Akateemisilla työmarkkinoilla humanistit ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Perinteisesti humanistien työpaikat ovat löytyneet julkiselta sektorilta, mutta nyt julkisesta sektorista enää ole työllistäjäksi. Opettajat ja kielten lukijat työllistyvät vielä joten kuten vanhoja kanavia pitkin, mutta pahemmassa pulassa ovat ne, joilla ei ole selkeää ammatti-identiteettiä.
Helsingin yliopiston rekrytointipalvelut selvitti humanistisesta tiedekunnasta vuosina 1992-93 valmistuneiden humanistien sijoittumista työelämään. Viime vuoden toukokuussa 65 prosenttia vastanneista oli töissä. Puolet vastanneista oli siirtynyt yliopiston ulkopuoliseen työhön ja lopuilla työnteko lomittui työttömyyden, lastenhoidon ja opiskelun kanssa. Työttömänä oli valmistumisen jälkeen ehtinyt olla useampi kuin joka neljäs.
Vuonna 1994-95 valmistuneiden humanistien tilanne ei ole edeltäjiään parempi. Jussi jätti gradunsa viime heinäkuussa Suomen kielen laitokselle. Vuoden loppuun mennessä hän haki yli kolmeakymmentä paikkaa, joista yksi oli suoraan suunnattu suomenkielen lukijoille ja loput yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneille. Tammikuussa tärppäsi, kolmen kuukauden toimistosihteerin sijaisuus valtsikan kirjastoon aukeni rekrytointipalveluiden kautta. Nyt Jussi on jälleen työttömänä, mutta tulevaisuus näyttää sikäli hyvältä, että työ kirjastossa jatkuu kesällä vähintään toisen kolmen kuukauden verran.
Anna jätti taidehistorian laitokseen taakseen vuoden 1994 lopussa. Oman alan työpaikkoja on sen jälkeen ollut haettavana koko maassa vain neljä kappaletta. Vuoden työttömyyden jälkeen Anna pääsi työllistämistuella kotikaupunkinsa yliopiston kirjastoon toimittamaan henkilökunnan julkaisuluetteloa. Kun tuki päättyy, uutta työtä ei ole tiedossa. Anna on väsynyt, muttei halua nähdä tilannetta henkilökohtaisena epäonnistumisena. ”Työttömiä humanisteja on paikat pullollaan”, Anna sanoo.
Rekrytointipalveluiden kyselyyn vastanneista humanisteista oli tullut arkistonhoitajia, amanuensseja, opettajia, osa-aikamyyjiä, toimistoapulaisia ja duunareita. Erään vastannut sanoi opiskelustaan ”hauska mielenkiintoinen ja hyödyllinen ala, joka ei kuitenkaan valmista mihinkään”. Valmistuneet kaipasivat humanistien työllistymisstrategiaa, markkinointia ja yhteyksiä yrityksiin.
Rahat jaetaan työllistymisen mukaan
Akavan koulutus- ja työvoimapoliittinen sihteeri Heikki Lieteen mukaan tähän asti useissa oppilaitoksissa on ollut vallalla ajatus ”opetetaan me mitä opetetaan, työllistyminen on muiden päänsärky”. Nyt yliopistojenkin halutaan ottavan vastuuta opiskelijoiden työllistymisestä. Tulevaisuudessa rahoja jaetaan myös sen mukaan miten oppilaitoksesta työllistytään. Lieteen mielestä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että talosta on löydyttävä työllistymisstrategia. ”Tuetaan niitä oppilaitoksia, jotka yrittävät luoda yhteyksiä työelämään”, Liede toteaa.
Humanistisen tiedekunnan suunnittelija Jussi Piekkala kertoo, että asia on suhteellisen uusi yliopistolla. Rekrytointipalveluilla luotiin muodolliset puitteet, mutta se ei vielä riitä. ”Rekryt luovat kontakteja yliopiston ja työelämän välillä, mutta suurin ongelma on siinä, miten uusi ajattelutapa saadaan vietyä jokaisen opettajan ja professorin pääkalloon”, Piekkala sanoo. Hänen mukaansa professorit ajattelevat helposti, että kaikista tehdään tutkijoita.”Tutkijoiden kouluttaminen on ihan oikein, mutta vain murto-osa voi todella sijoittua tutkijoiksi, suuri massa menee maailmalle ja he tarvitsevat jotain muuta.” Vuonna 1995 tiedekunnasta valmistui 359 ihmistä.
Rekrytointipalveluiden humanistisen tiedekunnan vastaavan Kari Huittisen mielestä tärkein kontakti työelämään on rekryjen tietokantaa tietokannan ylläpitäminen. Tämän lisäksi oleellisia ovat erilaiset teemapäivät sekä opiskelijoiden ja yritysten tapaamiset. Kielten lukijoille voidaan järjestää yritystapaamisia, mutta taide-, perinne- ja kulttuurialat tuottavat ongelmia, koska ne hajoavat liian paljon.
”Huuhaa-tutkinnon maine”
Rekryjen kyselyyn vastanneet toivoivat opiskelulta arkityössä tarvittavia taitoja. Nyt humanistit ovat siinä tilanteessa, että työelämässä tarvittavat taidot hankitaan vasta valmistumisen jälkeen.”Työmarkkinoilla humanistisilla tutkinnoilla on huuhaa-tutkinnon maine – ja ihan ansiosta”, kritisoi yksi Rekryjen tutkimukseen vastannut.
Kai Myllyneva johtaa hyvin koulutetun henkilöstön vuokraamiseen erikoistunutta Avalia Oy:tä. Työssään hän on huomannut, etteivät humanistit osaa myydä itseään. Syy ei ole humanistien vaan koulutuksen, joka ei painota liike-elämän malleja. Myllynevan mukaan humanisteilla olisi mahdollisuuksia yleisliikkeenjohdollisissa tehtävissä. ”Yritysmaailmassa on tietysti vielä niitäkin, jotka eivät osaa ajatella, että humanisteista löytyisi sopivia, mutta pääasiassa katsotaan tehtäväkohtaisesti.”
Nokia Telecommunicationsin henkilöstöjohtaja Raimo Norlundin mukaan Nokia on viime aikoina suunnannut katseita enemmän yliopistoon päin, katseet eivät ole kuitenkaan kohdistuneet humanistiseen tiedekuntaan. Muutama humanisti on löytänyt paikkansa yrityksen henkilöstöhallinnosta, ”tällöin kyseeseen tulevat lähinnä psykologit”. Kielen kääntäjiä talossa on jonkun verran, mutta heilläkin on yliopistolta hankitun kielitaidon lisäksi kaupallinen tausta.
Akateeminen oppisopimus
Työkokemuksella saa töitä. Jotta pärjäisi työmarkkinoilla, työkokemusta pitää hankkia jo opiskeluaikana. SYL tutkii opiskeluiden ohella tapahtuvaa työssäkäyntiä. Kyselyyn vastanneista humanisteista 40 prosenttia kartuttaa työkokemustaan opiskelujen ohella. Tutkija Tiina Mäkinen toteaa, että lopulliset tutkimustulokset saadaan toukokuun loppuun mennessä mutta jo nyt näyttää siltä, että humanistien työkokemus on pääasiassa alepankassaa ja tiskaria.
Akavan Heikki Liede näkee humanistien tilanteessa myös toivoa, ”tilanteen synkkyys riippuu siitä tehdäänkö asialle jotain”. Liede ehdottaa yllättäviä aineyhdistelmiä, työllistymistä tukevia opintoja ja työharjoittelua. ”Työharjoittelun humanistisilla aloilla tekee vaikeaksi se, ettei tiedetä mikä opiskelijan tuleva työnkuva tulee olemaan.” Työkokemus jää helposti yleiseksi työkokemukseksi. Tiedekunnan suunnittelijan Jussi Piekkalan mukaan rahaa harjoittelupaikkojen lisäämiseen ei ole. Valmistuneille ollaan Lieteen mukaan suunnittelemassa uutta vastavalmistuneiden työllistämisohjelmaa. Liede kutsuu ohjelmaa akateemiseksi oppisopimukseksi. Akateemisessa oppisopimuksessa valmistuneelle räätälöidään työkokemusta tarpeen mukaan. Esimerkkinä Liede mainitsee humanistin, joka on lukenut harvinaisempia kieliä. Hänet voidaan sijoittaa esimerkiksi vientiyritykseen opettelemaan miten kauppaa käydään.
Uhkaako liike-elämä sivistystä?
Kaikkia ei ilahduta liikemaailman mukaanvetäminen. Rekryjen kyselyssä vastattiin myös ”ihmisnäkökulman oppiminen antaa uskoa siihen, että muitakin arvoja kuin pärjääminen ja suorittaminen on”. Rekryvastaava Kari Huittisen mielestä on hyvä, että liiketaloudellinenkin näkökulma tulee esiin, ”se vain antaa kovin pessimistisen kuvan, työelämä on paljon muutakin kuin liike-elämä.”
Työnantajaa ei voi pakottaa palkkaamaan ketään, josta hänelle ei ole hyötyä. Erään 1992 valmistuneen humanistin mukaan työhaastatteluissa pannaan paljon painoa atk:lle, kielille ja kirjanpitotaidoille, ”myös kulttuuritilaisuuksissa on nykyään osattava pitää rahat hanskassa”. Viime kädessä työllistymisestä vastaa ihminen itse. Kaikista ei voi tulla tutkijoita, eikä kaikista ole kannata tehdä ”bisneshumanisteja”, mutta tulisiko humanistisen tiedekunnan tarjota opiskelijoille mahdollisuus myös käytännönläheisiin aineisiin osana tutkintoa. Jos tiedekunta keskittyy vain tutkijoiden kouluttamiseen, tämän hetkinen opiskelijamäärä on liian suuri.
Kaikki pitävät tiukasti omastaan kiinni, erityisesti silloin kun puhutaan uudistuksista tai opiskelijamäärien vähentämisestä. Heikki Liede toteaa, ”keskusteluun vedetään mukaan humboldtilaiset ideat ja sivistysyliopisto. Joskus keskustelu vaikuttaa kovin tarkoitushakuiselta, todellisuudessa vastustetaan muutosta. Kukaan ei kiellä etteikö sivistysyliopistoa tarvita, mutta mitä tehdään niille, jotka syrjäytyvät työelämästä.”
Humanistinen tiedekunta keskustelee työllisyyskysymyksistä seuraavan kerran tiedekunnan kehittämispäivänä 14.5.
Satu Lehtinen
