Muutama vuosi sitten ihastuin ulkomailla asuessani amerikkalaiseen kundiin. Hän oli hauska, älykäs ja haastava nuori musta mies, joka piti idolinaan Malcolm X:ää ja kultivoi militantin tiukkaa asennetta rasismiin. Kerran seurustelumme aikana kirjoitin läpällä kaverille Suomeen, että olen ottanut nuoren mustan rakastajan. Frendi vastasi, että jes, lähetä kuva sen peniksestä. Kysyin mieheltä, että miten olisi, mutta häntä ei naurattanut.
Tuo on mautonta rodullista fetisointia, hän torui. Se on rasistista, eikä yhtään hauskaa.
Olin vähän ymmälläni. Mautonta ehkä, mutta enhän minä ole rasisti. Minusta oli päinvastoin hurmaavaa, että hänen etninen taustansa oli toisenlainen. Pidin siitä, miltä näytimme yhdessä. Ruskea rastapää ja vaalea skandinaavi, kaksi erilaista maailmaa käsi kädessä kuin Benettonin mainoksessa. Ja mitä vikaa on pienessä rotuerojen fetisoinnissa?
Kundin mukaan ongelma on se, että eksotisointi rodullisten erojen perusteella liittyy tiiviisti orjuuden ja kolonialismin historiaan, jossa mustan miehen koko arvo kiteytyy hänen ruumiiseensa. Valkoisessa kuvitelmassa ”vieras” rotu on aina alkukantainen ja eläimellinen, ja musta mies on seksuaalisesti aggressiivinen toinen isolla teellä. Ei siis yritysjohtaja tai runoilija vaan aina pelkkä kävelevä fallos.
Mies väitti, että alistamisen historia näkyy edelleen valtavirran pornopätkissä, joissa mustat miehet ovat järjestään jäätävillä heijareilla varusteltuja ghettokundeja mozzarellanväristen mimmien kimpussa.
Ymmärsin pointin ja lupasin olla vitsailematta kavereideni kanssa, mutta jäin silti miettimään. Ei ole tietenkään niin, että haluaisin kuksia ketään pelkän ihonvärin perusteella, mutta kieltämättä olen katsonut välillä big black cock -teemaista pornoa. Minusta hyvännäköiset tummat miehet ovat usein jotenkin ekstrakuumia, pantavan näköisiä. Onko kyseessä henkilökohtainen, suhteellisen viaton mieltymys, vähän niin kuin joidenkin taipumus ajautua aina tatuoidun muskelimiehen tai pienen söpön blondin syliin? Vai onko haluni eriarvoistava fetissi ja sidoksissa rasistisiin stereotypioihin? Henkilökohtainenhan on aina poliittista, feministitkin sanovat, eikä rakenteita voi kieltää vetoamalla omiin fiiliksiin.
Ymmärrän, että eroottinen ihailu ei ole imartelevaa, jos se kohdistuu rotustereotypiaan, ei ihmiseen. En minäkään tahtoisi, että joku tapailee minua, koska olen ”valkoinen nainen”. Nyt jo eksäksi muuttunut amerikkalaismies voi olla oikeassa siinä, että fantasia mustan miehen erityisestä eroottisesta swäggeristä vaikuttaa jossain viehtymykseni taustalla. Samalla tavalla kuin fantasia vaaleaverisestä naisesta ehkä vaikuttaa minusta kiinnostuneiden tyyppien haluun.
Kyllähän erilaisuus voi himottaa ja kiihottaa. Sen sijaan älyllisesti, verbaalisesti ja henkisesti haen tyyppiä, jonka kanssa olemme sen verran samoilla taajuuksilla, että meissä riittää toisillemme haastetta.
Silloin ihonväri on toissijainen juttu.
Viime kuukaudet olen tapaillut toista puoliksi mustaa jenkkimiestä. Hän pitää rotuun liittyvää halua varsin mutkattomana asiana. Se on visuaalinen juttu, sä tykkäät mistä sä tykkäät, mies totesi ykskantaan. Nautimme molemmat siitä, miltä ihomme näyttävät toisiaan vasten ja jollain tapaa tuo fyysinen erilaisuus ruokkii vetovoimaa välillämme. Se ei toki ole keskeisin syy olla yhdessä. Tärkeämpää – usein myös seksin kannalta – on se, että meidän on hyvä olla yhdessä.
Kysyin tapailumme alkuaikoina uteliaisuuttani, mitä mieltä hän olisi, jos lähettäisin otoksen hänen varustuksestaan dikkikuvaa kyselleelle kaverilleni. Se oli hänestä vähän mauton mutta ihan hauska läppä, joten toteutimme sen.
