Einstein & Kühnhackl: Tahmaa Albertinkadulla

T:Teksti:

”Tärkeintä ei ole koko, vaan se mitä on pään sisällä.”
– Arkkiatri Arvo Ylppö

”Suck this, babe!”
– John Holmes

1. Havainto

Taannoisena iltapäivänä kävelin toverini Kühnhacklin kanssa jälkialkoholisessa olotilassa ydinkeskustan katuja. Molempien päitä särki, eikä kumpikaan voinut kehuskella rahamassinsa paksuudella. Edes krapulalimuun tai tasoittavaan ei ollut varaa. Kaiken lisäksi toverini Kühnhackl murjotti minulle, koska hän – toisin kuin minä – ei ollut edellisyönä päässyt panohommiin.
    Mykkäkoulu katkesi vasta kun Kühnhackl (joka ei – toisin kuin minä – ole mikään älyn jättiläinen) teki omasta mielestään merkittävän havainnon. ”Oho”, Kühnhackl tokaisi, lipoi kieltään ja osoitti sormella vasemmalle. ”Tosson ihan vitusti limuu.”
    Seisoimme Fredrikinkadun ja Malminrinteen kulmassa. Siinä tosiaan jökötti kookas Coca-Cola -muki, joka pyöri hitaasti akselinsa ympäri. Tulkitsin sen välittömästi Suomi-neitoon kohdistuneen kaupallis-fallistisen penetraation symboliksi. Ja mikä pahinta: mukin yläreunassa luki isoilla kirjaimilla 0,5 litraa!
    Arvioin Cokis-mukin useamman metrin korkuiseksi ja päättelin, ettei sen tilavuus voi olla niin vähäinen. Mutta koska tiedemiesluonteeni edellyttää itsestäänselvyyksienkin empiirisen todentamisen, kysyin asiaa vielä Kühnhacklilta – hän jos kuka tietää, paljonko on puoli litraa nestettä. ”Emmä tiedä”, vastasi Kühnhackl. ”Stobestahan saa yleensä otteen yhellä kädellä. Ammä koklaan.” Kühnhackl meni ison punaisen Cokis-mukin luo ja levitti kätensä – eikä hän, raavas mies, onnistunut kaappaamaan mukia syliinsä.
    ”Tällä sammuttais koko Stadin kankkusjanon!”, tohkeili Kühnhackl. Minä en ollut innoissani: mielestäni kyseessä oli sietämätön kusetus, jonka paljastaminen vaati eksakteja laskelmia.

2. Ongelman selvittäminen

Cokis-mukin täsmällisen tilavuuden selvittääkseni käskin Kühnhacklia järjestämään paikalle insinöörin sekä muut tarpeelliset mittausvälineet. Itse päätin jäädä paikalle valvomaan, ettei mukille sillä välin tapahtuisi mitään. Kesti noin viisitoista minuuttia, ennen kuin Kühnhackl palasi. Toisessa kädessä hänellä oli mittanauha ja suorakulma, toisessa diplomi-insinöörin korva. Muut välineet hän oli myymälävarastanut; insinööri taas oli löytynyt Kampin metroaseman rullaportaista. Sen nimi oli Hakala.
    ”Mittaa tuon astian tilavuus”, käskin. Hakala totteli auliisti, varsinkin kun 195-senttinen Kühnhackl hieroi hänen korviaan. Ja ihmeteltävän tehokkaasti tupsulakki alkoikin kalkyloida: ”Ensin mitataan normaalin suunnassa säde, hmm, siis ra = 1,45 m, sitten mitataan luotisuora alas, joka projisoi normaalin suunnassa, ry siis 1,95 m. Kateetin avulla hypotenuusa, hmm, keskimääräinen säde 1,70 – ja korkeus viisi metriä. Ja tilavuushan on tietysti korkeus kertaa pii kertaa är toiseen.” Kühnhackl halusi myös jeesata: ”Pii on vähän reilu kolme.” Mutta Hakala oli jo valmis: ”Heureka! Mukin tilavuus on 90 000 litraa.”
    ”Ihan vitusti!”, kiteytti Kühnhackl. Olin samaa mieltä, mutta vähemmän innostunut. Mitä kävisi, ajattelin, jos Cokis-muki halkeaisi ja 90 000 litraa makeaa nestettä leviäisi esteettömästi ympäri kantakaupunkia? Hakala laski vielä senkin: ”Mikäli siis oletamme, että 90 000 litraa nestettä lähtisi etenemään senttimetrin paksuisena peittona, valuma yltäisi 900 metrin päähän.”
    ”Vaude!” intoili Kühnhackl. ”Hommatkaa mulle dynyä ja iso pilli!” Minä olin puolestani shokissa: ikään kuin tilavuuden virheellinen ilmoittaminen ei riittäisi, Coca-Cola oli asentanut keskelle kaupunkia tikittävän aikapommin! Lienevätkö Malminrinteen asukkaat tietoisia siitä, että heidän naapurustossaan on 90 000 litraa limua täysin vartioimattomassa paikassa!?
    Annoin insinöörille luvan painua vittuun. Sitten lähetin Kühnhacklin suorittamaan askelparimittausta. Kun Kühnhackl hengästyneenä palasi, hän tiesi kertoa, että 900-metrisen Cokis-hyökyaallon virtaama ulottuisi Malminrinnettä alas ja eteenpäin aina Albertinkadun toiseen päähän saakka!

3. Toimenpide-ehdotus

Suuronnettomuuden ehkäisemiseksi 90 000-litrainen Coca-Cola -muki tulee tyhjentää 180 000:een puolen litran lasiin, jotka lahjoitettakoon nuorisotyöttömille.

(Einstein ja Kühnhackl -sarjassa paneudutaan kuukauden välein yhteiskunnallisiin epäkohtiin.)

Einstein & Kühnhackl