiä tai johtajia ja lääkäreitä.”
Kaikki ovat yhtä mieltä sarjan lajityypistä: puhdasta saippuaa! Saldoksi saadaan seitsemän naista ja yhdeksän miestä. Miehet johtavat.
Nainen on katseen kohteena
Jo yhden ohjelman perusteella viestinnän opiskelijoiden mielipiteet menevät yksiin juuri ilmestyneen tutkimuksen kanssa. Kaarina Nikunen, Iiris Ruoho ja Katja Valaskivi julkaisivat viime tiistaina tutkimuksen Nainen viihteenä, mies viihdyttäjänä – viihtyykö katsoja? Kolmen tutkijan ryhmä Tampereen yliopistosta selvitti prime timen viihde- ja fiktio-ohjelmien sukupuolikuvastoa. Selvityksen mukaan televisioviihteen maailma tuottaa pääosin maskuliinista katsojuutta sekä määrällisesti että laadullisesti. ”Nainen on pääosin katseen kohteena ja mies on kulttuurinen normi”, Ruoho selittää. ”Mies ei näyttäydy sukupuolena vaan ammattinsa edustajana.”
Telkkari käännetään Maikkarilta Ylen kakkoselle. Sieltä alkaa kello 19.10 ranskalainen draamasarja Liekehtivät sydämet.
Annika ja Tiina eivät ole seuranneet sarjaa, Tero on katsonut sen kerran prepatakseen ranskan kieltään. Kolmikko tapittaa ruutua paljon keskittyneemmin kuin Kauniiden ja rohkeiden aikana. ”Tämmösiin sarjoihin on vaikea päästä sisään, jos ne on menny jo jonkin aikaa”, Tero sanoo ja yrittää samalla laskea ruudussa vilahtelevia naisia ja miehiä. ”Amerikkalaisiin sarjoihin verrattuna noi naiset vaikuttaa paljon luonnollisemmilta, ne ei oo niin laitettuja”, Tiina huomioi. ”Tässä on miesten ja naisten välillä avointa konfliktia, kunnon ranskalaista tempperamenttia eikä sellasta amerikkalaista kyräilyä”, Annika jatkaa.
Yhteenvetona sarja leimataan perusdraamaksi, jossa naiset ovat toimijoina. Naisia on kahdeksan ja miehiä yhdeksän.
Eurooppalaisia sarjoja pidetään yleisemminkin laadukkaampina. ”Niissä naisilla on ryppyjä ja riippurinnat”, Tero kertoo laatukriteereistään. Hyvinä porukka pitää erityisesti englantilaisia sarjoja, joita tuli kuulemma ennen paljon enemmän. Nyt Tiina keksii yhden: Kyllä Jeeves hoitaa.
Krapulapäiviksi saippuaa!
Sunnuntai on opiskelijoiden telkkari-päivä. ”Silloin pitäis tulla kaikki saippuat ja Simpsonit, kun on kuitenkin krapula”, Tiina vaatii. ”Sunnuntaisin tulee yleensä vaan joku Ruutulippu tai muuta urheilua, yäk!” Annika säestää. ”Silloin kun Rooman sheriffi vielä tuli, se jäi kerran kokonaan pois jonkun urheilulähetyksen takia. Mun sunnuntairituaali meni täysin pilalle.”
Nikusen, Valaskiven ja Ruohon mukaan maskuliininen alue televisiossa on arvostettua ja nainen liitetään massakulttuuriin. ”Ihmiset eivät edes kyseenalaista esimerkiksi urheilutulosten tärkeyttä”, Kaarina Nikunen ihmettelee. ”Urheilun oletetaan ilman muuta ansaitsevan paikkansa ennen sarjaviihdettä.” Nikusen mielestä television tuotantoportaan tulisi miettiä, kenen ehdoilla ohjelmat halutaan lähettää. ”Katsojien valta valita on vähäinen, he katsovat prime time -aikaan sitä mitä lähetetään.”
Viihteen leimaaminen vähemmän tärkeäksi aiheuttaa Nikusen mukaan sen, että kiinnostavaakaan viihdettä ei tuoda tarpeeksi esiin. Tutkimuksessa mainitaan sukupuolen käsittelyn kannalta mielenkiintoisina ohjelmina muun muassa Fitz ratkaisee, Alma ja Doris sekä Todella upeeta. ”Ohjelmia on kuitenkin vaikea löytää, koska sarjojen lähetysaikoja muutellaan koko ajan.”
Kello 20.00 tv käännetään taas kolmoselle. Alkaa ruokaohjelma Bon Appétit.
Jukka Orestolla on vieraanaan vuoden kokki Aki Wahlman ja kaksi pikkulasta. Yhdessä väännetään tacoja. Wahlman edustaa kolmikolle perinteista miespuolista kokkia, joka häärää koko ajan. ”Teijan keittiössähän keskitytään enemmän sosiaaliseen puoleen kuin ruuanlaittoon”, Annika tietää. Juontajasta tulee mieleen pehmoisä. ”Toi ei oo niin tavallista, että miehet juttelee pehmosia…tommosta kun syödään tacoja ja juodaan maitoa. Yleensä miehet on enemmän asiantuntijoina”, Tiina miettii. Tytöille ei kuitenkaan tule mieleen yhtään vastaavanlaista naisjuontajaa. ”Amazonian Manna ja Yazka on ehkä ainoot”, Annika miettii. ”Ja sitten nää hauskat ullatapaniset sun muut.” Teroa ohjelman mieskuva ei puhuttele. ”Tuntuu kuin naiset myisivät juontajan kautta semmosta roolia, ettei mies kuitenkaan keittiössä mitään osaa.” Naisia ohjelmassa esiintyy kaksi ja miehiä viisi. Miehet ovat johdolla 23-17. Tutkijat taitavat olla oikeassa.
Sukupuoliroolit lajityypin mukaan
”Ei pidä!” vastaa kolmikko yhteen ääneen kysymykseen pitääkö ohjelmien vastata todellisuutta. ”Telkkarihan on just pakoa todellisuudesta”, Tero sanoo. ”Riippuu tietysti vähän tyylilajista.”
Eri ohjelmatyyppien sukupuoliroolit osataan helposti istuttaa omiin lokeroihinsa. Esimerkiksi draamasarjoja kuvaavat kolmikon mukaan vahvasti reagoivat naiset ja viileät miehet, jotka pitävät homman kasassa. ”Hyvät vastaan huonot naiset sekä järkevät miehet”, Tiina täsmentää. ”Nuortensarjoissa taas miehetkin kieroilee enemmän.”
Tässäkin opiskelija-arvioijat ovat Tampereen tutkijakolmikon linjoilla, sillä tutkimuksen mukaan juuri nuortensarjoissa tartutaan rohkeimmin sukupuoleen ja identiteettiin liittyviin kysymyksiin.
”Uutistenlukijan sukupuolella ei ole merkitystä”, Tero sanoo Eeva Polttilan avatessa kello 20.30 keskiviikkoillan uutislähetystä TV1:ssä. Tytöt ovt sitä mieltä, että politiikka-, talous- ja ulkomaanuutiset ovat pääosin miesten tekemiä. ”Naiset ehkä hakis tiedostamattaankin enemmän naisia haastateltaviksi”, Tiina pohtii. Annikan mielestä on aina kiva nähdä asiaohjelmissakin nainen miehisellä alueella, kuten urheilulähetyksissä.
Ennakkoaavistuksesta huolimatta sukupuolijakauman lopputulos yllättää: kaksi naista ja 21 miestä! ”En kyllä varmaan ois kiinnittäny tähän huomiota, jos en laskis”, Annika myöntää.
Illan päätteeksi tulee kello 21 kolmoselta vielä Melrose Place. Annikan mukaan sarjassa on miehillä paljon voimakkaampi rooli kuin amerikkalaisissa sarjoissa yleensä. ”Miehet on oikeita nilkkejä.” Tiinan mielestä nuorille suunnatut sarjat eivät voi olla ottamatta huomioon erilaisia sukupuolirooleja ja yhteiskunnallisia ongelmia, koska ne ovat nykynuoren arkipäivää. Melrose Placestäkin löytyy yksi homo, insestin uhri, alkoholisti, paha poika, rämäpää tyttö jne. Opiskelijakolmikon mielestä sarja ei kuitenkaan kovin paljon sukupuolirooleja riko. ”Naiset ei ole ikinä yksin, vaan hakevat koko ajan miehen rinnalleen. Se on sellasta näennäistä itsenäisyyttä, että ollaan hyvissä ammateissa”, Tero sanoo.
Tiina uskoo, että elokuvat tuovat monipuolisempia sukupuolirooleja myös tv:n puolelle, mutta hitaasti. ”Komedia pystyy ehkä rikkomaan roolirajoja eniten”, Annika miettii. Kolmikko uskoo kuitenkin, että menee vielä kauan ennen kuin mies naisen roolissa on muuta kuin hauska.
Tämän illan Melroce Place -jaksosta bongataan kahdeksan naista ja yhdeksän miestä. Lopputulos on pökerryttävä: yhteensä 27 naista ja 53 miestä. Miehiä on siis keskiviikon viidessä ohjelmassa lähes puolet enemmän kuin naisia.
Luvut eivät kerro koko totuutta, mutta näyttävät suunnan. ”Kuvakulttuuri on niin vallitsevaa, että on merkittävää minkälaisia sukupuolirepresentaatioita tv:ssa nähdään”, Kaarina Nikunen sanoo. ”Ne eivät suoraan ohjaa elämää, mutta niiden kautta tuotetaan kulttuurisia ideaaleja.” Tästä on nostettava vielä suurempi haloo!
Katarina Eriksson
Kuva: Arhi Kuittinen
