On aikainen tiistaiaamu. Nuoret tiput istuvat tuoleillaan silmät ristissä ja koivet hermostuneesti vispaten. Istuntosalin lämpötila on miellyttävä 22 C°. Tänään nuoret kunnallisvaaliehdokkaat saavat hetkisen leikkiä täysikasvuisia, päätöksiä munivia kanoja. Kanaemo, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Suvi Rihtniemi (kok) on luvannut vetää heille ihka oikean leikkivaltuustonkokouksen.
Rihtniemi napauttaa kokouksen alkaneeksi. Valtuutetut esittävät valmistelemansa kirjalliset toivomusponnet. Kun muut vielä hämillään rapistelevat papereitaan, vihreiden Veera Mustonen nappaa ahnaasti ensimmäisen puheenvuoron: ”Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut…”
Alku näyttää masentavalta. Mustosen ponsi Yliopistokadun muuttamisesta kävelykaduksi menee läpi 8-0. Osku Pajamäen (sd) vaade Vantaanjoen vesistöjen lannoitepäästöjen mimimoimisesta samoin 8-0. Ja kuka voisi vastustaa kristillisten Marjut Virvosen ideaa kaikkien pyöräteiden merkkaamisesta samalla värillä? Nehän on kaikesta samaa mieltä! Pyörimme tylsistyneinä toimittajantuoleillamme: Taitaa tulla helvetin pitkä ja tylsä kokous.
Mutta silloin jysähtää poliittinen täsmäohjus! Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki vaatii armeijan käytössä olevien saarten luovuttamista kaikkien helsinkiläisten virkistysalueiksi. Kokoomuksen Sari Sarkomaa äänestää tyhjää ja levittelee tuskissaan käsiään: ”Ei voi äänestää, kun ei tiedä miten tärkeitä ne on sillai strategisesti…”
”Kaikki ei elä yhdeksästä viiteen todellisuutta”, mutisee unenpöpperöisen oloinen Antti Kuronen (rkp) ja haluaa kaupat ja kioskit auki myös öisin ja viikonloppuisin. Vasemmistoliiton, demareiden ja kristillisten palleilta kuuluu jyrkkä ei.
Näistähän löytyy mielipide-eroja! Jalostamon lämpötila nousee 24 C° asteeseen. Ja aina parempaa seuraa: Kepun Taina Kaasalaisen ehdotus kaupungin virastojen työajan jakamisesta 6+6 tuntiin nostaa ruotsalaisen ja kokoomuslaisen niskauntuvat pörröön. Helena Yli-Rengon (nuors) ajama nuorten yrittäjien tukeminen taas kummastuttaa demareita ja vasemmistoliittoa.
Sitten räjähtää varsinainen sanalöylyttely ja aatteellinen kismailu. Pitääkö Helsingin tuloveroprosenttia alentaa puolella prosenttiyksiköllä? Kokkari, nusu ja ruotsalanen haluavat verot alas, kulutuskysyntää, tätä kautta työpaikkoja ja blablabla. Muut pistäisivät rahat palveluihin, perustaisivat julkiselle sektorille virkoja ja blablabla. Lämpötila nousee 26 C° asteeseen.
”Toivon, että arvoisat valtuutetut eivät sorru kaupunginjohtaja Eeva-Riitta Siitosen tapaan tässä asiassa populismiin”, Pajamäki mouhoaa ”Siitosen karkkirahoista”. Kepun Kaasalainenkaan ei sorru populismiin, vaan korostaa, että monissa päiväkodeissa lapsilla ei ole edes piirustuspaperia.
Sarkomaa tiivistää oikeiston tunnot napakasti: ”Jos sanot veroäyrin alentamiselle ei, niin sanot ei myös työttömille.”
Mustonen hirnuu.
”Minä valitsen työn, enkä tukea”, Sarkomaa jatkaa.”Nyt on aika välittää, eikä valittaa”. Myös Kuronen on samoilla linjoilla ja näkee, että veronalennuksella olisi psykologisesti hyvä vaikutus ihmisiin. ”Positiivisella asenteella tämä maa nousee”.
Puna-vihersiipi panisi rahaa sairaaloiden uusiin virkoihin. Sarkomaa painottaa avohoitoa ja kotihoitoa.
”Sarkomaan visiot johtavat siihen, että kohta kadut on täynnä mielisairaita. Silloin Kurosenkin toiveet iloisista ilmeistä toteutuisivat”, Pajamäki nälvää porvareita.
Keskustelu kiihtyy. Lämpötila kohoaa 30 C° asteeseen.
”Osku ei näe nenäänsä pitemmälle”, tykittää Sarkomaa. Pajamäki tirskuu.
”Pajamäki puuttuu vain seurauksiin, ei itse sairauteen.”
Äänestyksessä veroäyrin alentaminen 16,5 penniin voittaa. Porvarit juhlivat. ”Oikeus voitti”, Kuronen hihkuu. Sarkomaa tuulettaa.
Porvareiden ilo on ennenaikainen. Mustonen tekee toivomusaloitteen, jossa veroalen aiheuttama vähennys verokertymässä korvattaisiin energia- ja jäteveron vastaavilla korotuksilla. Tehostaakseen toivettaan hän ilmoittaa valtuutettu Pekka Saurin tukevan aloitetta. Näkymättömän Saurin ilmaantuminen paikalle aiheuttaa hetkellistä hämmennystä.
Kuronen ja Sarkomaa vaikuttavat närkästyneiltä Mustosen omalaatuiseen kokouskikkailuun. Äänestyksessä selviää, että kikkailu kannattaa. Energia- ja jäteverot nousevat – kunnallinen kokonaisveroaste pysyy samana.
Mustonen muikuilee. Sarkomaa uikuttaa ja laskee pettyneenä otsansa pöytään.
Suvi Rihtniemi kopauttaa kokouksen päättyneeksi.
Hoipumme voipuneina mutta ilahtuneina ulos kokoushuoneesta. Nuoret ehdokkaat eivät olekaan kaikesta samaa mieltä! Heiltä löytyy aatteellisia eroja, jotka näkyvät jopa päätöksissä. Aate määräytyy oman puoluekannan mukaan.
Kanaemo Rihtniemi yhtyy mielipiteeseemme. Hän erottaa tiput helposti toisistaan. ”Puheenvuoroista paistoivat läpi kaikkien taustaryhmät, ihan selvästi. Perustelut olivat hyvin samantyyppisiä kuin kunkin puolueen oikeilla valtuutetuilla.
Tiput omissa höyhenissä
Poliittisista tipuista erottaa heti päällepäin missä hautomoissa ne ovat kuoriutuneet. Osku Pajamäki on thatimpi kuin Take That: hymypojan kimaltelevat silmät ovat kuin teinitytön päiväunelmista. Demariksi Oskun tunnistaa pikkuradikaaleista oransseista farkuista ja siististä vetskaripaidasta.
Osku, 26, on tipusista kokenein kunnallispolitiikassa. Hän on jo edennyt kaupunginhallituksen varajäseneksi. Kansantaloustieteen opinnot ovat retuperällä, sillä demarinuorten puheenjohtajuus sun muut toimet ovat vieneet Oskun mennessään.
Kuukauden nuorsuomalaisissa vaikuttaneen Helena Yli-Rengon curriculum vitaeta voittaa tuskin kukaan: Syntynyt Los Angelesissa, kuuden ällän ylioppilas, tohtorinväikkäri Teknilliseen korkeakouluun tekeillä, Euroopan mestaruus insinööritaidoissa, Suomen mestaruus golf-kisoissa.
24-vuotias nusuuden nusuuntuma on ehtinyt ottaa kosketusta kansaankin: Hän on ollut kerran Töölön torilla kesätöissä! Eikä nusu olisi nusu, ellei jakkutakin alta pilkistäisi paidan kaulukset ja rinnuksissa koreilisi sydämenmuotoinen pukukoru.
Sari Sarkomaa, 31, kuuluu ikänsä puolesta pikemmin käpy- kuin tipukaartiin. Lookki on kokoomuslainen: pikkukonservatiivinen minihame, tumma bleiseri ja helmikorvikset. Entinen kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja on kivunnut eduskuntaryhmänsä sosiaalipoliittiseksi sihteeriksi. Röntgenhoitajaksi hän valmistui jo kahdeksan vuotta sitten, mutta terveydenhuollon kandin paperit tulivat vasta tänä vuonna.
Vihreiden Veera Mustonen, 24, pukeutuu maanläheisiin väreihin ja pitää tukkaa pannalla. Naamasta näkee, ettei tupakka maistu, mutta uinti ja jumppa senkin edestä. Muutenkin Euroopan vihreiden nuorten puheenjohtaja on raivostuttavan puhtoinen: Nätti, muttei kaunotar, älykäs muttei hikipinko, opiskellut kognitiotieteitä nopsasti muttei liian nopsasti, innokas ja iloinen, mutta vähän huono esiintymään.
Tietojenkäsittelytieteen opiskelija Paavo Arhinmäellä on punainen college-paita ja hipahtava polkkatukka. Arvatenkin tässä on vasemmistoliiton uusi 19-vuotias toivo – ja tietysti sivarissa! Mutta kuinka Arhinmäen ideologiaan istuu, että hän ollut kesätöissä McDonaldsissa?
Ruotsalaisten Antti Kurosen, 26, nuorekas paitapusero ei ole ihan niin öky kuin rkp:läiseltä odottaisi. Mutta hän onkin toimittaja ja koulutukseltaankin melkein toimittaja. Pienen boheemiuden voi siis antaa anteeksi.
Taina Kaasalainen, 26, näyttää siisteissä vihertävissä vaatteissaan ja älykkörilleissään erehdyttävästi kiltiltä kristilliseltä, mutta hän onkin kiltti kepulainen, syntyjään Vammalasta. Pienenä hän halusi YK:n pääsihteeriksi, mutta ainakin toistaiseksi tärkein luottamustoimi on Emmi-Iidan kummitätiys – pienet järjestötoimet ovat toisarvoisempia. Taina ei ole päässyt valtiotieteelliseen, joten hän on tietojenkäsittelytieteen opiskelija.
Kristillisten Marjut Virvonen, 26, on puolestaan villapuserossaan ja vähän liian pitkissä lahkeissaan kovin kepulaisen oloinen. Marjut opiskelee yliopistolla kun ehtii. Pääasiallisesti hän on kristillisten nuorten puheenjohtaja ja järjestötöissä. Ja naimisissa, tietysti.
Marko Junkkari ja Mari Manninen
Kuva: Niko Nurmi
