Aleksi Bardy ja Antti Karumo työstävät näkemäänsä päätyöhönsä, TV2:lla pyörivän Kotikatu-sarjan käsikirjoittamiseen. Sarjaa tehdään suomalaisittain poikkeavasti. Kun televisiosarjat ovat yleensä olleet yhden tai enintään kahden käsikirjoittajan hengentuotteita, syntyy Kotikadun teksti peräti viiden ihmisen voimin. Bardyn ja Karumon lisäksi työryhmään kuuluvat dekkarikirjailija Kirsti Manninen ja ohjaaja Veikko Aaltonen. Kaikkea koordinoimassa häärii käsikirjoitustuottaja Carl Mesterton, mies Metsoloiden takana.
Bardy ja Karumo eivät sattumalta ole ajautuneet samaan tiimiin. Kaverit tutustuivat toisiinsa jo vuonna 1990 Ylen käsikirjoittajakurssilla. Tätä ennen kummallakin oli takanaan keskenjääneitä yliopisto-opintoja. ”Olin varmasti yliopiston huonoin tietojenkäsittelyopin opiskelija”, Bardy muistelee. Tie käsikirjoittajaksi kävi opiskelijapolitiikan ja toimittajan ammatin kautta. Karumo puolestaan kuvaa itseään ”epäantropologisimmaksi antropologian opiskelijaksi”. Hänen ansiolistallaan on Teppo Turkin luotsaama kaksivuotinen Nova-koulutus. Vuodesta 1992 lähtien hän on elättänyt itsensä käsikirjoittamisella.
Kotikatuun pojat nykäistiin mustan huumorin sävyttämän fiktion Let¦s play Zeusin myötä. Montreuxin kilpailussa huomiota herättänyt ohjelma sai myös innostuneen tuottajan Kari Kyrönsepän liikkeelle ja ottamaan yhteyttä kaveruksiin. Korkeavuorenkadun liepeillä tapahtuvan perhesarjan kuvioihin Bardy ja Karumo ovat paneutuneet viime vuoden huhtikuusta lähtien.
Vaikka Kotikatu täyttää nykyään leijonanosan viikko-ohjelmasta, jää kummallakin aikaa myös omille projekteille. Kaiken hälyn keskellä Bardy lykkii eteenpäin opintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa, ja Karumo kirjoittaa vapaa-aikoinaan pitkää elokuvaa Claes Olssonille. Kavereiden yhteisenä projektina on jo vuosia muhinut vielä nimetön komediasarja, jota on kirjoitettu ohjaaja Janne Kuusta silmälläpitäen. Maailmanvalloituskin jatkuu; tänä vuonna Montreuxin kisoihin osallistutaan yhdessä käsikirjoitetulla ohjelmalla Laskettu aika.
Kutsuu kotikatu kuuma
Viikottainen 50-minuuttinen valmista Kotikatua edellyttää säntillistä viikkorytmiä. ”Maanantaisin kokoonnumme koko päiväksi ideoimaan, usein työrupeama menee tiistainkin puolelle. Teemme kohtausluettelot kahdeksi jaksoksi eteenpäin. Loppuviikosta kirjoitamme omia osuuksiamme ja lähettelemme ahkerasti fakseja sekä sähköviestejä toisillemme”, kuvaa Bardy prosessia.
Vaikka reaalimaailmassa on täysi talvi, eletään suunnittelusessioissa jo alkukesää. Karkea suunnitelma kevään yleisistä linjoista on laadittu valmiiksi. Tapahtumia seurataan seinälakanalta, johon on merkitty sarjan suuret linjat kymmeneksi jaksoksi eteenpäin. Keskeisissä osissa olevien tekemiset ovat paremmin tiedossa, sivuhenkilöiden tulevaisuudessa on enemmän pelivaraa. Käsikirjoitus on Kotikadun sydän. Sarja ei elä Hyvien herrojen kaltaisesta ajankohtaisuudesta, vaan pelkästään ulkokuvat pidetään vuodenaikojen mukaisina. ”Käsis ei jätä näyttelijöille paljoakaan varaa improvisoida”, arvioi Karumo. Toisaalta sarja on hyvin tuotantovetoinen. Lähtöasetelma, kiire ja taloudelliset raamit säätelevät kirjoittamista paljon.
Etukäteissuunnittelusta huolimatta kirjoittajat joutuvat välillä muokkaamaan kohtauksia uusiksi jopa muutaman tunnin varoitusajalla. Näin tapahtuu, jos esimerkiksi jakso osoittautuu liian lyhyeksi tai pitkäksi. ”Pääsääntöisesti meillä on oltava teksti valmiina kaksi viikkoa ennen kuvauksia, jotta järjestelijöille jää riittävästi aikaa miettiä käytännön toteutuksia. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, meillä on viiden jakson kaula tuotantoon”, kertoo Bardy.
Muista nöyryys
Käsikirjoittaja ei voi koskaan pitää itseään täysinoppineena. Signaaleja ulkomaailmasta ja pään sisältä on vastaanotettava jatkuvasti. Työ edellyttää vankkaa käsityöläistaitoa, rutiinia sen positiivisessa merkityksessä sekä orientoitumista nopeaan tuotantotempoon.
”Tässä ammattitaito on nopeutta kirjoittaa viisikymmentäkin liuskaa tekstiä viikossa”, Karumo kertoo. Aina ei osu maaliin. ”Joskus jää joku kohtaus esityksen jälkeen jurnuttamaan, että ei sen noin pitänyt mennä.”
”Kiire on ammatin huonoja puolia, mutta sitä vain on oltava nöyränä ja opeteltava tuotantotahti”, Bardy jatkaa. Tietyt sarjan rakentamista tukevat perusjipot ja -oivallukset ovat syntyneet kirjoittamisen myötä. ”Vasta tätä tehdessäni olen ymmärtänyt, että tv-sarjan tarkoitus ei ole seurata tavallista elämää yksi yhteen vaan se, että kerrotaan useita tarinoita samaan aikaan.”
Hahmojen tekemisiä voidaan ennustaa tiimin ”raamatusta”, opuksesta, johon on kerätty kunkin hahmon perustiedot, kuten henkilöhistoria, luonnekuvaus ja toiminta-alue. Eivätkö raamit ahdista? ”Ei, ne ovat työn kannalta pakollisia. Kun tiedämme kuinka Arttu reagoi vaikka myöhästyessään bussista, se helpottaa sarjan kirjoittamista”, kertoo Karumo. Hahmot kuitenkin joustavat tarpeen vaatiessa. Sarjan henkilöiden profiilin vuoksi ei tähän mennessä ole tarvinnut jättää mitään pois tekstistä.
Kotikadun kaltainen TV-sarja legitimoi itsensä katsojaluvuilla, halusivatpa tekijät sitä tai ei. Pienen epäröinnin jälkeen molemmat myöntävät, että puhe katsojaluvuista aiheuttaa välillä stressiä. Itse he eivät niihin tuijota, mutta tuottaja aina mielellään ottaa asian esiin. Kritiikissä molemmat luottavat pääasiassa itseensä. ”Kyllä sitä itse tietää, milloin jakso on ollut hyvä ja milloin huono.”
Miska Rantanen
Kuva: Lauri Mannermaa
