Miltei kaikissa sarjakuvissa on mukana ripaus erotiikkaa, mutta kun se alkaa olla itsetarkoituksellista, on kyse seksisarjakuvasta. Eroottiselle sarjakuvalle on Suomessakin kysyntää, ja kustantajat julkaisisivat riemumielin myös kotimaista laatumateriaalia, mutta sitä ei ole. Ainoa tapa tyydyttää kysyntää on kääntää kansainvälisiltä messuilta tehtyjä löytöjä suomeksi.
Suomalaisia seksisarjiksen kustantajia on käytännössä kolme: Like, Good Fellows ja Jalava. Like toi Ralf Königin tarinat Suomeen, mutta varsinaisia pornoalbumeja on viisi: Gilbert Hernandezin Birdland, Anton Drekin Paula Patonki Piilokyttä narttu ja Frankensteinin perhekalleudet sekä Fonterizin X-misukat 1 & 2. Hannu Paloviidan mukaan pornosarjis on parhaimmillaan kun se parodioi itseään.
Liken pornosarjisten painokset liikkuvat parin tuhannen korvilla, mikä on normaalialbumeita enemmän. Seksisarjakuvan peruskäyttäjät ovat samoja kuin muillakin sarjakuvilla: 20-40 -vuotiaat miehet. Good Fellowsin sarjakuvakaupan Mika Laitinen tietää, että myös naiset ostavat seksisarjakuvia. Erityisesti naisille suunnattua pornosarjista ei hänen mukaansa ole. Suositun Roberta Gregoryn suttuisesti piirretyt lesbotarinat ovat pikemminkin poliittisia kuin eroottisia. Good Fellows on julkaissut tasokkaana pidetyn Milo Manaran Click-albumisarjan, joka myi hyvin.
Kustannus Jalavan Päivi Heininen kertoo, että pornosarjis on suosiolla jätetty LIKE:lle. ”Mikään ei myy niin hyvin kuin seksi ja väkivalta, mutta porno ei sovi meidän kustannuslinjaamme”, Heininen terottaa. Hän paljastaa kuitenkin, että syksyllä Jalavalta ilmestyy uusi eroottinen Milo Manara -albumi Gulliveriana.
Suomalainen tekee toppatakkierotiikkaa
Suomalaista seksisarjakuvaa kutsutaan toppatakkierotiikaksi. Tyylipuhtaimmillaan sitä edustaa Tarmo Koiviston Mämmilän turvaseksiä. Se on yksi 25:stä lyhytsarjasta tänä keväänä ilmestyneessäTuki-Laaki-albumissa. Tuore s/m -henkinen Ville Pirisen ja Iiris Simonin Nahka-Alma kuuluu suoraan suttusarjaan.
Kuvittaja Ville Tietäväinen piirsi viime vuonna yhdessä Harri Hannulan kanssa Jalavalle sarjakuva-albumin Hymyilevä Kuu, jossa oli hyvin niukalti paljasta pintaa. ”Meille vihjaistiin, että seuraavassa tarinassa voisi olla enemmän erotiikkaa”, Tietäväinen kertoo. ”Aina kun joku osaa piirtää realistisesti, häneltä pyydetään pornoa.” Tietäväisen mukaan sarjakuvapiirit ovat niin sisäänpäin lämpiäviä, että kukaan ei halua erottautua menestyvänä pornon tekijänä. Paine taiteellisemman sarjiksen tekemiseen tulee yhteisön sisältä.
* * *
Pornoleffoja kampuksella
Vain korttelin päässä yliopistolta on neljän vuoden ajan ollut seksielokuvateatteri, jossa pyörii kova porno aamusta iltaan. Samalla voi käydä katsastamassa yksityisen strippauksen.
Aikatalossa elokuvateatteri Bristolin alla on näytetty jo neljän vuoden ajan seksielokuvia. Minkö tasoista ja kuinka kovaa pornoa keskustassa näytetään? Ylioppilaslehden toimittaja kävi elokuvatutkija Veijo Hietalan kanssa katsastamassa King´s Cineman tarjonnan. Lipunmyyjä Leena kertoo alkajaisiksi, että verhojen takana tarjolla on myös private show, joka kestää 15 minuuttia. Tanssijan ja katsojan välillä on lasiseinä estämässä väärinkäsityksiä. Esityksen hinta on 150 markkaa ja siihen sisältyy myös elokuva, joka yksinään maksaisi 35 markkaa.
Elokuvateatterissa leijuu imelä sperman haju. Kaikki katsoja ovat miehiä, heistä suurin osa keski-ikäisiä. Hieman vinoon heijastavasta videotykistä tulee suomeksi dubattu ”Kauko Kooman” ohjaama Kelpaisiko sexi – Do You Think I´m sexy? Sama nauha pyörii koko päivän toistolla ja kelausvaiheessa kankaalta voi seurata Eurosportin juoksukisoja. Turun yliopiston elokuva- ja televisiotieteen laitoksen tutkija Veijo Hietala arvioi, että Kooman elokuva oli ”mainstream-pornoa, jossa on normaalia köyhempiä kuvakulmia ja erittäin vähän esileikkejä.” Hietalan mukaan leffan naamiointi suomalaiseksi on tehty hyvin kömpelösti. Alkutekstien nimet on vaihdettu suomalaisiksi vaikka ääninauhasta ja suunliikkeistä huomaa petoksen heti.
Hardcore-pornon tavaramerkiksi vakiintuneita lähikuvia sukupuolielimistä ja penetraatiosta (ns. meat shot) ei onnistuta kuvaamaan siististi. Toinen tunnusmerkki, ns. rahaotos (money shot eli come shot), on mukana. Siinä mies vetäytyy yhdynnästä ja purkautuu naisen päälle. Hietalan mukaan tässä ollaankin pornon keskeisimmän ongelman äärellä. ”Naisen orgasmista ei katsojalla, kuten ei tosielämässäkään, voi olla varmuutta, joten se samaistetaan miehen nautintoon. Siitä saadaan money shotin avulla visuaalinen varmuus.”
Vaikka King´s Cineman ovessa luvataan, että tarjolla on eroottista elokuvaa sekä miehille että naisille, pyörii videotyssä peruspornoa. ”Suomalaisilla naisilla on ongelmallinen suhtautuminen seksiin”, Leena pohtii. ”Vaikka kotona harrastetaan kovaa kamaa, videolta ja taivaskanaviltakin saatetaan kuluttaa hardcore-pornoa, ei sitä voi julkisilla paikoilla tunnustaa. Teatteriimme tytöt tulevat lähinnä humalassa polttariporukassa, ei juuri muuten.” Miesasiakkaatkin lähtevät liikkeestä usein luimistellen ja pälyillen ulos. ”Paikkaa ei mainosteta lehdissä, ettei se ärsyttäisi ihmisiä.”
Jan Erola
Kuva: Nico Backström
