”Harjaa, harjaa”, kaikuu napakka huuto Myyrmäen jäähallin piippuhyllyllä. Ja tytöt ja pojat luuttuavat minkä ehtivät, vaikka eivät ansaitsekaan opiskelurahoja Servillä siivoojina. Jäärata kiiltää puhtauttaan, mutta tässä onkin nyt korkeammat panokset pelissä: kivi pitää saada lähemmäksi maalia kuin vastustajan kivi. Curling on alkujaan skotlantilainen joukkuepeli 1500-luvulta. Sen suosio on levinnyt Skotlannista Kanadaan, Keski-Eurooppaan ja lopulta Pohjolaankin. Ruotsissa harrastajia on tuhansia, Suomessa noin 500. Suomen curling-mekka on Hyvinkäällä, lisäksi peliä pelataan pääkaupunkiseudulla, Pieksämäellä, Kuopiossa ja Joensuussa.
Curling on mukana seuraavissa olympialaisissa, aikaisemmin se on esittäytynyt olympia-areenoilla näytöslajina. Suomalaisia curlaajia olympialaisissa ei nähdä, mutta maajoukkueella on kova hinku kohti kansainvälistä kärkeä. Toistaiseksi valmentajat ovat tuontitavaraa ja kelvolliset radatkin ovat lähes yhden käsin sormilla laskettavissa.
Helsingin yliopistoon curling tuli muutamia vuosia sitten: harrastusta oli lähinnä Limeksen piirissä. Tulevat matemaatikot, fyysikot ja tietojenkäsittelijät mieltyivät lajiin, jossa pääosassa on leppoisa yhdessäolo, ei hikinen vääntäminen tai kovaotteinen taklailu.
Jari Saarelainen pelasi curlingia jo lukiolaisena Hyvinkäällä. Harrastus sai jatkoa, kun hän tuli Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Aluksi pelaajat joutuivat värjöttelemään Myyrmäen jäähallin pihamaalla, missä kosteus tiivistyi kentän päälle viritettyyn pressuun ja valui curlaajien niskaan. Kun pelin suosio kasvoi, saivat curlaajat oman radan jäähalliin – nyt kelpaa pelata. ”Curling on enemmän ajanvietettä ja hauskaa yhdessä oloa kuin fyysistä urheilua”, Jari selittää lajin viehätystä. Fyysisestä kunnosta on kyllä hyötyä keskittymisessä, mutta muuten pelaajien kuntoerot eivät vaikuta peliin. Yliopiston curlaajien harjoitusvuorolla ovat mukana niin tytöt kuin pojatkin. Turnauksissa tytöt ja pojat pelaavat omina joukkueinaan. ”On ehkä aika järjestää harjoituksetkin erikseen, että tytöt oppivat tekemään omat taktiset ratkaisunsa”, Jari pohtii.
Tänä vuonna yliopiston curlaajat osallistuvat Hyvinkäällä järjestettävään Hyvi Openiin sekä Espoon Curling Clubin turnaukseen. Hyvinkäällä tavoitteena on lisäopin saaminen, Espoossa yliopistolaiset tähtäävät voittoon, joka kruunaisi edellisten vuosien pronssi- ja hopeasijat.
Hevosenharja ja kivi
Curlingia pelataan jääradalla, jonka pituus on 44,5 metriä ja leveys 4,75 metriä. Kapean radan molempiin päätyihin on jään alle maalattu maali, jota kutsutaan pesäksi. Pesä muodostuu kolmesta kehästä, joista pienintä kutsutaan nimellä nänni ja kehien keskipistettä TEE:ksi.
Curlingia voi verrata heittotapansa puolesta keilailuun ja sääntöjensä puolesta lähinnä petankiin. Curlingia pelataan nelihenkisin joukkuein. Pelivälineenä on 20 kilon painoinen kahvallinen kivi, jota liu’utetaan kohti pesää. Kukin pelaaja heittää järjestyksessä kaksi kiveä vastustajan kanssa vuorotellen – heittojärjestystä ei saa muuttaa kesken pelin. Joukkueen tarkoituksena on saada mahdollisimman monta kiveä pesään, lähemmäksi keskustaa kuin vastustaja. Joukkueen kaksi viimeistä heittäjää saavat pukata vastustajan kiviä pois pesästä.
Lajin nimi curling viittaa kiertämiseen. Kiveä ei koskaan heitetä suoraan, vaan sille annetaan kierrettä kahvaa kääntämällä. Kierre saa kiven kulkemaan pitemmälle ja suorempaan kohti maalia. Tärkeässä roolissa ovat harjat, joista parhaat valmistetaan aidosta hevosenharjaksesta. Harjaaminen pidentää kiven kulkemaa matkaa ja vähentää kierteen vaikutusta. Ulkopuolisesta harjaus näyttää huvittavalta tohellukselta, mutta parhaimmillaan ahkera luuttuaminen lämmittää kenttää ja vähentää kitkaa niin, että kiven matka pitenee kymmenisen prosenttia.
Ohjeet harjaajille antaa kapteeni, joka yleensä on paitsi joukkueen paras pelaaja myös taitava taktikko: hän lukee jään kallistukset ja epätasaisuudet ja päättää, onko tarkoituksenmukaisinta liu’uttaa kiviä suojamuuriksi pesän eteen, yrittää poistoheittoa vai tähdätä kohti pesän keskustaa. Jännitys säilyy koko parituntisen pelian ajan, usein peli ratkeaa vasta viimeisellä heitolla.
Kurssi aloittelijoille
Helsingin yliopiston curlaajat perustettiin vuosi sitten. Jäseniä sillä on tällä hetkellä parikymmentä. ”Uusia jäseniä on tullut lähinnä tuttavuuden perusteella, mutta kyllä kaikki opiskelijat ovat tervetulleita”, Jari Saarelainen vakuuttaa. Hän suosittelee curlingia kaikille kunnon ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita jännittävästä pelistä ja hauskasta seurasta. ”Curlingia pelataan herrasmiesmäisesti reilun pelin sääntöjä noudattaen. Kukaan ei valita turhasta ja hyvälle vastustajalle osataan antaa tunnustusta.”
Uudet harrastajat vihitään pelin salaisuuksiin aloittelijan kurssilla helmi-maaliskuussa. Ensimmäinen kolmesta kurssipäivästä on lauantai 24.2. Kurssi on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille, eikä edellytä HYC:n jäsenyyttä. Kurssin hinnaksi tulee noin 30 markkaa.Helsingin yliopiston curlaajat (HYC), jäsenmaksu 10 mk/vuosi. Lisätietoja Jari Saarelaiselta p. 511 20508 tai sähköpostitse jsaarela@helsinki.fi.
Nina Korhonen
Kuva: Nico Backström
