Voiko tekoäly(yn) rakastua?

T:Teksti:

Helsinkiläisiä scifin ystäviä hemmoteltiin syyskuun puolivälissä harvinaisella herkulla, kun vuonna 1994 Tähtivaeltaja-palkinnon romaanillaan Kuuma pää voittanut brittikirjailija Simon Ings kävi julkistamassa romaaninsa Kuumalinja suomennoksen. Suomalaisessa kirjakaupassa järjestetyssä yleisötilaisuudessa kiinnostuneilla oli tilaisuus kuunnella kirjailijan ajatuksia niin Kuumalinjan teemoista kuin yleisemminkin scifin merkityksestä yhä teknistyvämmässä ja verkottuvammassa maailmassa. Ingsiä on nimitetty ”kyberpunkin uudeksi Gibsoniksi”, mikä kertoo kyllä kyseistä scifin alalajia tunteville lukijoille jotain hänen tyylistään, mutta tuottaa kirjailijalle itselleen harmaita hiuksia. ”Kieltäydyin pitkään kokonaan lukemasta Gibsonia juuri siksi, että minua verrattiin häneen”, Ings kertoo ja korostaa juurtensa olevan aivan muualla, nimittäin brittiläisessä scifi-perinteessä. Ings kertoo ajautuneensa juuri scifi-kirjailijaksi, koska siten hän tunsi voivansa käsitellä värikkäästi ja energisesti vaikeitakin aiheita. Scifi käsittelee hänen mukaansa aivan samoja inhimillisiä perusasioita kuin kaikki muukin kirjallisuus, ainoastaan erilaisilla välineillä. Scifi on usein luonteva valinta juuri nuorelle kirjailijalle, sillä kyseisen genren sisällä on käytössään välineitä, jotka voivat korvata esimerkiksi puuttuvaa elämänkokemusta. ”Uskon, että jokainen scifi-kirjailija siirtyy iän ja kokemusten karttuessa pikku hiljaa yhä lähemmäs main streamia – niin on käymässä itsellenikin”, kolmikymppinen Ings pohtii.
     Kuumalinja on kuitenkin täysiveristä scifiä, joten ehkä ei ole pelkoa, että olisimme ainakaan vielä menettämässä Ingsiä valtavirralle. Kyseessä on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina maailmasta, jossa käsitys ihmisenä olemisesta poikkeaa radikaalisti siitä, mihin me olemme tottuneet. Enää ei ole itsestäänselvää edes se, että ihmisten välttämättä täytyisi syntyä, kuolemasta puhumattakaan.
    Inhimillisyyden määritelmän hämärtyessä ihmiset alkavat muuttua yhä konemaisemmiksi ja paeta ympäröivää maailmaa. Samaan aikaan itse itseään kasvattava tekoälyverkosto haluaa inhimillistyä voidakseen aistia miltä maailma tuntuu. Tasot kohtaavat toisensa, kun kirjan ihmissankari Ajay ja keinotekoinen virtuaalisankaritar Rosa kokevat lyhyen rakkaustarinan, mutta erkanevat jälleen Rosan jatkaessa kehitystään yhä inhimillisemmäksi ja Ajayn taantuessa päinvastaiseen suuntaan. Kuumalinjan keskeinen kysymys onkin, mikä tekee jostakin luonnollisen ja toisesta keinotekoisen. Miten ihmiset voivat perustella olevansa ”aidompia” kuin koneet? Ings ei myönnä pelkäävänsä koneiden vallankaappausta. ”Meidän täytyy muistaa, että todellisuudessa teknologia ei muovaa yhteiskuntaa, vaan yhteiskunta käyttää teknologiaa haluamallaan tavalla. Uudet keksinnöt saattavat muuttaa elämäämme melkoisesti, mutta mitään ratkaisevaa käännettä ne eivät tuo mukanaan. Tietoverkkojen kehittyminen ei loppujen lopuksi liene ihmiskunnan historiassa juuri sen suurempi juttu kuin puhelimen keksiminen aikoinaan oli.”

Simon Ings: Kuumalinja (Hotwire 1995; suom. Ville Keynäs, Loki-Kirjat). Hinta 77 mk.

Satu Elo
Kuva: Nico Backström