Pentti Otsamo on puupää

T:Teksti:

Pentti Otsamo myöntää aluksi hämmästyneensä kuultuaan kohdalleen lankeavasta puunpään arvonimestä ja päähineestä. ”Olin hieman yllättynyt. Ajattelin, että joko nyt. Onhan alalla vanhempiakin tekijöitä”, hän kuvailee tunnelmiaan. Luovutustilaisuuden juhlallisuuksien keskellä piirtäjä kuitenkin vaikuttaa tyytyväiseltä raadin valintaan. Klassiseen kysymykseen ”miltä nyt tuntuu” hän vastaa yhtä klassisesti ”mahtavalta”.
    Perusteluissaan raati totesi, että Otsamon sarjakuvissa ”realismin ja absurdismin liitto on harvinaisen onnistunut” ja niissä ”arkielämän hyvinkin pienistä tapahtumista kasvaa suuria, merkityksellisiä ja koomisia”. Erityistä painoarvoa raati antoi Otsamon tekemille kuvituskuville.
    Otsamon erottaa muista sinänsä tasokkaista kotimaisen sarjakuvien tekijöistä tavaramerkkimäisen linjakas tyyli, joka tuo mieleen keski-eurooppalaisen ”selkeän viivan” koulukunnan. Otsamon kuvista löytääkin jotain samaa henkeä kuin hänen arvostamastaan Joost Swartesta.

Vallila, Orion, Corona

Otsamo ideoi ja käsikirjoittaa pääasiassa itse omat sarjakuvansa. Yhteistyötä tähän mennessä hän on tehnyt Kramppien ja nyrjähdysten käsikirjoittajan Pauli Kallion ja suomentaja Sari Luhtasen kanssa. Viimeksimainittu tunnetaan Maisan ja Kaarinan käsikirjoittajana sekä Simpsons-sarjan kääntäjänä.
Otsamon sarjoissa liikutaan monissa sfääreissä – tarinat vaihtelevat karvan verran väritetystä arkipäivästä hulluttelevaan fantasiaan. Pidemmissä realistispainotteisissa sarjakuvissa henkilöiden aidon tuntuiset tekemiset ja menemiset tarjoavatkin lukijoilleen ahaa-elämyksiä. Pyöräilevät, Coronan toasteihin tykästyneet elokuvafriikit löytävät Ongintaa-sarjasta paljon tuttuja oman elämänsä elementtejä.
    Vaikka miljööt ja kaupunkinäkymät eivät ole sarjoissa pääosassa, ne on kuvattu paljasjalkaista helsinkiläistä miellyttävällä pedanttisuudella, mitä piirrostyylin ja värityksen herkkyys pehmentää sopivasti. Esimerkiksi alunperin arvostetussa kanadalaisessa Drawn & Quarterly -antologiassa julkaistu Bicycle thief (Polkupyörävaras) sijoittuu Vallilaan, Sturenkadun ja Paavalinkirkon maisemiin. Tapahtumaympäristö on kuvattu hergemäisen tarkasti, mutta tarina voisi olla mistä tahansa. ”Kaupunkimiljöö on minulle luonnollinen valinta. Jos joku on suunnitellut hyvännäköisen rakennuksen, miksi se ei voisi olla hyvännäköinen myös sarjakuvissa?”
    Lähikuukausina juuri 28 vuotta täyttänyt piirtäjä hankkii inspiraationsa muista ympäristöistä, mistä viime maanantaina alkanut siviilipalvelus pitää huolen. Palkinnosta hän ei aio ottaa paineita, päinvastoin. ”Jatkan samalla linjalla. Hattu vain kannustaa.”

Miska Rantanen