Härkämäistä röyhistelyä (Reetta Räty)
Härkätaistelu on outoa. Luulisi, että ensimmäisestä kuuluisalle Las Ventasin härkätaisteluareenalle nousseesta naisesta tehty dokumentti selventäisi taiston motiiveja, taustoja tai moraalia. Mutta ei. Ruotsalaisen Susanna Edwardsin ohjaama Auringon varjossa on lattea esitys.
Kun tappaa härän, saa kukkia, rahaa ja kunniaa. Fanit repivät kullankiiltävää pukua ja kansa hurraa. Härän sylki valuu, veri lentää, kieli roikkuu suusta ja silmät mollottavat. Härkätaistelija Christina Sánchez röyhistelee rintaansa ja ärjyy kuin sonni. Hän heilauttelee punaista viittaa ja hiiviskelee härän ympärillä. Pikkupyörähtelyn jälkeen miekka heilahtaa ja eläin kellahtaa. Miksi näin?
Miksi ei näyttävyyttä, johon raivoisassa aiheessa olisi aineksia? Miksi ei outoja kuvakulmia ja armotonta taistoa elämästä ja kuolemasta? Miksi ei kerrota siitä, miten Sánches voitti pelkonsa ja tuli tutuksi miekan ja kuoleman kanssa? Miksi ei sijaa tunteille, katkeralle epäonnistumiselle tai hekumalliselle onnelle?
Miksi vain arkipäiväistä ja ällöttävää härkämäistä röyhistelyä?
Avartava sukellus härkäarenalle (Jan Erola)
Ruotsalaisen Susanna Edwardsin härkätaisteludokumentti ei suinkaan ollut ensimmäiseni. Varautuneesta ennakkoasenteestani ja elokuvan epätasaisuuksista huolimatta se kuitenkin raotti minulle härkätaisteluarenan portteja ensimmäistä kertaa. Ymmärsin ainakin tunnetasolla, miksi ja miten kova juttu härkätaistelu on espanjalaisille. Tajunnan tietä tasoitti kovasti se, että dokumentin päähenkilö oli nainen miehisessä lajissa. Päähenkilön kotipiirin haastattelut ja perhejuhlin kuvaaminen pehmensi suhtautumista pääteemaa kohtaan.
Sonnien rituaaliteurastus tuntuu vieläkin vieraalta touhulta, mutta elokuvan nähtyäni minusta tuli hieman suvaitsevaisempi tätä espanjalaista kulttuurimuotoa kohtaan.
