Yliopistossa on käytetty viime vuosina valtavasti energiaa yliopiston imagon kohentamiseen. Asiaa pönkittämään perustettiin pari vuotta sitten oikein imagotyöryhmä. Viestinnän laitoksella tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan yliopiston on kuitenkaan turhaa surkutella imagoaan, sillä ihmisillä on hyvin myönteinen kuva yliopistosta. Edes julkisuuteen nousseet naisopiskelijoita ahdistelevat professorit tai Carl Öhman -kohu eivät näytä horjuttavan ihmisten uskoa yliopistoon. Negatiivisia yliopistouutisia sättineiden yliopistojohtajien näkemykset joutuvatkin tutkimuksen valossa outoon valoon, sillä 85 prosenttia yliopistoa käsitelleista jutuista oli myönteisiä. Yritysten ja pankkien viestintäpäälliköt saisivat tällaisesta tuloksesta varmaankin roiman palkankorotuksen.
Myönteisen yleisimagon takaa paljastuu kuitenkin myös kolikon mustunut puoli, joka leimaa etenkin yliopistolaisten kuvaa Alma Materista. Sitä ei hinkata paraatikuntoon imagotyöryhmiä pykäämällä tai korulauseita lurittelemalla. Yliopiston katsotaan kärsivän samoista vaivoista kuin muidenkin perinteisten instituutioiden: byrokraattisuudesta, hidasliikkeisyydestä, sisäisistä ristiriidoista ja itseriittoisuudesta. Eikä tässä kyllin. Yliopiston opetusmenetelmät koetaan vanhanaikaisiksi, opiskelijoiden ja opettajien suhteet etäisiksi ja suhteet elinkeinoelämään kehittymättömiksi.
Yliopiston todellinen imago-ongelma ei siis ole tiedotusvälineiden vaan sen itsensä syytä. Valitettavan moni opiskelija kun voi yhtyä arvosteluun.
Yliopistolaisten, niin opettajien kuin opiskelijoiden, on aika katsoa peiliin. Imagon kohotus voi tapahtua vain käymällä käsiksi ongelmiin. Filosofiseen korkealentoisuuteen jämähtävän yliopistokritiikan tilalle tarvitaan konkreettisia parannusehdotuksia. Omaan itseriittoisuuteensa sortuneiden nuorten tutkijoiden kokoama pamfletti Kohti McDonald´s -yliopistoa? osoittaa, että tähän on vielä matkaa. Korkeakoulupolitiikkaa mutkinnaan tieteellisesti ruotivasta kirjasta puuttuvat tyystin toimenpide-ehdotukset, joten se jää huitaisuksi ilmaan.
Esimerkiksi opetusta ja oppimista voidaan kehittää parhaiten eläytymällä opiskelijoiden arkeen. Tällöin esimerkiksi tulosjohtamisesta paljastuvat myös sen positiiviset piirteet: täydellinen vapaus johtaa opiskelijoiden sortamiseen ja viidakon lakeihin. Siksi tarvitaan tavoitteita, kannustimia, yhteistyötä, tiedon janoa sekä innostusta.
Jarkko Vesikansa
päätoimittaja
