Amerikan lääkkeillä eurokuntoon?

T:Teksti:

Työttömyyden puolittaminen vaatii kovat lääkkeet. Ikävä kyllä, sellaisia ei ole ainakaan Paavo Lipposen lääkekaapissa. Hallituksen saavutukset ovat jääneet vain tilastojen kaunisteluun koulutuspaikkoja lisäämällä.
    Työnantajien pussista kovia lääkkeitä sen sijaan löytyisi. Yhtenä sellaisena on hellitty työelämän joustoja, paikallista sopimista työajoista ja palkoista. Keskustelussa on väläytelty myös todellista palkka-alea, etenkin nuorten työntekijöiden osalta. Palkka-alen järkevyyttä on perusteltu esimerkillä USA:sta, jossa tiettyjen alojen palkat ovat matalat, mutta lähes kaikilla on töitä.
    Tällaisien kommenttien esittäjien olisi kannattanut olla viime viikolla Elinkeinoelämän valtuuskunnan seminaarissa kuuntelemassa esitelmiä dollarin kääntöpuolesta. Yhdysvaltalaisessa Notre Damen yliopistossa opettavan valtio-opin professori Raimo Väyrysen ja mediatutkija Dan Steinbockin alustukset piirsivät kuvan Amerikasta, jossa en haluaisi asua. Vaikka olisi töitäkin.
    Yhdysvaltain kansantalous kasvaa nopeammin kuin muissa kehittyneissä teollisuusmaissa ja teollisuuden tuottavuus on huippuluokkaa. Huipputekniikan ja viestinnän suuryritykset tekevät valtavia voittoja ja niiden kilpailukyky, päihittää eurooppalaiset ja japanilaiset kilpailijansa.
    Nousukausi ei ole kuitenkaan parantanut tavallisen yhdysvaltalaisen elämänlaatua, päinvastoin. Työsuhteet ovat muuttuneet epävarmoiksi ja keskivertoamerikkalaisen reaalitulot ovat laskeneet. Kasvaneiden tuloerojen myötä rikollisuus ja turvattomuus ovat lisääntyneet. Köyhyysrajan alapuolella elää jo 15 prosenttia kansasta. Väyrysen ja Steinbockin mukaan USA:sta on kovaa vauhtia tulossa luokkayhteiskunta, jonka yhteiskuntasopimus rakoilee pahasti.
    USA:n nykytila osoittaa sen, että taloudellinen kasvu ja yritysten kilpailukyky eivät takaa kansalaisten hyvinvointia. Eikä korkean teknologian yritysten menestys merkitse välttämättä kansalaisten menestystä.
    Työllisyyden ja yritysten kilpailukyvyn parantamisessa tulee olla varovainen ja lääkkeet tulee valita harkiten. Täystyöllisyydestäkään ei kannata maksaa yhtä kovaa hintaa kuin valtameren takana. Varovaisuus ei tarkoita sitä, ettei työelämää tulisi uudistaa – radikaalistikin – ja joustavuutta lisätä. Talouden ”eurokunnon”, yritysten kilpailukyvyn ja kansalaisten hyvinvoinnin välinen tasapaino on kuitenkin säilytettävä. Vanhaa yhteiskuntasopimusta ei kannata romuttaa ennen kuin uusi on näköpiirissä.

Jarno Forssell