Euroopan unionin eteläisimmässä jäsenvaltiossa, pienellä Maltan saarella, on satojen ihmisten suomalaisyhteisö. He ovat nuoria työikäisiä, jotka ovat lähteneet töihin online-pelialalle, sillä Suomessa se on valtion monopolin takana.
Avoimia työpaikkoja on pilvin pimein. Englanninkielisillä titteleillä tietysti. Sellaisilla kuin customer service agent, content writer, VIP manager, campaign manager, art director, web developer, acquisition manager ja niin edelleen.
Syksyllä 2013, marraskuun viimeisellä viikolla, eräs tuttu kertoo muuttavansa Maltalle content manageriksi. Siellä odottavat hyvä palkka, iso kämppä merinäköalalla, lämmin sää lähes vuoden ympäri ja korkeakouluopintoja vastaava työ. Näin hän kehuskelee itse.
Onko tämä joku veroparatiisijuttu, moni ystävä kyselee häneltä.
Alkusyksyn pimeys tuntuu painavalta. Niskoja ja hartioita särkee. Jotenkin niitä on särkenyt tänä syksynä erityisen paljon.
Niitä särkee Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan puolen luentosalien penkeillä, niillä epämukavilla, joilla istutaan kuin kirkossa ja kuunnellaan, kun luennoitsija puhuu kaukaisella äänellä joillekin aivan muille kuin salissa istuville opiskelijoille.
Rahapeliyhtiöiden sivuilta löytyy rekrytointivideoita, joilla nostellaan viinilaseja, sukelletaan kirkkaissa vesissä ja palaveerataan kattoterassilla.
Miksi kaikki nämä työpaikat ovat Maltalla? Ja mitä siellä oikein tapahtuu?
Toimitusjohtaja Mikko Hirvonen tunnettiin lukioaikanaan tuppimestari Hirvosena.
Tuppi on neljän hengen korttipeli, jonka ainakin jokainen Oulua pohjoisempana syntynyt tietää. Pelissä kerätään tikkejä, samoin kuin vistissä ja marjapussissa. Nuorena Hirvonen pelasi myös esimerkiksi Magic the Gathering -korttipelejä ja roolipelejä.
Nykyisin Hirvonen asuu Slieman merenrantakaupungissa Maltalla kodissa, josta on näkymä avomerelle. Sliema on Maltan mittapuulla ehkä lähimpänä Punavuorta tai Kalliota. Siellä on
ravintoloita ja kahviloita. Hyviä sellaisia on Maltalla haasteellista löytää. Niitä on, mutta ne täytyy tietää. Saarella käy vuosittain 1-2 miljoonaa öykkäröivää turistia, britit etunenässä, ja päällepäin näyttää siltä, että kaikki on suunniteltu heille. Mutta muutakin on.
Hirvonen on asunut Maltalla nyt yli kuusi vuotta. Avomereen tottuu, vaikka ei se koko ajan näytä samalta. Kesällä se näyttää ihmeelliseltä, siniseltä ja usvaiselta, talvella harmaalta, myrs-
kyävältä ja loputtomalta. Mutta onneksi Maltan talvi ei kauaa kestä. Kurjaa aikaa on saman verran kuin Suomessa sitä hyvää.
Mikko Hirvosen matka Maltalle alkoi keväällä 2009 Kööpenhaminasta, jossa Hirvonen oli reissussa kavereidensa kanssa. Matkalla hän tapasi vedonlyöntiyhtiö Expektin silloisen maajohtajan Carl Dyrendahlin, joka etsi lisää ihmisiä töihin Maltalle. Hirvosella oli Expektin tuotteista mielipiteitä, ja hän sanoi ne suoraan. Niissä olisi paljon muutettavaa.
Saman vuoden kesäkuussa Hirvonen lähti menolennolla Maltalle. Töitä riitti Expektin jälkeenkin. Hän jäi saarelle vetämään Pokerisivut.com-sivuston ja Pokeritieto.com-sivuston fuusiota. Pokerisivut kustansivat siihen aikaan myös omaa, suomenkielistä printtilehteään.
Nyt hän on töissä kolmannessa pelialan yrityksessä, toimitusjohtajana Betspin-nimisessä nettikasinossa. Siihen hän siirtyi Plus One Dreams -peliyhtiöstä, joka puolitoista vuotta sitten fuusioitui Igame-yhtiöksi, joka taas elokuussa myytiin Unibet-pelijätille. Kaupasta uutisoitiin Suomessakin. Plus One Dreamsinkin moni saattaa muistaa parin vuoden takaa uutisista. Yhtiö oli silloin Suomen arpajaisviranomaisten hampaissa, sillä se oli markkinoinut pelejään Suomeen – ja pitkään vielä markkinoinnin lopettamisen jälkeenkin, sillä viranomaiset ovat ottaneet ulkomaisten online-peliyhtiöiden toimintaan tiukan kannan: se on laitonta, vaikka toimija ei ole Suomessa eikä internet ole kenenkään maata.
Lehtiä alkoivat kiinnostaa tunnetut nimet yhtiöiden omistusten takana: näyttelijä Jasper Pääkkönen, elokuvatuottaja Markus Selin ja pokeriammattilainen Aki Pyysing.
Helsingin Sanomat uutisoi poliisin olevan pulassa Maltalle rekisteröityjen peliyhtiöiden kanssa. Lokakuussa 2012 45 minuuttia -ohjelma teki rikosjutun, jossa spekuloitiin, että yhtiö olisi rekisteröity Maltalle mutta toimisi oikeasti Suomesta käsin.
Matkustetaan saarivaltioon katsomaan.
Puoli kuudelta aamulla huhtikuun yhdeksäntenä päivänä Helsinki-Vantaan lentoaseman portilla 23 on ruuhkaa. Se on yllättävää. Portilta lähtee Finnairin kolmas suora lento Maltalle, eikä vielä ole lomakausi. Suorat lennot ovat alkaneet vasta viikko sitten. Ne on suunniteltu sille porukalle, joka valitsee lomakohteensa Finnairin katalogista.
Mikko Hirvonen on yksi monista Maltalle lentävistä. Pääsiäinen Suomessa on ohi, ja hän on palaamassa kotiin. Hirvonen moikkailee muitakin töihin palaavia tuttuja, onhan hän Maltalla asuvien suomalaisten keskuudessa tuttu kasvo.
Airbus A321 -kone pääsee nousemaan ilmaan viittä vaille kuusi. Matka Välimerelle kestää neljä tuntia. Kun kone lähestyy Maltaa ja kaartaa laskeutuessa, saaren näkee hyvin selvärajaisesti, surkean kivenkokkareen. Se näyttää vähän munuaiselta. Jos Malta olisi munuainen, sen kaikki 400 000 asukasta olisivat keskittyneet laskimon, valtimon ja virtsanjohtimen seutuville. Malta kun on paitsi Euroopan pienin myös tiheimmin asuttu maa. Saaren pinta-ala on vain puolet koko Helsingin pinta-alasta, ja vielä siellä asutus on keskittynyt pohjoisrannikolle. Kaupungit ovat niin yhteenkasvaneita, ettei toisesta toiseen kävellessä erota, koska ollaan Gzirassa ja koska Sliemassa. Paikallinen tietysti tunnistaa, sillä Gzirassahan on aivan erilaista, pölyistä ja karua.
Kivenkokkare Malta taas on hyvin kirjaimellisesti. Koko saari on kuivaa, kellertävää kalkkikiveä. Hiekkarantoja ei ole kuin muutama, niistä tunnetuin, St. Paul`s Bay, sekin turisteja varten ihmisen tekemä. Kivikkoihin on pystytetty portaita, joista pääsee uimaan mereen. Vesi on niin kirkasta, että pohjan erottaa selvästi.
Okei, jos Malta olisi munuainen, sen röpelöinen muoto kertoisi vähintään omistajansa alkoholismista. Mutta sopii sekin kuvaan, sillä moni 1990-luvulla syntynyt on juuri Maltalla vetänyt ekat känninsä. Maltan-kielikurssit ovat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen teineille sukupolvikokemus. Pieni saari täyttyy kesäisin kielimatkalaisista, brittiläisistä turisteista ja aurinkorasvan tuoksuisista eläkeläisistä ryppyisine dekolteineen. Iso-Britannian siirtomaa-aika on jättänyt lähtemättömän jälkensä, sillä pistorasiat ovat brittiläiset, liikenne vasemmanpuoleista ja virallinen kieli englanti. Maltalla on myös oma kielensä, seemiläisiin kieliin kuuluva maltan kieli, mutta maltalaiset käyvät koulunsa pääosin englanniksi. Englantia on opittava, muuten ei pärjää omassa maassaan.
Tai oikeammin maltalaiset ovat oivaltaneet, että heidän maansa ei pärjää ilman muualta tulevia. Maltan talous perustuu erilaisille veroeduille, joita saavat esimerkiksi rikkaat, eläkeläiset ja yrittäjät. Jos Maltalle ei tulisi kukaan ulkopuolinen, sen talous romahtaisi. Malta onkin kulkenut eri virtausten mukana kuin muut Välimeren valtiot, joihin talouskriisi on iskenyt 2000-luvulla rajusti: saarivaltion talous on koko ajan kasvanut. Vuonna 2014 talouskasvua oli kolme prosenttia. Tästä huolimatta se on tosin tehnyt budjettialijäämää, mutta siitä ei ole oltu huolissaan – Euroopan komission mukaan Malta ”purjehtii tasaisesti epävakaissa vesissä”.
16-vuotiaana kielikurssilaisena Maltalla kävi ensimmäisen kerran Anni Tervonenkin. Nyt Tervonen, 28 vuotta, asuu Maltalla ja työskentelee web writerina peliyhtiölle. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri.
Maltalle Tervonen tuli vuosi sitten, kun Suomessa työskentely alkoi tuntua raskaalta. Hän irtisanoutui työstään, luopui asunnostaan ja osti lennot.
Työpaikan hän sai ennen kuin oli edes ehtinyt paikan päälle töitä etsimään. Paikka irtosi Skype-haastatteluiden ja ennakkotehtävien avulla.
Työ Suomessa oli tuntunut pitkään raskaalta. Tuntui, että työpaikoissa, joissa hän oli työskennellyt, kaikki tekeminen perustui vanhojen asioiden toistamiselle: tehokkuutta mitattiin työtunneissa, etätyöhön suhtauduttiin työn välttelynä ja jos työpaikalle tuli aamulla kello yhdeksän jälkeen, oli laiska. Bisnes, työ ja kaikki oleminen tuntui perustuvan ulkoa sanellulle tavalle tehdä.
Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ollut. Tervonen päätti lähteä etsimään työtä muualta. Malta oli helppo valinta, koska siellä hän oli jo käynyt ja siellä näytti olevan paljon avoimia työpaikkoja.
Mikko Hirvonen työskentelee toimitusjohtajana suomenkielisessä nettikasinossa.
Mikko Hirvonen muutti Pohjois-Suomesta Helsinkiin kesäkuussa 1998 ja meni töihin vartijaksi. Hän halusi tulla helsinkiläiseksi. Siksi hän luki ahkerasti City-lehden seurapiiripalstaa, kävi Kaivohuoneella ja yritti tutustua ihmisiin.
Yövuoroissa oli aikaa lukea oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Seuraavana keväänä Hirvonen saikin opiskelupaikan.
2000-luvun alussa Hirvosen kaverit alkoivat pelata pokeria. Hänkin halusi kokeilla, sillä kaipasi vaihtelua. Kolmen kuukauden pelaamisen jälkeen Hirvonen voitti nettipelistä 3 000 dollaria. Se tuntui epätodelliselta. Sitä piti katsoa uudestaan, mutta ei nelinumeroinen summa tilille tultuaan sieltä mihinkään kadonnut.
Voitto innosti pelaamaan lisää. Tuntui vapaalta, siltä että koko maailma olisi avoin.
Pelaamiseen alkoi kulua yhä enemmän aikaa. Kului uudet kolme kuukautta, sitten toiset. Hän pelasi kotonaan Malminkadulla Helsingin Kampissa neljään, viiteen, kuuteen asti aamulla, heräsi iltapäivällä kolmelta ja marssi Lapinlahdenkadulla sijaitsevaan nepalilaiseen ravintolaan. Henkilökunta tiesi jo ovelta, että hän tilaisi Tikka Gold -oluen.
Päivät kuluivat samalla kaavalla. Kiloja kertyi.
Välillä Hirvonen kävi kavereiden kanssa pelireissuilla Euroopassa.
Välillä hän pelasi humalassa. Voitot kääntyivät häviöiksi.
Vuonna 2007 hän päätti, että nyt saa riittää. Hirvonen meni oman alansa töihin avustavaksi lakimieheksi Talvivaara-kaivosyhtiön Espoon-toimistoon. Se oli aikaa, jolloin Talvivaara ei vielä tarkoittanut sitä Talvivaaraa kuin se nykyisin tarkoittaa.
Sen jälkeen hän ei ole paljoa itse pelannut, vaikka pelaaminen on toki ollut hänen elinkeinonsa.
Pohjoismaalaisuus on Maltalla joka puolella. Tai oikeastaan Ruotsi. St. Julian`s Bay`ssa on Swedish Delights -niminen kauppa. Maltalais-australialainen Aaron kertoo, että siellä myydään tiskin alta nuuskaa. Libanonilainen ravintola taas markkinoi ikkunassaan new svensk kebabsåsia, bussipysäkki ruotsalaista Älska-siideriä. Maltan maineikkaalla bilealueella Pacevillessä välkkyy Nordic-niminen baari, josta perjantai-iltana kuulee kadulle sekä suomea, ruotsia että tanskaa. Tai sitten se oli norjaa.
Maltan ruotsalaisyhteisö on kasvanut jo vuosia. Heitä on nykyisin tuhansia, ja ruotsia kuulee joka puolella. Suomalaiset ovat tulleet hyvää vauhtia perässä. Meikäläisiä saarella asuu arviolta joitakin satoja. Määrää on hankalaa arvioida, sillä kaikki Maltalla työskentelevät suomalaiset eivät välttämättä asu siellä vakituisesti. Heillä saattaa esimerkiksi edelleen olla kirjat Suomessa. Tilastokeskus pystyy seuraamaan ulkosuomalaisten sijainteja parhaiten äänioikeusrekisterin mukaan. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Maltalle lähetettiin 181 äänioikeuslappua. Facebookin Suomalaiset Maltalla -ryhmässä taas on yli 700 jäsentä.
Suomi ja Malta ovat rahapelipolitiikassaan kaksi ääripäätä. EU hyväksyy molempien tavat toimia, mutta ei hirveästi näiden välimuotoja, joita myös löytyy.
Suomalaisessa systeemissä rahapelejä saavat tarjota vain totopelejä tarjoava Fintoto, veikkaus- ja vedonlyöntitoimintaa hoitava Veikkaus ja kolikkopelejä pyörittävä Raha-automaattiyhdistys eli RAY. Tämäkään ei ole vielä riittävä monopoli, siksi kaikki kolme yhdistetään vuonna 2017 yhdeksi yhtiöksi, jottei niiden välille pääse syntymään netissä kilpailua.
Maltalla sen sijaan käytössä on lisenssijärjestelmä, jossa kuka vain voi hakea yritykselleen Malta gaming authorityn myöntämää lisenssiä. Lisenssejä saarella on tällä hetkellä viitisen sataa, toimijoita parisataa. Ero johtuu siitä, että samalla toimijalla voi olla monta lisenssiä.
Pelimonopoli on itse asiassa Suomessa ihan uusi juttu. Meilläkin oli lisenssijärjestelmä vielä kolme vuotta sitten. Fintoto, RAY ja Veikkaus hakivat siihen asti säännöllisesti pelilisenssit toimintaansa varten. Vuonna 2012 arpajaislakia uudistettiin, luvista luovuttiin ja kolmen suuren yksinoikeudet kirjattiin suoraan lakiin. Tämän käytännön Euroopan unionikin on nyt hyväksynyt, sillä se haluaa jäsenmaiden olevan toiminnassaan johdonmukaisia: rahapeleissä on oltava joko vapaat markkinat tai rehellinen monopoli, mutta ei mitään näiden välimuotoa. Suomen aikaisempi järjestelmä oli käytännössä monopoli, joka ei vain sallinut uusien toimijoiden tuloa markkinoille, vaikka virallisesti markkina oli vapaa. Kolme suurta myös tiesivät aina saavansa lisensseilleen jatkoa. Myös yksityiset, kansainväliset yhtiöt olivat tästä valemonopolista tietoisia, siksi tunkua ei erityisesti ollut. 1990-luvulla Suomen markkinoille yritti joitakin saksalaistaustaisia peliyhtiöitä, mutta niille ei yllättäen myönnetty lisenssejä.
Sitten on koko unionin murheenkryyni, Ruotsi, joka ei tiedä, mitä tehdä lakiensa kanssa. Länsinaapurissamme on teoriassa rahapelimonopoli, mutta rahapelien tarjoamista tai markkinointia ei ole säädetty rikoslaissa rangaistavaksi. Siksi on päässyt käymään niin, että suurin osa Ruotsissa markkinoitavista rahapeleistä on virallisesti laittomia, joten maa on jatkuvasti EU:n hampaissa monopolinsa toimimattomuuden vuoksi. Sen pitäisi päättää, tekeekö se suomet vai maltat. Komissio aikoo viedä Ruotsin asiassa EU-tuomioistuimeen.
Anni Tervonen osti lennon Maltalle, koska ”kyllä sieltä jotain töitä löytyisi”. Niin löytyikin.
Tö-tööt-tö-tö-tö-tö-töööööt! Tö-töööööööööööt!
Sunnuntaiaamuna 12. huhtikuuta rantakatua lipuu joukko kuorma-autoja, joiden lavoilla on punakoita miehiä jurripäissään. Punavalkoiset Maltan-liput heiluvat. He eivät ole voittaneet jalkapallomatsia, vaan tiukan kansanäänestyksen siitä, kielletäänkö lintujen kevätmetsästys Maltalla vai ei.
Maltalla ei kannattaisi olla lintu, koska todennäköisesti joutuisi paikallisen punaniskan ampumaksi. Lintujen ampumisella on saarella pitkät perinteet. Huhtikuussa Maltalla tapetaan noin 20 000 viiriäistä ja turturikyyhkyä. Perinnettä kutsutaan kevätmetsästykseksi. Se on kiellettyä muualla Euroopassa, mutta Maltalla on lintujen keväiseen metsästysriittiin erityislupa. Lupaa perustellaan ”perinteellä”.
Tulos on yllättävä, sillä vanhoilliskatolinen maa on muuten runnonut lyhyessä ajassa läpi isoja uudistuksia. Esimerkiksi avioerot sallittiin vasta vuonna 2011 ja samaa sukupuolta olevien parisuhteet 2014. Siihen asti eroamattomuus ja heterous olivat niin ikään paikallisia traditioita.
Myös Maltan rahapelilainsäädäntö eroaa isosti muista EU-maista. Peliyhtiöiden intressit ovat Maltan hallitukselle poliittisista valtasuhteista riippumatta sydämen asia. Siksi lait on suunniteltu sellaisiksi, että saarelle on kannattavaa tulla perustamaan peliyhtiö – ja nimenomaan sellainen, jonka markkina-alue on muu kuin Malta. Esimerkiksi yli 75 000 euroa tienaavat, Maltalla asuvat peliyhtiöiden johtoasemissa toimivat henkilöt voivat hakea tuloveroprosentin pienennystä hetkellisesti 15:een.
Rahapelibisnes työllistää Maltalla eri arvioiden mukaan 3 000€”10 000 ihmistä. Se on valtava määrä, sillä työllisiä on kaiken kaikkiaan 150 000-200 000. Suuri osa tulee ulkomailta Maltalle työskentelemään, sillä netti on mahdollistanut bisneksen pyörittämisen mistä vain. Ja alan bisnes menee sinne, missä bisneksen on kannattavinta olla, sinne, missä muutkin ovat.
Muut EU-maat eivät tästä tykkää. Euroopan unionissa käydään nyt samaa taistoa, joka Yhdysvalloissa on aloitettu jo kymmenen vuotta sitten. Yhdysvalloissa osavaltiot ovat aina halunneet säännellä rahapelimarkkinoita erittäin voimakkaasti. Pelitoimijat ovat siirtyneet Karibianmerelle Antiguaan ja Barbudaan sekä Costa Ricalle ja alkaneet pyörittää toimintaansa sieltä. Maailman kauppajärjestö WTO joutui sovittelemaan Antiguan ja Barbudan ja Yhdysvaltojen välistä kiistaa, kun saarivaltio syytti Yhdysvaltoja vapaakauppasopimuksen rikkomisesta. Yhdysvallat oli estänyt kuluttajia pääsemästä rajojensa sisällä ulkomailta toimiville rahapelisivustoille.
WTO:n valituselin hyväksyi Yhdysvaltojen toiminnan yleiseen etuun liittyvillä perusteilla. Samalla se kuitenkin totesi, että markkinoiden näkökulmasta toiminta on ongelmallista. Maaliskuussa 2014 Yhdysvaltain kongressissa esitettiin lakiehdotus nettipelaamisen täyskieltämiseksi.
EU-maista samaa on yrittänyt esimerkiksi Espanja. EU:n ulkopuolisista maista niin on tehnyt Norja. Suomessa internetin rahapelisivustojen käyttöä ei ole haluttu estää, sillä sen on ajateltu olevan sensuuria ja netin idean ja ihmisten vapauden vastaista. Suomalaiset siis saavat pelata maltalaisten peliyhtiöiden sivuilla niin paljon kuin lystäävät. Maltalaiset peliyhtiöt eivät kuitenkaan saa markkinoida pelejään Suomen rajojen sisällä, esimerkiksi suomalaisten lehtien nettisivuilla.
Muut unionin maat kokevat, että Malta toimii vastuuttomasti, kun rahapelien voitot tulevat saarelle, mutta haitat jäävät sinne missä pelejä pelataan, eli unionin muiden jäsenmaiden kustannettaviksi. Siksi moni maltalainen peliyhtiö on halunnut puhdistaa mainettaan julkaisemalla lukuja, joita he ovat lahjoittaneet pelihaittojen ehkäisyyn.
Mikko Hirvonenkin haluaa puhua paljon vastuullisesta pelaamisesta, oman esimerkkinsä kautta.
”Jos saisin päättää, tekisin monen asian toisin kuin nyt. Se pokerielämäntyyli aikanaan oli aika rankkaa, siinä lihoo ja mielialat vaihtelevat voittojen ja tappioiden mukana. Pokeria pitäisi pelata hyvin levänneenä, muistaa kuntoilla ja aina selvin päin.”
Vähän niin kuin mitä tahansa työtä.
Lokakuun 17. päivä 2012 Mikko Hirvosesta ja hänen työkavereistaan tuntui epämukavalta. Mitä he olivat juuri katsoneet? Tekivätkö he rikollista toimintaa? Ei heistä tuntunut siltä.
Monien työkavereiden sukulaiset soittelivat ja kyselivät, että onko kaikki hyvin, saatko rahaa, onko asunto. 45 minuuttia -ohjelma oli juuri tehnyt jutun Hirvosen pyörittämästä Kolikkopelit.com-sivustosta. Juttu oli paketoitu mystisiin verhoihin, ja siinä todettiin, että oli syytä epäillä Kolikkopelit.com-sivuston toimivan ainakin osittain Suomesta.
2 800 kilometrin päästä sitä tuntui hassulta seurata. Mutta juttuja tuli lisää. Lopulta peliyhtiöiden johtajat lakkasivat antamasta haastatteluja medialle, sillä juttujen sävy tuntui heistä tarkoitushakuiselta, eikä niissä edes haluttu katsoa asiaa toisesta näkökulmasta.
Saman huomaa, kun seuraa keskustelua pelimonopolista julkisuudessa. Monopolin purkamisen puolesta puhuvat lähinnä he, joilla on oma lehmä ojassa. Esimerkiksi Aleksi Valavuori, joka on sylki roiskuen huutanut rahapelimonopolin purkamisen puolesta. Valavuorella tosin vaikuttaa olevan tähän henkilökohtaiset motiivit – hän haluaa ulkomaisilta rahapeliyhtiöiltä sponsorirahaa urheilulle.
Monopolin pitämisen puolesta taas huutavat he, jotka ajattelevat omaa työpaikkaansa. Esimerkiksi RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, jonka mielestä suomalainen erikoisuus, että peliautomaatteja on noin metrin välein joka puolella, on ”avoimuutta”. Jos monopolia ei olisi, ne olisivat kuulemma piilossa.
Valavuori ja Nummikoski ottivat asiasta yhteen huhtikuussa Enbuske & Linnanahde Crew`ssä. Kirjaimellisesti. Kumpikin huusi toistensa päälle eikä kumpikaan sanonut mitään järkevää.
Mikko Hirvonenkin pitää monopolia vähän älyttömänä. Sääntelyä hän ei silti halua purkaa. Hän haluaisi fiksumpaa sääntelyä, aivan kuin esimerkiksi alkoholi- ja huumepolitiikallekin.
”Pelialaan liittyy niin paljon hämärää ja lieveilmiöitä, että valtion sääntely on ehdottomasti paikallaan. Mutta millaista se on, se on aivan eri kysymys”, Hirvonen sanoo.
Euroopan unionilla ei ole asiasta yhtenäistä linjaa tai edes näköpiirissä yhteisen tahdon löytämistä. Valavuori ja Nummikoski ovat kuin kaksi jäsenvaltiota, jotka katsovat kumpikin asiaa kapeasti omalta kantiltaan. On Suomi, jonka urheilu- ja kulttuuritoiminta on monopolin pelivaroista riippuvainen, mutta aivan yhtä lailla Malta, jonka koko talous on online-bisneksestä riippuvainen. Maltan voi katsoa pistävän Suomen maksamaan suomalaisille tuottamansa peliongelmat, mutta samoin suomalainen RAY ja Veikkaus tekevät bisnestä peliongelmilla tunkemalla kolikkoautomaatteja ja lottoarvontoja joka ainoan marketin kulmalle joka ainoaan kuolevaan pikkukylään.
Suomalaisen järjestelmän paradoksi on se, että me pelaamme rahapelejä kansainvälisesti katsoen paljon ja peliongelmien määrä on korkea. Silti monopolimme korostavat toiminnassaan ”vastuullisuutta” ja ”yhteistä hyvää”. Lottoarvonta kokoaa koko kansan television ääreen jännittämään saunan jälkeen, sillä suomalainen voittaa aina! Samaan aikaan moni kaupallinen media on muun mainosmyynnin laskun johdosta entistä riippuvaisempi rahapelimonopolien mainosrahoista, ja kas, samalla ne tekevätkin sensaatiohakuisia juttuja mystisistä ulkomaisista rahapeliyhtiöistä.
Jutuissa haastatellaan aina yhtä ja samaa virkamiestä. Tuo virkamies maltansuomalaisia vasta onkin jäänyt kaivelemaan. Hän on arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho.
Siksi on ihan pakko mennä vielä tapaamaan häntäkin.
Ase- ja arpajaishallinto sijaitsee ankeassa betonikolossissa Konepajankadulla Riihimäellä. Vieressä on Rautia, samassa rakennuksessa tilitoimiston plakaatit.
Arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho istuu alas ja puhuu kaksi tuntia.
”Meidän näkökulmasta näiden nettirahapelien tarjoaminen on totaalilaitonta”, hän sanoo heti alkuun.
Mitä poliisihallitus sitten aikoo asialle tehdä? Laiho huokaa syvään.
”Seuraamme, mitä siellä tapahtuu.”
Hän myöntää, että muuta ei voi tehdä. Miksipä voisi – Suomen lakihan loppuu Suomen rajoihin, eikä pelaamista ulkomaisiin peliyhtiöihin ole kielletty. Laiho on kuitenkin edellisellä viikolla istunut aiheesta alas muiden Pohjoismaiden kollegoiden kanssa. Silloin pidettiin pohjoismaisten valvontaviranomaisten päällikkökokous. Vaikka pohjola muuten löytää politiikassa usein yhteisen sävelen, tässä se kulkee niin moneen eri suuntaan kuin mahdollista.
”Suomi on nyt luomassa yhden monopolin, Norjassa on kaksi, Norsk Tipping ja Norsk Rikstoto, ja he pitävät siitä tiukasti kiinni. Ruotsi on mitä on, Tanskassa taas on liberalisoitu osittain”, Laiho luettelee.
Tanskassa markkina on avattu melkein kokonaan, mutta muualta toimivat yritykset eivät siitä huolimatta perusta toimistoaan Tanskaan, vaan toimivat edelleen Maltalta tai Gibraltarilta. Laihon mukaan myös yleishyödyllisiin tarkoituksiin jaetut varat ovat laskeneet rajusti.
”Se on ollut vaikea pala jopa EU-komissiolle, jonka tehtäväperinteeseen kuuluu edistää vapaata kilpailua. He ovat huomanneet, että tämä rahapelikauppa ei ole sama asia kuin rautanaulojen tai maidon kauppaaminen”, Laiho sanoo.
Tätä ei ajateltu silloin kun unioni perustettiin yhtenäiseksi markkina-alueeksi. Perustamissopimuksissa ei tullut mieleen, että valtioiden suvereniteetista voi tulla tällä alalla vielä vaikeuksia.
Siitä löytyy asia, josta Hirvonen ja Laiho ovat samaa mieltä. Rahapeliala tarvitsee Euroopassa yhtenäisen linjan. Oli se sitten maakohtainen täysmonopoli tai täysin vapaa markkina. Yksi rahapelialan isoimmista ongelmista on rehottava harmaa talous, ja se on ongelma, joka koskee sekä monopolimaita että vapaan markkinan maita. Siksi Tanskan-mallista ja sen lopullisesta vaikutuksesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin jaettavista varoista on vielä liian aikaista ottaa mitään oppia. Vasta kun harmaa talous on saatu kitkettyä, voidaan tehdä johtopäätöksiä.
Kumpikin vaihtoehto on varmasti parempi kuin nykyinen systeemi, jossa jokainen maa tekee yhteisellä markkina-alueella mitä haluaa.
Turistien täyttämässä St. Juliansissa tummatukkainen nainen istuu rannassa, tuijottaa merta ja juo Baltika-olutta. Vieressä puhutaan paksua skottienglantia. Jostain kuuluu ranskaa.
Anni Tervonen laskeutuu Spinola Bayn postikorttimaisemaa alas ja päivittelee Maltan nousevia vuokria. Hän on juuri vuokrannut uuden asunnon itselleen, yhden makuuhuoneen asunnon, siis suomalaisittain kaksion. Sen vuokra on 750 euroa kuukaudessa. Se sijaitsee tuossa ihan takana mäkeä ylös, sinne melkein näkee, mutta oikeasti kävelymatka on pitkä. Maltan kapeat kujat ovat mutkittelevia.
Maltalla työskentelevät pohjoismaalaiset tekevät töitä pohjoismaalaisilla palkoilla. Heillä on varaa maksaa. Sama on käynyt esimerkiksi San Franciscossa, jonne on nopeasti tullut paljon hyväpalkkaisia IT-alan ihmisiä. Vuokrat ovat nousseet nopeasti ja rajusti.
On syyskuu, Suomessa sataa vettä, mutta Maltalla nautitaan vielä yli 30 asteen lukemista. Tervonen on ollut täällä nyt tasan vuoden päivät.
”Enkä usko, että ihan heti tulen Suomeen takaisin”, hän sanoo.
”Kun nyt katsoo tuota poliittista tilannetta, niin tekee mieli pysyä niin kaukana kuin mahdollista. En halua avata Facebookia ja lukea että mistä siellä keskustellaan. Siitä tulee vain paha mieli.”
Näin moni Maltalla oleva suomalainen ajattelee. Se ei ole sen kummempaa, sen epäilyttävämpää, sen oudompaa tai sen mystisempää. He haluavat viettää mukavaa, eteenpäin kulkevaa elämää, työskennellä kiinnostavassa ympäristössä, kivassa firmassa kivojen työkavereiden kanssa.
Tai eivät aivan kaikki, mutta ainakin todella moni.
Tervosen mukaan hänen nykyisessä työssään parasta on vapaus. Hän voi tehdä töitä joustavasti mistä vain, oleellista on se, että työt tulevat tehdyiksi. Ei se, että työpaikalla ollaan yhdeksästä viiteen.
Tähän peilattuna Suomi tuntuu hänestä vanhainkodilta, jossa suuret ikäluokat istuvat suu auki odottamassa ruokaa, mutta ruokkijoita ei vain ole riittävästi, ja kun tarjokkaita tulisi muualta, heitä ei edes haluta toivottaa tervetulleiksi.
Tietysti tällainen moderni työ ja siitä puhuminen on pienen eliitin juttu. Vaikka työelämä kuinka muuttuisi, sairaanhoitajat eivät koskaan voi suuria ikäluokkia etätyönä hoitaa. Ja tietysti tämä koko hössötys on täysin tunnepohjaista. Mutta sen kuuluukin olla. Tunteiden perusteella ihmiset toimivat.
Entä mitä sille tutulle kävi, joka kaksi vuotta sitten tuli Maltalle? Hän palasi Suomeen ja sai Helsingistä työpaikan. Hän viihtyi Maltalla, mutta saari alkoi tuntua pieneltä.
Illalla seitsemältä horisontti Sliemasta katsottuna on sen värinen, että mylittleponyt menevät kuollessaan sinne.
Teksti: Antti Pikkanen
Kuvat: Mirva Helenius
