Yksi kirja romutti sosiaalietiikan apulaisprofessori Jaana Hallamaan käsitykset opettamisesta: rehtorin kaikille opettajille lähettämä Vaihtoehtoiset tenttikäytännöt -kirja herätti Hallamaan huomaamaan, ettei hän koskaan antanut opetuksessaan parastaan. ”Tästä on tehtävä loppu”, Hallamaa päätti.
Tulokset ovat nähtävissä teologisen tiedekunnan tämän syksyn luennoilla. ”Kaikki eivät uudistuksista pidä. Joidenkin mielestä vanhat käytännöt ovat taatusti mukavampia kuin uudet”, Hallamaa kommentoi, mutta toivoo, että onnistuu innostamaan suuren joukon opiskelijoita opiskelemaan uudella tarmolla.
Suurten massaluentojen ja kirjatenttien sijasta Hallamaa antaa opiskelijoille henkilökohtaisia tehtäviä, joihin saa vastata kotona. Vastaukset keritään auki vastaanotoilla, joille Hallamaa kutsuu kerrallaan useampia opiskelijoita keskustelemaan tehtävistä. ”Resurssipula on vain tekosyy, johon vedotaan, kun puolustellaan vaihtoehdottomuutta massaluennoille.”
Lipposen moraali puntariin
Paavo Lipposen hallitusohjelmaa on riepoteltu julkisuudessa lähes joka kantilta, mutta Hallamaan proseminaariin osallistuvat kurkistavat politiikan ykköspaperiin moraalin kautta. ”Tarkoituksenamme on etsiä hallitusohjelman piilossa olevat ajatusmallit”, Hallamaa kertoo. ”Keskeisessä asemassa olevaan talouteen suhtaudutaan tässä maassa kuin säätilaan, johon ei voi vaikuttaa. Näin ei kuitenkaan voi olla.”
Hallitusohjelmaan tutustutaan filosofisilla väittelyillä, joissa vastapuolina ovat hallitus ja oppositio. Myös lehdistöseuranta kuuluu kurssin ohjelmaan. Varsinaisia tehtäviä on kaksi ja ne kukin saa tietoonsa jo ensimmäisellä luentokerralla: jokainen kirjoittaa parisivuisen esseen ja lisäksi arvioi saamansa opetuksen ja oman oppimisensa.
Innostavana ja terävänä luennoitsijana tunnetun Jaana Hallamaan tarkoituksena on pistää opiskelijat työskentelemään kovemmin kuin perinteisillä luennoilla. ”Vaikka proseminaaritehtävät saattavat aluksi vaikuttaa helpoilta, ei niistä selviä kuten normaalitenteistä, jotka ovat helppoja sekä opettajalle että opiskelijalle.”
Hallamaa haluaa, että opiskelijat joutuvat ajattelemaan, miksi he opiskelevat, mitä varten he opiskelevat ja millaista ammattitaitoa he opinnoistaan saavat. Opettajan tehtävänä ei ole valmiiden vastausten antaminen: opettajahan on vain ihminen, jolla on yksi näkemys kulloinkin kyseessä olevasta materiaalista.
”Olen nähnyt, kuinka kirjatentit ja massaluennot jauhavat myllyn lailla ja tappavat opiskelijan innostuksen. Ratkaisu voi löytyä opintojen vaatimustason nostamisesta: kun opiskelija pitää saamaansa tehtävää mielenkiintoisena, hän yrittää kovemmin – itsensä takia.”
Vihreän opettajan idealismia? Voi olla, ainakin vanhemmat kollegat ovat epäilleet, ettei uudistuksista tule mitään. Hallamaakaan ei ole varma onnistumisestaan: ”jos en heti ensimmäisellä kerralla saa opiskelijoita innostumaan, menee kaikki läskiksi”.
Nina Korhonen
