Yliopisto on perinteisesti valmistanut maistereita virkamiehiksi, opettajiksi, papeiksi ja tuomareiksi. Aina toisten palvelukseen, oli työnantajana sitten valtio, kirkko tai nyttemmin tähtikaarinen eurooppalainen valtioliitto. Talouselämän palvelukseen tai yksityisyrittäjiksi yliopistolaisten rahkeet eivät ole riittäneet. Syynä on pidetty liian teoreettista opetusta.
Julkisen sektorin työpaikkojen huvetessa ja akateemisen työttömyyden uhatessa yliopisto-opiskelijatkin ovat alkaneet etsiä työtilaisuuksia muualta kuin valtiolta ja kunnilta. Oma firma kiinnostaa yhä useampia vastavalmistuneita. Nyt opiskelukin antaa paremmat valmiudet pärjätä markkinoilla, sillä viime vuosina yrittäjäkurssit ovat tulleet myös yliopistoihin. Kiireisimmät pistävät oman yrityksen pystyyn jo opiskeluaikana. Yhteistä opiskelijayrittäjille on, että he myyvät firmansa kautta omaa osaamistaan, yliopistossa hankittua tietoa.
Opiskelijayrittäjistä on vaikea saada tietoa, sillä yrittäjiä ei luokitella missään taustan mukaan. Yliopiston rekrytointipalveluilla olisi teoreettinen mahdollisuus saada kiinni omasta yrityksestä haaveilevat loppuvaiheessa olevat opiskelijat, mutta käytännössä yrityshenkiset opiskelijat eivät rekrytointipalveluja käytä. ”Sen tyyppisistä ihmisistä harvat tulevat meille. He haluavat tehdä asiat itse”, sanoo Helsingin yliopiston rekrytointipalvelujen vetäjä Jussi Liimatainen.
Kimpassa kääntäjät
Käännöstoimisto Valtasanan syntyyn johtanut idea pälkähti toimitusjohtaja Laura Mänkin, 27, päähän kaksi vuotta sitten tylsässä kääntäjäliiton tilaisuudessa. ”Perustetaan firma!”, Laura sanoi opiskelukavereilleen ja siltä istumalta ajatusta lähdettiin kypsyttelemään tuopin ääreen.
Ilmoitus firman perustavasta kokouksesta laitettiin englannin laitoksen ilmoitustaululle Porthaniaan. Innokkaita alkoi ilmoittautua ja lopulta perustavia osakkaita oli jo viisitoista. Jokainen laittoi tonnin peliin ja niin oli osakeyhtiön vaatima 15 000 markan osakepääoma kasassa. Nykyinen toimistopäällikkö (lue: siivooja) Tytti Laine kertoo lainanneensa oman osuutensa HYY:n vippikassasta.
Toiminta Fredrikinkadulla alkoi viime vuoden maaliskuussa ulkopuolisten pessimististen varoitteluiden säestämänä. ”Meille sanottiin, että ei tuosta mitään tule. Olette kuitenkin riidoissa ennen pitkää”, Laura muistelee. ”Me oltiin kaikki entuudestaan kavereita keskenään, joten olihan se riskaabelia sotkea ystävyyssuhteet ja raha keskenään. Me ollaan kuitenkin edelleen väleissä keskenämme”, vakuuttaa Tytti.
Valtasana pistettiin pystyyn pelkällä mutu-tuntumalla käännöstoimiston markkinoista. Puolentoista vuoden toiminnan jälkeen tuntuu siltä, että markkinoilla on tilaa. ”Me ollaan markkinoitu minimaalisesti, mutta töitä on silti riittänyt”, Tytti sanoo tyytyväisenä. ”Nyt me ollaan tosin suunniteltu tarkemmin mainontaakin”, lisää Laura.
Firman osakaspohjaa ei ole ollut tarvetta muuttaa, vaikka viidestätoista osakkaasta vain kymmenen on aktiivisesti työssä mukana. Firma maksaa palkkaa, ei osinkoa, joten jokainen saa samassa suhteessa kuin antaakin. Toistaiseksi Valtasana ei ole kenellekään päätyö. ”Minä kyllä haaveilen, että tästä voisi sellainen muodostua”, Tytti tunnustaa.
Asiakkaita käännöstoimistolla on laidasta laitaan. Toimiston ensimmäinen käännöstyö oli mäkihyppysimulaattorin käyttöohjeiden laatiminen neljälle kielelle. Sen jälkeen tutuksi on tullut kaikenlainen asiateksti: direktiiviluonnoksia, todistuksia, lääketieteellisiä artikkeleja, mainoksia ja esittelytekstejä.
Jonkinlaisena ongelmana yrittäjät mainitsevat sen, että alussa kaikkien oli vaikeaa sisäistää yrittäjän työmoraalia. ”Me ei voida ajatella sillä tavalla, että kun me ollaan opiskelijafirma, me voidaan löysätä aikatauluista ja muusta”, Laura sanoo. Alkuaikana henkilökohtainen side työnantajaan antoi aihetta riemunkiljahduksiin ja rinnan röyhistyksiin jokaisen uuden asiakkaan myötä. ”Nyt on kuherruskuukausi ohi ja tämä alkaa tuntua normaalilta työltä”, Tytti sanoo.
Sähköistä osaamista
Syksyllä 1992 Kuopion lääninhallitus halusi ostaa tietojenkäsittelytieteen opiskelijoilta harjoitustyönä tehdyn kirjasto-ohjelman. Ongelma oli, että tarjous piti tehdä firman nimissä. Ratkaisuksi syntyi PiiPää Oy, kuuden atk-opiskelijan osakeyhtiö. ”Silloin oli kyse muutamasta kymppitonnista”, muistelee toimitusjohtaja Lauri Henttonen, 25. Osakeyhtiömuoto tuntui kaksikymppisistä kavereista turvallisimmalta vaihtoehdolta, sillä näin kukaan ei joutunut henkilökohtaiseen taloudelliseen vastuuseen. Jokainen oli mukana vain omalla osuudellaan.
”Helpointa on perustaa firma, jonka kautta myy omaa osaamistaan”, Lauri sanoo. Sillä perusteella PiiPää toimi pari ensimmäistä vuotta. Atk-tallennus ja analyysien teko ovat kuitenkin raakaa työtä, josta voi laskuttaa kohtalaisen vähän. Yritykselle jäävä kate oli pieni. Sen vuoksi Lauri ja yrityksen toinen keskeinen osakas Jaakko Hyvätti, 25, ovat nyt alkaneet ”tuotteistaa” osaamistaan.
”Tavoitteena on luoda hyllyltä ostettavaa tavaraa, jolla on kiinteä hinta”, Jaakko sanoo. Tällaisia ovat firman toimittama Sähköinen Säädöskokoelma ja oma WWW-palvelin. Sähköisen Säädöskokoelman ideana on, että paperisen lakikokoelman toimittamisen sijasta julkaistaan säädöskokoelmaa sellaisenaan vapaana tekijänoikeuksista. Sähköisestä muodosta myös haku on helppoa. WWW-serveristä kaupataan puolestaan tilaa yritysten kotisivuille. Serverin käyttäjiksi houkutellaan asiakkaita uudella hakuohjelmalla. Webbipuoli PiiPään toiminnasta onkin eniten kasvussa.
Nykyisin Liisankadulla, Limeksen toimiston vieressä sijaitsevan PiiPään pojat uskovat menestykseensä, vaikka kilpailevatkin markkinoilla kokoistaan suurempien kanssa. ”Meillä on kuitenkin se etu, että me voidaan mukautua asiakkaan tarpeiden mukaan ja kilpailla hinnalla”, Lauri sanoo.
Lauri ja Jaakko ovat tyytyväisiä rooliinsa yksityisyrittäjinä. ”Vaihtoehto tälle voisi olla se, että mulla olisi jossakin kansanterveyslaitoksella pieni pöydännurkka ja vanha mikro. Nyt on sentään omat huoneet, eikä kukaan tule valittamaan, vaikka musa soi liian kovaa.”
Yrittäjän arki ei ole jättänyt tilaa opinnoille ”Firmaa perustettaessa opinnot olivat puolessa välissä ja puolessa välissä ne ovat edelleen”, Lauri tunnustaa. Jaakon opiskelu-ura on edennyt hieman pidemmälle, mutta viimeisen vuoden aikana opintoviikot ovat olleet hänelläkin jäissä. ”Kovaa hommaa tämä on, mutta mitä pidempään tätä tekee, sitä vaikeampaa on lähteä jonkun toisen palvelukseen”, Lauri arvioi.
Jarno Forssell
Kuva: Lauri Mannermaa
