Huhtikuun alussa hallitus iski pöytään lopulliset luvut opintotukisäästöpaketista.
Opiskelijajärjestöt älähtivät. Opintoraha putoaa 250 euroon, tukikuukausien määrä vähenee ja lainaosuutta kasvatetaan.
Paljon vähemmälle huomiolle jäi kuitenkin koko paketin isoin muutos. Opiskelijat siirretään nimittäin opintotuen asumislisän puolelta yleisen asumistuen piiriin. Se voi parhaimmillaan tuoda opiskelijan kukkaroon vuodessa yli 2 000 euroa lisää. Pahimmillaan se taas voi viedä vielä paljon enemmän kuin miltä aluksi näytti.
Se johtuu siitä, että yleinen asumistuki on jokaiselle opiskelijalle erilainen. Katsotaan, millainen.
Mitään ei varsinaisesti ole vielä kunnolla päätetty. Muutosta vasta valmistellaan, ja varsinainen päätös tehdään tämän vuoden loppuun mennessä.
Yleiseen asumistukeen siirtymisen valmistelun hoitaa pääasiassa sosiaali- ja terveysministeriö, mutta siellä asiasta ei voida sanoa toistaiseksi mitään varmaa. Tavoitteena on, että kesällä esitys olisi mahdollisimman valmis. Kiire meinaa tulla, koska valmistelua ei ole saatu vielä varsinaisesti edes käyntiin.
Vaikka opintotuen muutosten päivämääräksi on suunniteltu 1.8.2017, ei ole kiveen hakattua, että yleiseen asumistukeen siirtyminen tapahtuu samaan aikaan, mutta hyvin todennäköistä se on.
Opetusministeriöstä kerrotaan, että opintotuen leikkausten on tarkoitus vaikuttaa heti kaikkiin opiskelijoihin, ei siis esimerkiksi vain samana vuonna ja sen jälkeen opintonsa aloittaviin. Tähän mennessä myös kaikki laskelmat muutoksen vaikutuksesta valtiontalouteen on tehty sillä oletuksella, että yleinen asumistuki pysyy sellaisena kuin se on.
Niinpä tästä eteenpäin tässä jutussa lähdetään myös siitä oletuksesta, että yleinen asumistuki pysyy ennallaan.
Silloin on todennäköistä, että valtion asumistukimenot kasvavat hieman. Koska hallitus on samalla päättänyt pysyä tiukassa budjettiraamissaan, tällöin joko opiskelijoille pitää räätälöidä vielä myöhemmin oma, ehdoiltaan huonompi asumistukimallinsa, tai sitten kasvavat asumistukimenot pitää kattaa sosiaali- ja terveysministeriön rahoilla eli siirtelemällä rahaa taskusta toiseen.
Lopputulos riippuu opiskelijoiden käyttäytymisestä. Selvää kuitenkin on, että yleiseen asumistukeen siirtymisellä ei saada säästöjä. Siksi on myös mahdollista, että muutoksista tullaan vielä vääntämään eduskunnassa, sillä siinä voittavat eniten suurten kaupunkien opiskelijat ja häviävät pikkupaikkakuntalaiset. Se nimittäin tuskin päähallituspuolue keskustan eduskuntaryhmälle sopii.
Niin, se määrä. Se on ensimmäinen iso asia yleisessä asumistuessa. Rahaa voi saada paljon enemmän kuin tähän asti opiskelijat ovat saaneet asumislisää, jonka maksimimäärä on ollut pitkään 201,60 euroa riippumatta asuinpaikasta. Isoissa kaupungeissa asuvat tietävät, ettei tuo riitä oikein mihinkään.
Niinpä erityisesti yksin asuvien opiskelijoiden asumistukiin voi tulla iso jytky. Kaikkein eniten toimeentulo paranee pääkaupunkiseudulla asuvilla opiskelijoilla. Helsingissä yksin asuva opiskelija voi saada tulevaisuudessa pelkkään asumiseen tukea parhaimmillaan 406,40 euroa kuussa, eli yli kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa yksin asuva voi saada yleistä asumistukea enintään 393,60 euroa.
Muilla isoilla opiskelijapaikkakunnilla asuville tuki voi olla enintään 328,80 euroa ja näiden ryhmien ulkopuolelle jäävillä paikkakunnilla asuvillekin 289,60 euroa.
Tuen määrä toki riippuu vuokrasta. Tukea saa opintotuen asumislisän tavoin 80 prosenttia asumiskuluista tai vaihtoehtoisesti enimmäisasumiskuluista, jos vuokra on korkeampi kuin enimmäisasumiskulut. Esimerkiksi Helsingissä enimmäisasumiskulujen raja yhdelle hengelle on 508 euroa. Aika monen kämpän vuokra menee kirkkaasti sen yli.
Mutta: yleistä asumistukea maksetaan jokaiselta kuukaudelta, myös kesältä. Opintotuen asumislisää taas on saanut vain opiskelukuukausilta, yleensä siis yhdeksänä kuukautena vuodessa. Rahaa asumiseen voikin siis tulla helposti pari tonnia lisää vuodessa, ja yksittäisen opiskelijan kuukausitulot voivat parhaimmillaan yltää korkeammalle kuin nykyisin.
Sitä tuskin kukaan uutisia seurannut olisi osannut odottaa.
Toinen iso asia on yleisen asumistuen huonoin puoli: se ei ole tukena henkilökohtainen vaan niin sanotusti ruokakuntakohtainen.
Jos samassa asunnossa asuu neljä opiskelijaa, joilla on yhteinen vuokrasopimus, tukea ei makseta jokaiselle erikseen vaan heille yhdessä. Käytännössä tämä lisää ainoastaan säätämistä vuokranantajan kanssa. Yhä useampi joutuu pyytämään vuokranantajaltaan erillisiä vuokrasopimuksia.
Tuen määrä kasvaa toki sen mukaan, miten monta henkilöä ruokakuntaan kuuluu, mutta kokonaissumma on selvästi pienempi kuin yhden henkilön saama tuki kerrottuna asunnossa asuvien henkilöiden lukumäärällä.
Oleellista on sana ruokakunta. Kela laskee ruokakunniksi kaikki samalla vuokrasopimuksella samassa asunnossa asuvat henkilöt. Kämppisten kannattaa tästä lähtien tehdä aina erilliset vuokrasopimukset, jos se vain vuokranantajalle sopii. Silloin heitä ei lasketa papereissa yhteen, vaan molemmat muodostavat oman ruokakuntansa saman katon alla. Esimerkiksi HOASilla kaikissa soluasunnoissa vuokrasopimukset tehdään jo nyt erikseen.
Kolmas iso asia on tulojen vaikutus yleiseen asumistukeen. Siinä saavutetaan aivan uusi papereiden pyörittämisen taso.
Tulevaisuudessa opiskelijan on haettava erikseen opintorahaa ja asumislisää sekä seurattava kaksia eri tulorajoja. Opintotuen ja yleisen asumistuen tulorajat poikkeavat merkittävästi toisistaan, yleisessä asumistuessa ne ovat paljon korkeammat.
Yleisen asumistuen määrä lasketaan hyväksyttävien asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta. Perusomavastuu lasketaan monimutkaisella laskukaavalla, jossa otetaan huomioon ruokakunnan keskimääräiset kuukausitulot sekä ruokakuntaan kuuluvien aikuisten ja lasten määrä.
Yksin asuva henkilö voi ansaita jopa tonnin kuussa ja saada vielä täyden asumistuen. Helsingissä yksin asuvalla tuloraja tulee vastaan vasta noin 2 200 eurossa. Silloin asumistukea ei saa enää ollenkaan. Tuloihin ei lasketa opintorahaa.
Vaikka opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen pariin on merkittävä voitto opiskelijajärjestöille, yksittäiselle opiskelijalle käytännön vaikutukset voivat olla todella hyviä, erittäin huonoja tai mitä tahansa siltä väliltä.
Parhaimmillaan opintorahan ja asumistuen yhteissumma voi helsinkiläisellä opiskelijalla nousta 656,40 euroon, mikä riittää hyvällä tuurilla kantakaupunkiyksiön vuokraan – ja päälle vielä kesällä maksettavat asumistuet.
Pahimmillaan opiskelija taas tippuu kokonaan asumistuen ulkopuolelle esimerkiksi kämppiksensä tulojen vuoksi, jolloin hän saa valtiolta tukea enää 250 euroa kuukaudessa.
Katsotaan lopuksi muutama esimerkki.
Yksin asuvat opiskelijat – eniten voittavat
Parhaimmassa asemassa ovat yksin asuvat opiskelijat. Kaikkein eniten voittavat pääkaupunkiseudun opiskelijat, mutta myös muissa opiskelijakaupungeissa asuville muutos on iso askel oikeaan suuntaan.
Jos helsinkiläinen opiskelija asuu itsekseen ja tienaa maltillisesti, hän voi saada joka kuukausi 204,80 euroa enemmän tukea asumiseen kuin nykyisin. Kolmelta kesäkuukaudelta tulee yhteensä 1 219,20 euroa, joiden olemassaolosta opiskelija on voinut aiemmin vain haaveilla. Näissä tapauksissa opiskelija voi saada kuukausittain yli 100 euroa enemmän tukea valtiolta kuin nykyisin.
Maltillisemmin toimeentulo paranee pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville opiskelijoilla, koska siellä yleisen asumistuen enimmäisasumiskulut ovat lähempänä opintotuen asumislisän enimmäisasumiskuluja, jotka ovat samat kaikkialla maassa. Silti jopa ”muiden kuntien” ryhmään kuuluvalla paikkakunnalla asuva opiskelija voi saada kuukaudessa asumislisää yli 80 euroa enemmän kuin nykyisin. Sillä katetaan juuri sopivasti 80 euron leikkaus opintorahasta.
Työssäkäyvän puolison kanssa asuvat – eniten häviävät
Samalla kun yksin asuvat juhlivat, työssäkäyvän henkilön kanssa ruokakunnan muodostaville opiskelijoille siirtyminen yleiseen asumistukeen on kova paikka. Täysipäiväisesti töitä tekevä puoliso on tulevaisuudessa kirous.
Jos puoliso tienaa 2500 euroa kuussa ja opiskelija itse 500 euroa kuussa, ei edes Helsingissä asumislisää jää käteen kuin muutama kymppi kuussa. Muilla paikkakunnilla tai isommilla kuukausituloilla pariskunta jää kokonaan ilman asumislisää.
Jos jää kokonaan asumistuen ulkopuolelle, opiskelija ei saa tulevaisuudessa valtiolta kuin 250 euroa kuukaudessa, eli puolet vähemmän kuin nykyisin.
Opiskelijakämppikset ja -pariskunnat – riippuu tapauksesta
Epäselvimpiä tapauksia ovat opiskelijakämppikset ja -pariskunnat. Kämppisten tilanne riippuu eniten vuokrasopimuksen muodosta.
Jos vuokraisännältä saa erilliset vuokrasopimukset, tilanne helpottuu huomattavasti. Silloin jokainen asunnossa asuva on itsenäinen ruokakuntansa ja samassa tilanteessa kuin yksin asuva. Rahaa tulee siis paljon enemmän kuin nykyisin.
Jos erillistä vuokrasopimusta ei saa, tilanne muuttuu vaikeammaksi. Silloin kämppikset muodostavat ruokakunnan ja saavat yhdessä vähemmän tukea kuin saisivat erikseen – pahimmillaan jopa vähemmän kuin nykyistä opintotuen asumislisää, joka on aina yksilökohtainen.
Lisäksi kämppisten tulot lasketaan yhteen tulorajoja huomioidessa, joten kannattaa toivoa, että asunnon jakava opiskelijakaveri ei ala tehdä töitä liian ahkerasti, jos itsellä on vähäiset tulot. Kaupunki, kämppisten määrä ja kämppisten tulot ratkaisevat sen, saako rahaa vähemmän vai yhtä paljon.
Merkittävää parannusta on turha odottaa, jos jakaa ruokakunnan useamman ihmisen kanssa.
Jos esimerkiksi neljä maltillisesti tienaavaa opiskelijaa asuu yhdessä tehdyllä vuokrasopimuksella Tampereella samassa asunnossa, heidän ruokakuntansa voi saada tukea enintään 720,80 euroa.
Henkilökohtaista opintotuen asumislisää he voivat nykyisin saada yhteensä 806,40 euroa. Heiltä siis lähtee kultakin parikymppiä kuukaudessa, mutta toisaalta he saavat myös kesältä asumistukea. Kokonaisuudessaan tukea siis tulee enemmän.
Samalla kuitenkin tulee paluu menneisyyteen. Jos kämppis sattuukin olemaan eri sukupuolta kuin on itse, kämppiksistä tulee automaattisesti pariskunta, vaikka heillä olisi erilliset vuokrasopimukset. Silloin saa tehdä taas selvitystyön Kelalle, jotta virkailijat uskovat, etteivät samassa asunnossa asuvat mies ja nainen muodosta automaattisesti pariskuntaa. Tämän jotkut nykyiset opiskelijat vielä muistavat, sillä kymmenen vuotta sitten opintotuen kanssa joutui tekemään saman. Eikä aina selvitystä edes uskottu.
Opiskelijapariskunnilla tilanne on toki hyvin yksinkertainen. He ovat ruokakunta ja saavat yhteistä asumistukea. Sen määrä riippuu muun muassa siitä, kuuluuko talouteen pariskunnan lisäksi lapsia ja paljonko molemmat tienaavat. Monella maltillisesti ansaitsevalla opiskelijapariskunnalla tulot voivat säilyä suunnilleen ennallaan.
Juttua varten on haastateltu Kelan pääsuunnittelijaa Ilpo Lahtista, opetus- ja kulttuuriministeriön neuvottelevaa virkamiestä Virpi Hiltusta, sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevaa virkamiestä Sanna Pekkarista ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimeentuloasiantuntijaa Aino Jonesia.
