Tässä on lääke, joka suojaa hiv-tartunnalta. Yhdysvalloissa siitä puhutaan uutena e-pillerinä.
Marraskuun 16. päivänä vuonna 2014, sunnuntain vastaisena yönä, 35-vuotias newyorkilainen IT-työläinen Chris Barnes havahtui hereille ja tunsi olonsa humalaiseksi.
Kuka hänet oli juottanut humalaan? Vaikka oli viikonloppu, hän ei muistanut juoneensa pisaraakaan alkoholia. Eikä hän ollut nukkunut mitenkään poikkeuksellisen huonosti, vaan mennyt puoliltaöin sänkyyn, kuten tapana oli.
Ainoa asia, joka oli tehnyt edellisestä illasta tavallisesta poikkeavan, oli se, että hän oli ottanut ennen nukkumaanmenoa sinisen pillerin. Pilleri oli aika iso – pitkulainen ja moninkertaisesti isompi kuin ne siniset naprokseenitabletit, joita amerikkalaiset syövät päänsärkyyn.
Barnes oli ottanut pillerin saadakseen mielenrauhan. Mielenrauhan pelkoon, joka oli varjostanut häntä 18-vuotiaasta, siitä asti kun hän oli tullut ulos kaapista. Pelkoon hiv-tartunnasta. Hänelle pelko hiv-tartunnasta ei tosin koskaan ehtinyt olla pelkoa kuolemasta: kun aids 1980-luvulla niitti nuoria miehiä hengiltä, Barnes vältti epidemian täpärästi, sillä hän oli vasta kymmenvuotias. Kun hän alkoi harrastaa seksiä 1990-luvun lopulla, hiv ei lääkkeiden kehittymisen ansiosta enää tappanut uusia uhrejaan.
Mutta se oli silti jättänyt pelon, pelon toisen luokan kansalaisuudesta ja pelon jäämisestä yksin loppuelämäksi. Joka kerta, kun poskionteloista valui flunssakaudella räkää, Barnes oli varma, että nyt se on iskenyt, hiv. Siksi hän testautti itsensä kahdesti vuodessa. 1990-luvulla hiv-testin tuloksia piti odottaa piinalliset kaksi viikkoa. Joka kerta hän oli varma, että nyt se tulee, rangaistus vastuuttomasta seksistä.
Pelolla ei ollut kohdetta, se oli pelkkä tunne. Juurensa sillä oli pelottelussa, aids-julisteissa homobaareissa, niissä ilmaisissa paketeissa, joita tyrkytettiin kaikissa Pride-kulkueissa ja hylätyissä tehdashalleissa järjestetyissä reiveissä. Paketeista löytyi sisältä aina kaksi pientä pakkausta vesipohjaista liukuvoidetta ja kaksi kondomia.
Tiedosta ja valistuksesta ei Barnesilla siis koskaan ole ollut puutetta. Silti hän ei ole käyttänyt kondomia. On hankalaa selittää, miksi niin on ollut. Mutta siitä huolimatta hän ei tähän päivään mennessä ole saanut hiv-tartuntaa. Barnes pitää sitä pienenä ihmeenä, sillä hän oli ollut koko elämänsä sinkku ja harrastanut paljon irtosuhteita.
Vaikka Barnes nousi sängystä, humalainen olo ei mennyt pois. Voisiko se johtua siitä, että pilleri laittoi hänen maksansa koville? Kenties. Hän valvoi, odotti ja yritti mennä takaisin nukkumaan. Kolmen, neljän tunnin päästä hän oli jo uudelleen unessa. Seuraavana päivänä hän päätti jatkaa ja ottaa uuden sinisen pillerin, sillä jos hän jatkaisi, viikon päästä hän voisi harrastaa seksiä ilman pelkoa.
Se olisi ensimmäinen kerta.
Pilleri on kauppanimeltään Truvada. Sen vaikuttavat aineet ovat emtrisitabiini ja tenofoviiridisoproksiili. Lääke on kehitetty hiv-tartunnan hoitoon, mutta viime heinäkuussa maailman terveysjärjestö WHO suositteli sen syömistä kaikille miehille, joilla on seksiä miesten kanssa. Yhdysvalloissa hiv-negatiiviset ovat saaneet käyttää sitä jo yli kaksi vuotta. Eurooppalaiset viranomaiset ovat asiasta hiljaa. San Franciscon ja New Yorkin homopiireissä lääkkeestä puhutaan uutena e-pillerinä, joka vapauttaa ihmiset jatkuvasta hiv-tartunnan pelosta.
Truvadan uutta käyttötarkoitusta, siis käyttöä hiv-tartunnan ennaltaehkäisyyn, kutsutaan nimellä PrEP. Olla PrEPillä. Kirjainyhdistelmä tulee sanoista pre-exposure prophylaxis, altistusta edeltävä estolääkitys. Kutsutaan sitä hiv-ennaltaehkäisyksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennaltaehkäisylääkitys estää hi-virusta tarttumasta suunnilleen yhtä tehokkaasti kuin kondomi. Ohjeiden mukaan käytettynä se toimii 99 prosentin varmuudella.
Yhdysvalloissa käyttäjien määrä on kasvanut vajaaseen neljään tuhanteen heinäkuun 2012 jälkeen. Silloin elintarvike- ja lääkevirasto FDA antoi lääkäreille luvan määrätä Truvadaa muun muassa paljon suojaamatonta seksiä harrastaville, heille, joilla on ollut paljon muita seksitauteja sekä heille, jotka ovat vakituisessa suhteessa hiv-positiivisen kanssa. Aiemmin sitä oli saanut määrätä vain heille, joilla hiv-tartunta oli jo todettu. Määrä on kovassa kasvussa, sillä tietoisuus lääkityksen saatavuudesta lisääntyy nopeasti. Suurin osa käyttäjistä on homomiehiä, sillä juuri heihin on aids-kriisin jälkeen iskostunut hysteerinen hiv-tartunnan pelko.
Sinänsä hiv-tartunnan riski kenelle tahansa on todella pieni. Hiv-positiiviselta naiselta sen on laskettu tarttuvan korkeintaan joka 180. miespuoliselle kumppanille ja mieheltä naiselle korkeintaan joka 143. kumppanille. Hiv-positiiviselta mieheltä miehelle tartuntariski on korkeintaan joka 14. kumppanille. Luvut on laskettu olettaen, että kondomia ei käytetä, seksiin kuuluu yhdyntä ja kumppani on varmuudella hiv-positiivinen. Yksittäisissä irtosuhteissa siis todennäköisyydet laskevat vielä reippaasti alemmas.
Siksi Barnes on väärässä: ei voi sanoa ihmeeksi, että hän, 1990- ja 2000-luvuilla nuoruuttaan elänyt, ei ole saanut tartuntaa. Suurin osa ei koskaan saa tartuntaa. Homoja vain pelotellaan hivistä enemmän kuin muita. Todellisuudessa hiv-tartunnassa on aina kyse vain huonosta tuurista. Toiset harrastavat koko ikänsä suojaamatonta seksiä eivätkä saa virusta – toisilla kondomi hajoaa kerran ja he saavat sen.
Kun huono tuuri käy ja hi-virus pääsee uuden ihmisen verenkiertoon, se ensi töikseen etsii isäntäsolun, jonka pintaan se kiinnittyy. Hi-virus haluaa kiinnittyä niihin soluihin, jotka suojaavat elimistöä taudinaiheuttajilta: niin sanottuihin auttaja-T-soluihin, niistä tarkalleen ottaen CD4-soluihin. Kun virus on löytänyt CD4-solun, se tunkeutuu solun sisälle ja muuttaa isäntäsolun virustehtaaksi. Apinoimalla isäntäsolun mekanismeja virus tekee itsestään kopioita ja taas uusia kopioita, jotka alkavat etsiä itselleen uusia isäntäsoluja. Lopulta virus on kaapannut ja tappanut auttaja-T-solut. Siksi edetessään se aiheuttaa sen, ettei elimistö pysty enää suojautumaan. Hiv-positiivisten tilaa seurataankin muun muassa juuri CD4-solujen tasoa mittaamalla.
Truvadan vaikuttavat aineet toimivat niin, että ne estävät CD4-solujen muuttumisen virustehtaaksi. Silloin hi-virukset eivät pääse enää tunkeutumaan uusiin T-soluihin elimistössä eivätkä tappamaan niitä. Pieni osa hi-viruksen jo saaneista isäntäsoluista menee lepotilaan, jossa ne voivat elää jopa vuosikymmeniä. Jos lääkitys lopetetaan, virukset heräävät taas nukkuvista isäntäsoluista.
Tästä keksittiin kysymys: mitä tapahtuisi, jos elimistön auttaja-T-solut olisivat suojattuja jo ennen kuin virus pääsee tekemään kotiaan yhteenkään niistä? Hiv-lääkkeitä alettiin kokeilla hoitohenkilökunnalle, kun sattui vaaratilanteita, joissa hoitaja altistui hiv-potilaan verelle.
Tartunnat vähenivät. Laadittiin ohjeistus: kun lääkitys aloitettiin tarpeeksi nopeasti, vähintään 72 tunnin sisällä altistuksesta, oli syytä epäillä, että hi-virus ei tarttunut ollenkaan uuteen elimistöön. Hoitajat olivat turvassa.
Sitten lääkärit muistivat ne muut uhrit: suojaamatonta seksiä harrastaneet. Eikös tästä seuraisi myös se, että heidän tartuntansa voitaisiin ehkäistä? Silloin hiv-tartuntojen määrän voisi saada laskuun.
Sillä onhan hypoteesi kieltämättä mullistava. Periaatteessa lääkkeet voisivat ikään kuin toimia jälkiehkäisylääkityksenä hiviä vastaan. Tosin tällaisissa tilanteissa Truvadaa on syötävä kokonainen kuukausi, ja mielellään yhdessä jonkin toisen hiv-lääkkeen kanssa.
Sitten tulikin mieleen se toinen hypoteesi: entä, jos Truvadaa söisi jo ennen riskitilannetta? Ennaltaehkäisevästi?
Syntyi ennaltaehkäisylääkitys. PrEP-sanaa alkoi pikkuhiljaa ilmestyä ihmisten Grindr- ja Scruff -profiileihin. Ne ovat miehille tarkoitettuja seuranhakusovelluksia.
PrEP. On PrEP. Truvadawhore here! PrEP Warrior. #Prepworks! On PrEP, safe sex can be negotiated. On PrEP – still play safe.
Suurimmalle osalle, joiden kanssa Chris Barnes jutteli, hiv-ennaltaehkäisy oli tuntematon asia. Ja on edelleen. Suurin osa assosioi sen vastuuttomaan suojaamattomaan seksiin, vanhojen homomiesten orgioihin.
Barnes on yrittänyt kertoa asiasta aina sivulauseessa, kuin ihan tavallisena asiana, mutta hän on huomannut, että ei se sitä ole. Hän näkee sen aina silmistä. Keskustelukumppanin katse muuttuu. Syöt lääkettä, jotta voisit sekoilla?
Syyllistäminen on Truvadan-syöjille niin tuttua, että sosiaalisessa mediassa ennakkoluuloja vastaan toimii #truvadawhore-kampanja. Sen tarkoitus on vähentää ennaltaehkäisyyn liittyviä ennakkoluuloja. Vastustus ja ennakkoluulot ovat lääkityksen yleistymisen esteenä, kertoo yksi kampanjan perustajista, sanfranciscolainen Adam Zeboski.
27-vuotias Zeboski työskentelee 1980-luvun aids-epidemian aikaan perustetussa San Francisco AIDS Foundation -järjestössä. Järjestöllä on kunnianhimoinen tavoite: saada hiv kokonaan kuriin Yhdysvalloissa.
Hän sai Truvada-lääkityksen reilut kaksi vuotta sitten ollessaan mukana pilottikokeilussa, jossa lääkitystä testattiin. Truvada-huora-nimikkeessä ei ole hänelle mitään negatiivista. Päinvastoin.
Silloin siinä oli, kun toimittaja David Duran marraskuussa 2012 kirjoitti Huffington Postiin jutun PrEP-käyttäjistä. Jutun otsikko oli Truvada Whores? ja siinä esitettiin, että Truvadan vuoksi ihmiset lakkaisivat käyttämästä kondomia ja piittaamasta omasta ja muiden terveydestä.
Zeboskia juttu suututti. Hän päätti ottaa termin käyttöön, jotta siitä poistuisi negatiivinen leima. Niin vähemmistöt ovat aina tehneet haukkumasanoille. Queer, fag ja dyke on kaikki keksitty loukkauksiksi, sitten homot ovat alkaneet itse käyttää niitä. Zeboski teetti t-paidan, jossa oli teksti #truvadawhore. Pian moni muukin halusi sellaisen. Nyt Zeboski käyttää sellaista työpaikallaan, jossa hän ottaa hiv-testejä.
Pian toimittaja David Durankin muutti mielensä. Maaliskuussa 2014 hän kirjoitti samaan lehteen uuden jutun otsikolla An Evolved Opinion on Truvada, kehittynyt mielipide Truvadasta. Hän totesi olleensa aiemmin turhan konservatiivinen ja ymmärtäneensä nyt, että Truvada todella näyttää toimivan ja lisäksi poistavan ihmisten elämästä ahdistusta, eikä sitä ole tarkoitettu vaihtoehdoksi kondomille.
Esimerkiksi Zeboskille Truvada ei nimittäin tarkoita kondomin käytön lopettamista. Mutta koska seksissä käy yllätyksiä, joskus kondomi vain unohtuu. Se on käynyt monelle, eikä sitä yleensä osaa selittää, miksi niin tapahtuu. Mutta Truvadan ansiosta ei tarvitse enää odottaa testiin pääsyä paniikissa.
San Franciscossa ennaltaehkäisylääkityksen syöminen homomiesten keskuudessa yleistyy erityisen kovaa vauhtia. Yhdessäkään seurantaryhmässä, jonka jäsenet ovat syöneet Truvadaa säntillisesti, ei ole tullut ainuttakaan uutta tartuntaa.
”Myös suurin osa ystävistäni syö Truvadaa. Uskon, että San Francisco on ensimmäinen kaupunki, josta uudet hiv-tartunnat saadaan kokonaan eliminoitua”, Zeboski sanoo.
Euroopassa Truvadaa ei saa määrätä ennaltaehkäisyyn. Mutta todennäköisesti hyvin pian saa. Ensimmäinen maa, joka ajaa lääkeviranomaisille PrEP:n läpi, on varmasti Iso-Britannia, jossa hiv-tartunnat erityisesti nuorten homomiesten keskuudessa ovat hälyttävän kovassa nousussa. Siellä paikallisten homojärjestöjen intresseissä on pitää asiaa esillä.
Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa hiv-tartuntojen määrät ovat sekä väestömäärään suhteutettuna että absoluuttisesti vähäisiä, tällaista intressiä ei ole. Seta käyttää aikansa tasa-arvoisen avioliittolain ja perheellisten homojen asian ajamiseen.
Myös Suomessa uuden, 1980- ja 1990-luvulla syntyneen, homosukupolven keskuudessa tartunnat lisääntyvät, sanoo Auroran sairaalan infektioyksikön ylilääkäri Matti Ristola. Ristola on Suomen johtavia hiv-asiantuntijoita. Lisäksi hän tekee paljon käytännön potilastyötä.
”Voi sanoa, että se on nähtävissä, että siitä on muutamia esimerkkejä”, Ristola sanoo.
”On vaikeaa sanoa, mistä se johtuu. Esimerkiksi minun ikäpolvessani on vielä ihmisiä, joiden läheiset ystävät, ehkä kumppanitkin ovat kuolleet tautiin. Nyt vapaata nuoruuttaan elää sukupolvi, jolla ei ole tätä kokemusta.”
Heille hiv ei ole tappava tauti vaan status. Kaikkiaan Suomessa hiv-tartuntoja diagnosoidaan vuosittain keskimäärin 150. Niistä joka kolmas tarttuu miesten välisessä seksissä. Hiv ylipäänsä on miesten sairaus, sillä kolme neljästä suomalaisesta hiv-positiivisesta on mies. Suomen kaikista hiv-positiivisista joka kolmas oli alle 30-vuotias.
Aids-potilaita Suomessa on parikymmentä joka vuosi. Tauti on muuttunut aidsiksi siinä vaiheessa, kun virus on päässyt etenemään elimistössä ilman hoitoa vuosikausia. Kenenkään heistä ei periaatteessa enää pitäisi kuolla aidsiin.
Ristola oli ensi kertaa ennaltaehkäisylääkityksestä kuullessaan epäileväinen. Mutta sitten hänen asenteensa muuttui.
”Sanoisin, että se on yksi tapa hiv-tartuntojen ehkäisemiseen. Ei missään nimessä ainoa, vaan yksi. Jos tutkimukset osoittavat, että se tehoaa ja vähentää tartuntojen määrää, niin miksi ei?”
Esteenä ovat he, joiden pitäisi juuri keskittyä tartuntojen minimoimiseen: viranomaiset. Jälkiehkäisylääkityksenä, eli siinä vaiheessa, kun vahinko on jo sattunut, hiv-lääkkeitä nimittäin saa Suomessakin – ainakin teoriassa. Ristola on vuosia yrittänyt saada lääkäreille valtakunnallista ohjeistusta tilanteisiin, joissa he kohtaavat potilaan, joka kertoo saaneensa pari tuntia sitten mahdollisen hiv-tartunnan. Mutta tuloksetta.
Siksi juuri kukaan ei tiedä, että tartunnan saamisen voi lähes sadan prosentin varmuudella estää, jos saa estolääkityksen mahdollisimman pian altistuksesta. Eivät potilaat eivätkä lääkärit. Virallisten ohjeiden puuttuessa Ristola on tehnyt minkä voinut. Siis ohjeistanut omia potilaitaan, hoidossa olevia hiv-positiivisia: jos harrastat suojaamatonta seksiä, vaikka kuinka kaduttaisi ja hävettäisi, kerro kumppanillesi ja käske hänen heti soittaa Auroran infektioklinikalle ja hankkia kuukauden lääkekuuri.
Ristolan tapauksessa on vain se ero tosielämään, että hänen hoidossa olevat potilaansa eivät todennäköisesti edes tartuttaisi hiviä eteenpäin suojaamattomassa seksissä. He kun ovat hoidon piirissä – ja jos lääkitys on kohdallaan, hiv-positiivinen ei tartuta enää tautia muihin.
Ohjeistuksen puuttumisen taustalla on pelko siitä, että yhtäkkiä estolääkityksen käyttö räjähtäisi. Että ihmiset alkaisivat käyttäytyä vastuuttomasti tai päivystyspoliklinikat ruuhkautuisivat hiv-tartuntaa syyttä pelkäävistä.
Kun tautitapauksia on vähän, eikä ole tahoja, jotka pitäisivät asiaa esillä, ilmiötä ei pidetä ongelmana. Ei, vaikka sen myöntää epäkohdaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen infektioyksikön johtaja Mika Salminen. Hänen mukaansa tartuntaa estävien lääkkeiden käyttäminen on ristiriidassa suomalaisen säädösviidakon kanssa. Jälkiehkäisylääkityksen tehokkuus on infektiolääkärien keskuudessa tiedetty hyvin jo yli kymmenen vuotta, mutta toimintamallia ei vieläkään ole saatu kehitettyä.
”Hommahan menee niin, että kun Suomessa menee lääkärille ja siellä todetaan jokin sairaus, niin sitten se hoidetaan. Sairauksien hoito kuuluu suomalaiseen sairausvakuutukseen. Mutta tässä tulee vastaan pulma, että kun kyseessä ei ole vielä sairas henkilö, vaan henkilö, joka on pian mahdollisesti sairas, niin kuka maksaa lääkityksen?” Salminen sanoo.
Käytännössä tilanteet ovat menneet niin, että sairaala maksaa ensiksi kuukauden jälkiehkäisylääkityskuurin. Sille tulee hintaa yli 1 000 euroa. Koska sairaalat eivät haluaisi näitä kontolleen maksettavaksi, ne lähettävät laskun potilaan kotikunnalle. Sieltä lasku maksetaan, jos ollaan kilttejä. Mutta käytännön tilanteissa moni kunta on ilmoittanut, ettei aio maksaa mitään seksitauteja ehkäisevää lääkitystä. Mitä useammin näin käy, sitä vähemmän sairaaloilla on intoa antaa lääkitystä enää kenellekään. Lopputuloksena potilas voi saada hiv-tartunnan, jonka kustannukset yhteiskunnalle ovat pitkällä tähtäimellä moninsatakertaiset estolääkitykseen nähden.
Koska hiv-tartuntoja on Suomessa niin vähän, suurin osa lääkäreistä on tietämättömiä hiv-tartuntojen hoidoista tai riskitilanteista, joissa tartunnan voi saada. Juuri siksi ohjeistus tarvittaisiin: jotta yhä useampi yleislääkäri osaisi arvioida, millainen riskitilanne on todellinen. Suurin osa suojaamattomista yhdynnöistä ei aiheuta todellista hiv-riskiä, eikä jälkiehkäisylääkitystä ole syytä antaa kaikille nuppineulan päälle astumista pelkääville. Mutta nykytilanne johtaa siihen, että lääkitystä ei käytännössä saa kukaan.
HIV-tukikeskuksen toiminnanjohtaja Jukka Keronen onkin sitä mieltä, että juuri jälkiehkäisylääkityksen saatavuudesta pitäisi saada enemmän tietoa ihmisille. Sillä voitaisiin hänen mukaansa välttää ainakin osa nykyisistä tartunnoista. Se tulisi yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin nykytilanne.
”Erityisesti matkailun kautta tulevat tartunnat ovat kovassa kasvussa. Thaimaasta tuodaan hiviä Suomeen matkatuliaisina hyvin paljon”, Keronen sanoo.
Sen suhteen hiv-tukikeskus on päättänyt tehdä jotain. Kuluvana vuonna he aloittavat Thaimaassa klinikkayhteistyön, jossa suomalaisia matkailijoita ohjataan klinikalle, jossa voi aloittaa jälkiehkäisylääkityksen.
”Mielestäni tästä pitäisi ehdottomasti kertoa laajasti ihmisille. Silloin, kun on todellinen riskitilanne ollut, on parempi käydä vaikka varmuuden vuoksi ottamassa se lääkitys, kuin jäädä odottelemaan ja mennä kolmen kuukauden päästä testiin katsomaan, kuinka kävi.”
Chris Barneskaan ei tiennyt mistään estolääkkeistä vielä puoli vuotta sitten. Hän sai kuulla ennaltaehkäisylääkityksestä vasta kuukautta ennen kuin hän nielaisi ensimmäisen Truvadan. Mutta hän halusi sen heti.
”Olin odottanut tätä lääkettä 17 vuotta, ei sitä tarvinnut miettiä. Olin aina miettinyt, että joskus on tultava rokote, tai mikä tahansa muu kuin kondomi, joka suojaa hiviltä”, hän sanoo.
Barnesilla kävi tuuri. Hänen ei tarvinnut selittää lääkärille, mistä PrEP:ssä oli kysymys, vaan lääkäri oli jo lääkityksestä tietoinen. Tämä aloitti paasaamalla: lääke täytyy ottaa kerran päivässä. Aina. Joka kerta. Vaikka tekisi mitä.
Ennen lääkityksen aloittamista testattiin maksan ja munuaisten toiminta, sillä Truvadan tiedetään rasittavan niitä. Terveellä ihmisellä rasituksesta ei pitäisi olla haittaa, mutta jos jommassakummassa on valmiiksi vikaa, Truvadan syöminen ei ole hyvä idea.
Barnesille jää Truvadasta maksettavaa 25 dollaria eli 22 euroa kuukaudessa. Loput, vajaat 1 300 dollaria eli reilut 1 100 euroa maksaa Cigna, hänen sairausvakuutusyhtiönsä. Suurin osa amerikkalaisista sairausvakuutuksista kattaa PrEP-lääkityksen, sillä viranomaiset ovat hyväksyneet lääkityksen ehkäisevään käyttöön.
Toisen pillerin jälkeisenä yönä Barnes ei enää herännyt humalaiseen oloon. Hän ei saanut sen jälkeen mitään sivuoireita.
Yhdysvalloissa hiv- ja aids-järjestöt ovat ottaneet asiakseen jakaa tietoisuutta ennaltaehkäisylääkityksesta. Ne syöttävät nettiin videoita, joissa oikaistaan väärinkäsityksiä ja selitetään solutasolla Truvadan vaikuttavien aineiden toimintaa.
Suomen hiv-tukikeskuksen toiminnanjohtaja Jukka Keronen on ainakin toistaiseksi yhdysvaltalaisia kanssatovereitaan epäilevämpi lääkkeen ennaltaehkäisevän käytön suhteen.
”Muistavatko ihmiset ottaa näitä lääkkeitä?”
Usein eivät. Se huomattiin PrEP-lääkityksen läpimurtotutkimuksessa, jonka tulokset julkaistiin marraskuussa 2010 The New England Journal of Medicine -lehdessä. Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus toteutettiin yhteensä 2 499:llä homomiehellä ja transnaisella, joiden riski saada hiv-infektio oli seksuaalisen käyttäytymisen perusteella arvioitu erittäin korkeaksi. Oikeaa lääkettä saaneiden hiv-tartunnat vähenivät 44 prosenttia lumeryhmään verrattuna.
Tulos ei vielä ollut mullistava, mutta kun tarkasteltiin osallistujien aktiivisuutta ottaa lääkettä, alkoi näyttää toisenlaiselta. Selvisi, että iso osa tutkimukseen osallistuneista ei muistanut ottaa Truvadaa päivittäin, kuten oli ohjeistettu. Heillä, jotka ottaneet Truvadaa joka päivä, teho olikin yli 99 %.
Mutta tieto siitä, että ihmiset ovat välinpitämättömiä oman terveytensä uhalla, ei taida olla uusi. Unohtavathan myös naiset ottaa e-pillereitään. Ja kondomi voi unohtua, vaikka käytössä on e-pillerit.
Myös Euroopassa lääkityksestä on käynnissä parhaillaan ensimmäiset kaksi tutkimusta. Molemmat ovat vielä kesken, mutta kummassakin annettiin toiselle ryhmälle Truvadaa ja toiselle lumelääkettä. Kummassakin lumelääkkeen antaminen keskeytettiin ennen kuin oli alun perin suunniteltu, sillä tulokset olivat niin hyviä, että olisi ollut eettisesti väärin jatkaa lumelääkkeen antamista toiselle ryhmälle.
Toinen tutkimuksista kertoo kuitenkin hyviä uutisia heille, jotka eivät muista syödä lääkkeitään päivittäin. Tutkimuksessa lähdettiin testaamaan Truvadan käyttöä lyhytaikaisesti yhteensä 400 henkilöllä. Tutkimusryhmät ohjeistettiin ottamaan kaksi Truvadaa 24 tunnin sisällä ennen mahdollista seksiä, ja jos seksiä oli, kahtena seuraavana päivänä kumpanakin yksi Truvada. Lääkettä ei siis syöty enää joka päivä, vaan esimerkiksi perjantaiaamuna kaksi, lauantaina yksi ja sunnuntaina yksi. Jos perjantaina harrasti seksiä, lääkkeen teho oli yhtä hyvä kuin joka päivä otettuna.
Tällöin lääkkeen kuukausittainen hintakin lähes puolittuu. Tutkimuksen lopulliset tulokset valmistuvat lähikuukausina, jonka jälkeen on odotettavissa ohjeistuksia Eurooppaan. Suomen on pakko seurata perässä. Silloin on oleellista kysyä, kuka maksaa kalliin lääkityksen heille, jotka sen haluavat.
”Tuleeko lääkityksellä ratkaista ongelmaa, johon on muitakin ratkaisuja? Ja mitkä ovat niitä riskiryhmiä, joiden lääkitys veronmaksajien pitää kustantaa?” luettelee Keronen kysymyksiä, joihin pitäisi löytää vastauksia.
”Entä kuuluuko yhteisistä varoista maksaa se, että joku ei vain halua käyttää kondomia? Jos vaikka 10 000 ihmistä aloittaisi PrEP-lääkityksen veronmaksajien rahoilla, siitä voi tulla vuodessa 100 miljoonan lasku. Sillä rahalla tehtäisiin miljoonia hiv-testejä, eli saataisiin suurin osa suomalaisista tartunnoista tietoon ja hoitoon”, Keronen sanoo.
Toisaalta: jos PrEP saa hiv-tartunnat loppumaan, se maksaa itsensä yhteiskunnalle takaisin. Nykytoimet eivät näytä purevan hiv-tartuntoihin, sillä tartuntojen määrät ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Lisäksi on selvää, että lääkkeen hinta laskee, kun sen patentti vapautuu. Gileadilla on Yhdysvalloissa patentti Truvadaan vuoteen 2021 asti. Tämän jälkeen markkinat vapautuvat halvemmille rinnakkaislääkkeille.
Kun lääkkeen hinta laskee tasolle, jossa halukkaat yksilöt pystyvät ennaltaehkäisylääkityksensä itse maksamaan, koko hintakysymyksestä tulee turha. Sillä onhan PrEP joka tapauksessa länsimaalaisten ja etuoikeutettujen keino suojata itseään tartunnalta, ei ratkaisu maailmanlaajuiseen aids-kriisiin, joka pahimmin riepottelee esimerkiksi Keski-Afrikkaa. Siellä ihan ensiksi pitäisi saada jo tartunnan saaneille lääkitys.
Mutta niin pitäisi saada ehkäisypillerit, oikeus raskaudenkeskeytykseen, koulutus ja perusterveydenhuoltokin.
Chris Barnes on monella tapaa hiv-potilaan tilanteessa: hän syö päivittäin lääkettä ja käy kolmen kuukauden välein testeissä. Hänen täytyy tehdä niin, sillä PrEP-lääkityksellä olevan täytyy olla varma, ettei vahingossa saa tartuntaa. Hiv-positiiviselle pelkän Truvadan syömisestä voi nimittäin olla haittaa, sillä ilman toista viruslääkettä virus saattaa tulla sille vastustuskykyiseksi. Barnesin ja hiv-positiivisen ainoa päivittäisten rutiinien ero onkin, että Barnes syö vain yhtä lääkettä, ja voi periaatteessa lopettaa lääkkeensä turvallisesti. Jos siis lopettaa samalla seksin harrastamisen.
Siksi valinta on yksinkertainen. Niin yksinkertainen, ettei sitä oikeastaan tarvitse jäädä miettimään. Ennemmin lääkkeitä joka päivä kuin pelko joka päivä. Truvadasta tuleva pelko on abstraktimpaa: emme tiedä, onko siitä kenties jotakin haittaa pitkään käytettynä. Sitä emme tiedä mistään hi-virukseen kehitetystä lääkkeestä, sillä kukaan ei ole vielä ehtinyt syödä niitä niin pitkään.
Muiden pelkoa helpottaakseen moni hiv-positiivinen ilmoittaa statuksestaan jo Grindr-profiilissaan. Tartunnasta kertomaan riittää kolme kirjainta: poz. Sillä on kaksi seurausta. Ensimmäinen on, että rajaa itsensä pois monen potentiaaliselta deittilistalta. Toinen on, että saa erikoisen pyynnön: pyynnön terveeltä, joka haluaa tulla hiv-positiiviseksi.
Ilmiö on niin yleinen, että siitä ovat kirjoittaneet hämmentyneinä blogeihinsa useat hiv-positiiviset. Rolling Stone -lehti haastatteli vuonna 2003 Carlosta, joka etsi Sitä Oikeaa – miestä, joka toteuttaisi hänen toiveensa ja tekisi hänestä hiv-positiivisen.
Miksi? Jonkinlainen vastaus löytyy fiktiosta. Se on sama kuin kysymykseen, miksi True Blood -sarjan ihmiset haluavat, että heistä tehdään vampyyreja.
Eivät ikuisen elämän vuoksi, sillä vampyyrius merkitsee edellisen elämän jättämistä, läheisistä luopumista, kuolemaa ilman oikeaa kuolemaa, tai vähimmilläänkin uuden elämän opettelua.
Monille pahinta hiv-tartunnassa on hautaan asti kalvava kysymys siitä, kuka sen oikein teki. Yksinäisyyteen tottuu, ja sekin saattaa muuttua, mutta pahinta on se, ettei moni tiedä tartuntansa lähdettä.
Siksi virus voi olla myös sinetti, liitto ja sopimus rakkaudesta. Eikä silloin ole enää mitään pelättävää.
Kun Barnesin ensimmäinen Truvada-purkki oli tyhjä, hänestä tuntui, että ilma makuuhuoneessa oli muuttunut jotenkin kevyemmäksi.
Teksti: Antti Pikkanen
Kuvat: Jussi Särkilahti
