Pointteri: Ystävämme eläinystävä

T:Teksti:

Eläinten omistajat ovat jännittävää ja omalla tavallaan liikuttavaa porukkaa; uskollisia ja sisäsiistejä. Ulkopuolinen oppii heiltä paljon, jos vain hankkiutuu samalle aallonpituudelle. Omalla vastuulla kuitenkin.
    Viime viikonloppuinen umpiahdettu koiranäyttely avasi nimittäin silmät, pakotti tarkastelmaan ennakkoasenteitaan sekä toteamaan ne taas kerran oikeiksi. Helvetillisessä hajussa ja omituisen ihmisten joukossa vaeltelu herätti ostohalukkuuden sijaan sarjan kysymyksiä: keitä varten näitä karvapalloja hankitaan? mitä vikaa akvaariossa on?
    Koiranomistajilla viiraa päässä, mutta pitänee ajatella muodikkaasti eli positiivisesti. Lemmikit kertovat paljon omistajistaan. Ihmisten suunnatessa hoivaviettiään pikku mussukoihinsa, heistä paljastuu esiin piirteitä, joita ei muuten näkisi. Pelehtiessään piskinsä kanssa paatuneimmastakin kovanaamasta saattaa paljastua pyytettömyyttä ja uskollisuutta. Toisaalta pihalla kiusatun nörtin läksyttäessä säferiään hänestä saattaa kuoriutua esiin vaikka kuinka pätevä osapäivänatsi.
    Lemmikkieläimen pito on koulutusta elämään ja muistuttaa siten etäisesti filosofian maisterin tutkintoa: se ei valmista suoraan mihinkään ammatiin, mutta pitää kaikki ovet auki. Eläinten avulla voi sipaista valtakunnan keskiötä; kaikki muistavat viime presidentin vaaleista Ellun ja Uman vaalikoirat. Kettutytötkin todennäköisesti kääntäisivät mäkkärissä pihviä ilman lapsuutensa eläinoppeja. Vertaus humanistiin pätee muiltakin osin; samanlaisia lepertelijöitä ja yksikseenpuhujia saa hakea.
    Hassuin eläinystävän ominaisuus on kyky vaihtaa salamannopeasti identiteettiään. Tipauttamalla normaalin puheen sekaan muutaman koodisanan (”trimmi”, ”kynsien leikkuu”, ”meidän Gorba”) he alkavat kameleonttimaisesti muuttua lemmikeikseen. Heidän silmänsä alkavat kiiltää, he saattavat plotkauttaa kielensä hullunkurisesti ulos – hyvä etteivät ala läähättää. Puheenaiheet siirtyvät ihmeellisiin sfääreihin, jonne koiraa omistamattomalla on elinikäinen porttari. Jekylleistä tulee Hydejä. Ihmiset, joita olet pitänyt toivottomina nysvöinä, läpikäyvät kummallisen muodonmuutoksen. Yhtäkkiä heillä on mielipiteitä asioista – joita ei edes tiennyt olevan olemassa.
    Kannattaa kuitenkin muistaa, että eläinten ystävä on ärsytettynä vaarallinen. Joku näppärästi muotoiltu nokkeluus voi maksaa sinulle välirikon ihmissuhteissa. Korvauksesi voit joutua näyttelemään mielenkiintoa elikon suolentoimintaa ja luunsyöntiä kohtaan pitkänkin aikaa. Tunnustauduttuasi eläinten viholliseksi luottamuksen rakentaminen omistajaan voi olla hankalampaa – tai no, onkos tuolla enää väliä.
    Aktiivinen lemmikillä pelleily voi pahimmillaan johtaa ns. Malmi-Tapanila -syndroomaan. Kun keskeinen aivoaines muuttuu sertiksi, ihmisen persoonallisuus saa uusia piirteitä. Se alkaa viattomasti loputtomilla ulkoiluttamistarinoilla ja lemmikin älyn ylistyksinä (”Kaikki eläimet ovat persoonia”, ”Meidän Musti osaa kyllä ihan varmasti lukea mun ajatukset”).
    Pidemmälle ehtiessään se jatkuu vanhojen koiratietovisojen uusintakatseluina ja ammattilehtien selailuna. Tässä vaiheessa ei enää mitään ole tehtävissä. Eläinystävän taantuma jatkuu ja lopulta käy kuin Orwellin Eläinten vallankumouksessa; lopulta et enää erota, kumpi on eläin, kumpi on ihminen.

Pointteri